Toteutuiko oikeus?

[Riidankylväjä]

"Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 21-vuotiaan Minni Väkevän kuuden ja puolen vuoden vankeuteen taposta, jonka uhri oli häntä väkivaltaisesti kohdellut avomies. "

"Ravintolaillan jälkeen Väkevä oli nukahtanut, kun mies herätti hänet ja kävi kimppuun. Tilanne eteni painiksi. Väkevä kertoi oikeudessa, että mies yritti lyödä hänen päätään, repi hiuksista ja uhkasi kuristaa.

Hän sanoi pelänneensä, että mies ottaisi pöydällä olleen veitsen. Hän otti sen itse ja löi miestä. Hän kertoi yrittäneensä lyödä käteen, mutta osui sydämeen.

Väkevä itse soitti hätäkeskukseen, mutta elvytysyritykset eivät enää onnistuneet.

Pariskunnan liittoon oli kuulunut väkivaltaa ja humalaisia mustasukkaisuuskohtauksia. Riidoissa nainen oli verbaalinen ja mies fyysinen. Mies oli kerran jopa puukottanut naista.

Puolustus vetosi hätävarjeluun ja katsoi, ettei Väkevää pidä tuomita ainakaan tahallisesta henkirikoksesta. Käräjäoikeus kuitenkin arvioi, ettei painitilanne olisi vaatinut veitsen käyttöä.

Käräjäoikeuden mielestä aiempi parisuhdeväkivalta ei myöskään ollut niin poikkeuksellista, että Väkevä voitaisiin tuomita tappoa lievemmästä surmasta."

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Nuori ... 43986.html

Minusta ei. Hätävarjelua ei huomioitu mitenkään.

Eveliina Lappalaisen murhaaja sai vain 7 vuotta kuristettuaan ja sotkettuaan tytön liejuun ja seisoi päällä, kunnes varmistui tytön kuolemasta. Hänellä olikin vaikutusvaltaisia tukijoita.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Eveliina_Lappalaisen_surma

[Psykopatologia]

Tuon kuvauksen perusteella oikeus ei toteutunut.

[tsitku]

Oikeus liian hankala käsite. Herra Spock ei kykene prosessoimaan.

Edit: niin siis itseeni viittasin.

[Mirri]

Iltasanomien jutusta tuli mieleen, että naista rangaistiin väkivaltaiseen parisuhteeseen jäämisestä; kun ei ymmärtänyt lähteä suhteesta, vaan ajautui tilanteeseen, jossa käytti veistä pakenemisen sijaan.

Minusta tuomio kertoo taustalla olevista asenteista; jos väkivallan tekijä pääsee hengestään siksi, ettei uhri ymmärrä ajoissa lähteä suhteesta tiehensä, totta kai uhri on silloin raskaasti syyllinen tekoonsa.

[Psykopatologia]

Jaa. Jos naikkonen käyskentelee yksin esimerkiksi Helsingin Laakson metsissä ja joutuu raiskatuksi, hän on itse raskaasti syyllinen.

[Mirri]

Varmaan asenteellisimmatkin ihmiset ymmärtävät, ettei yksin metsissä käyskentelyn seurauksena raiskatuksi joutuminen ole verrattavissa parisuhdeväkivaltaan, jonka lopputuloksena uhri päästää tekijän päiviltä.

Iltasanomat kertoo näin:

Tuomio annettiin tänään perjantaina. Viikko sitten oikeuden istunnossa Väkevältä kysyttiin, miksi hän oli jäänyt väkivaltaiseen parisuhteeseen.
- Rakastin häntä, nainen itki vastaukseksi.

Monikohan tuossa tilanteessa on hiljaa mielessään syytellyt naista tyhmyydestä, kun tämä ei ole 'älynnyt' lähteä suhteesta tiehensä? Syyttelyt sitten näkyivätkin tuomiossa lisärangaistuksena...

[Riidankylväjä]

Naisella oli riippuvaisuusproblematiikka. Hän ei kyennyt lähtemään. Näin otaksun.

Tuostako pitäisi ihmistä rangaista?

[Mirri]

Niinpä; ei tietysti pitäisi eikä saisi rangaista. Käytännössä kuitenkin valitettavan moni lähi- ja parisuhdeväkivallan uhri kuitenkin nimenomaan joutuu 'syytetyn penkille' siksi, ettei saa itseään irtautumaan tuhoisasta suhteesta. Häntä syytetään suhteen jatkumisesta, siitä, ettei 'älyä' lähteä, vaan on 'vastuuton' pysyessään väkivaltaisessa suhteessa; niin minuakin aikoinaan...

Siksi on niin helppo arvella, että tuollaiset syytökset ovat olleet vaikuttamassa jopa oikeusprosessissa. Eivät tietysti saisi vaikuttaa, mutta asenteet ovat aikamoinen voima. Miten paljon ne vaikuttavatkaan tilanteessa, jossa vakava riippuvuus ja kykenemättömyys irtautua tuhoisasta suhteesta johtaa väkivallan tekijän kuolemaan... Eikö helposti silloin tule mieleen, että jos uhri olisi lähtenyt tiehensä, tekijäkin eläisi vielä?

Minusta on tosi väärin, jos uhria rangaistaan tuollaisista asioista hänen lopulta tultuaan tekijäksi, mutta pelkään pahoin käytännössä tuomioita luettaessa käyvän juuri noin. Moniko pystyy ymmärtämään parisuhdeväkivallan uhria, joka ajautuu viemään tekijältä hengen helpommin kuin saa itsensä irtautumaan suhteesta?
On hirveän helppo ihmetellä ja tuomita toistuvan väkivallan uhri hänen uhrina olemisestaan, jos ja kun ei ymmärretä riippuvuussuhteen kiemuroita - eikä niitä välttämättä ymmärretä. Mahdettiinko oikeusprosessissa ymmärtää...

En pääse yli enkä ympäri siitä ajatuksesta, että noin kohtuuttoman kovalta vaikuttava tuomio sisälsi extraa, koska ajateltiin, että olisihan se nainen voinut itse lopettaa uhrina olemisensa lähtemällä suhteesta pois. Ainakaan Iltasanomien juttu ei kerro, että miten tarkkaan oikeudessa selvitettiin minkälaista ulkopuolista apua naisella on ollut saatavilla riippuvuussuhteesta irrottautumiseen. Jos onkin vain kysytty, että miksei hän jättänyt miestä ja pelastanut itseään, ja jätetty se kysymys 'älyttömältä' kuulostavan vastauksen kanssa roikkumaan ilmaan rangaistusta miettivien ihmeteltäväksi...

[Mirri]

Korjaussarja, sinäpä sen sanoit; noin se menee. Uhrista voi tulla tossukka, jonka juuri alisteisuus ja väkivalta pitää tuhoisan parisuhteen kuristusotteessa. Uhri sitten vain uskoo rakastavansa... Ja lopulta vuosien varrella ymmärtää, ettei hänen nujertavassa suhteessaan rakkaudella ole mitään osuutta, mutta on jo liian hajalla kyetäkseen lähtemään pois.

Tässä tapauksessa väkivallan tekijäksi ajautunut väkivallan uhri oli nainen, mutta kyllä miehetkin kohtaavat parisuhteissaan vastaavanlaisia kuvioita. Siinä mielessä tämä asia on sukupuoleton juttu. Miehille parisuhdeväkivallan uhreina painotetaan ponnekkaasti sitä, että vaikka mitä tulisi eteen väkivallan tekijän taholta, ei pidä tehdä pienintäkään väkivaltaista elettä tekijää kohtaan; pitää ymmärtää lähteä karkuun ja paeta, jottei huomaisi olevansa itse syytettynä väkivallan teosta.

Varmaan pitäisi naisille parisuhdeväkivallan uhreina painottaa samaa yhtä ponnekkaasti kuin miesuhreille: pitää paeta ja lähteä karkuun; pitää suunnitella asiat väkivaltatilanteiden varalle niin, että pakeneminen sujuu, jottei tulisi tilanteita, joissa itsepuolustus voisikin aiheuttaa joutumisen väkivallan tekijäksi.

Tässä tapauksessa 'tarina' ei kerro, että miksei väkivallan uhri paennut väkivaltatilanteessa ovesta ulos heti ensireaktiona ja pikimmiten. Miehille parisuhdeväkivallan uhreina painotetaan juuri sitä, ettei pakeneminen ole ollenkaan häpeällistä - pitää ottaa jalat alle paeta, jos pakeneminen vain suinkin on käytännössä mahdollista. Kaikenlainen 'käsirysyn' välttäminen ja fyysinen pakeneminen on yksi hyvä keino suojata uhria väkivallan tekijäksi joutumiselta. Noin etenkin miesten kohdalla, mutta taitaa sama päteä naisiin parisuhdeväkivallan uhreina...

Onkohan tässä tapauksessa oikeus miettinyt sitäkin, että mikä naista esti lähtemästä karkuun; miksi hän mieluummin jäi taistelemaan väkivaltaista miestä vastaan kuin otti jalat alleen ja pakeni... Sukupuolestaan riippumatta parisuhdeväkivallan uhrin pitää paeta, jottei hänestä tulisi tekijää - noin se menee.

[Psykopatologia]

Naisella oli riippuvaisuusproblematiikka. Hän ei kyennyt lähtemään. Näin otaksun.
Tuostako pitäisi ihmistä rangaista?

Mirrin mukaan pitäisi?

[Mirri]

Naisella oli riippuvaisuusproblematiikka. Hän ei kyennyt lähtemään. Näin otaksun.
Tuostako pitäisi ihmistä rangaista?

Mirrin mukaan pitäisi?

Noinko ymmärsit kirjoitukseni? Joko viestini oli kauhean epäselvästi ilmaistu, tai sitten sinä syystä tai toisesta muuten vain käsitit pieleen.

Tässä vielä kertauksen vuoksi vastaukseni Riidankylväjän kysymykseen:

Niinpä; ei tietysti pitäisi eikä saisi rangaista. Käytännössä kuitenkin valitettavan moni lähi- ja parisuhdeväkivallan uhri nimenomaan joutuu 'syytetyn penkille' siksi, ettei saa itseään irtautumaan tuhoisasta suhteesta. Häntä syytetään suhteen jatkumisesta, siitä, ettei 'älyä' lähteä, vaan on 'vastuuton' pysyessään väkivaltaisessa suhteessa

Ei tuo järin epäselvältä ja vaikeatulkintaiselta minusta vaikuta. Joten kyllä kai asia vääntyy viestin vastaanottajan päässä jotenkin, jos hän saa käsityksen, että minusta pitäisi rangaista riippuvuudesta.

[Psykopatologia]

Luin epätarkasti. Ehkä tuokin jäi mieleen:

Onkohan tässä tapauksessa oikeus miettinyt sitäkin, että mikä naista esti lähtemästä karkuun; miksi hän mieluummin jäi taistelemaan väkivaltaista miestä vastaan kuin otti jalat alleen ja pakeni... Sukupuolestaan riippumatta parisuhdeväkivallan uhrin pitää paeta, jottei hänestä tulisi tekijää - noin se menee.

[Mirri]

Luin epätarkasti. Ehkä tuokin jäi mieleen:

Onkohan tässä tapauksessa oikeus miettinyt sitäkin, että mikä naista esti lähtemästä karkuun; miksi hän mieluummin jäi taistelemaan väkivaltaista miestä vastaan kuin otti jalat alleen ja pakeni... Sukupuolestaan riippumatta parisuhdeväkivallan uhrin pitää paeta, jottei hänestä tulisi tekijää - noin se menee.

Ok.

Tarkoitin tuossa, että mielestäni oikeuden nimenomaan olisi pitänyt miettiä ja ottaa huomioon alisteiseen ja väkivaltaiseen parisuhteeseen liittyvä riippuvuus.
Mutta tuskin oikeudessa otetaan sitä asiaa huomioon uhrin ollessa tuomiolla siitä, että on surmannut väkivallan tekijän. Siksi olisi niin kovin tärkeää paetaa ja lähteä karkuun joka ikinen kerta väkivallan osuessa kohdalle omassa kodissa; ei pidä jäädä väkivaltatilanteeseen olemaan selkä seinää vasten, jos vain suinkin on mahdollista paeta. On iso vaara joutua ääritilanteessa uhrista tekijäksi selittämään oikeudessa, etteikö uhrina ollut tehtävissä mitään muuta kuin tekijän surmaaminen... Silloin tuomioistuin ei välttämättä ole ymmärtäväinen, koska siellä ihmetellään, että mikä ihmisen on pannut elämään alisteisessa suhteessa niin kauan, että tekijän surmaaminen on jäänyt ainoaksi vaihtoehdoksi.

Minun mielipiteeni eivät auta tässä asiassa; tuomiot ovat mitä ovat, vaikka minä miten olen sitä mieltä, että tällaisissa tapauksissa nimenomaan pitäisi tietää ja ottaa huomioon 'lieventävinä asianhaaroina' riippuvuuden aiheuttamat asiat. Muttei noin tehdä; päinvastoin oikeudessa hämmästellään, että mikä naisen (tai miehen) on saanut ajamaan itsensä toistuvan parisuhdeväkivallan uhrina pisteeseen, jossa väkivallan tekijän pahoinpitely/surmaaminen sujuu pakenemista paremmin...