Psykopatologia.munfoorumi.com

.

Vaatii kykyä nähdä nopeasti olennainen ja kriittisyyttä.

Vaatii pitkäaikaista harrastuneisuutta ko. asiaan.

Sitä myös mutta yleensä niillä joilla on hyvä maku yhdellä alueella on hyvä maku myös muissa asioissa.

Luulen kuitenkin, ttä korrelaatio, vaikkakin postiivinen, on melko niukka.

Esimerkiksi musiikkimaku vrt. pukeutumismaku.

Karl von Clausewitz totesi, että jos haluaa rauhaa, täytyy tutkia sodan syitä. Ehkä sama filosofia pätee tässäkin kysymyksessä? Hyvää makua ei voi tuntea ellei tunne huonoa, mutta voiko maun standardisoida (arvottaminen) vai onko kysymys puhtaasti subjektiivisesta arvosta?

Klo 10.20
Tuossa fokus on hieman eri, kroonisluontoisessä käyttäytymisessä, jota tavallisesti tarkastellaan situationaalisesti:
esimerkiksi homot osoittivat huonoa makua, kun tanssivat Linnassa, voi joku todeta.

Tavallisimmin "huono maku - hyvä maku" liitetään juuri esimerkiksi pukeutumiseen, musiikkiin ja ruokaan yms.,
joissa useimmiten myös ajatellaan, että harjantuneisuus parantaa makua hieman samalla tavalla kuin kirjoittamisessa:
jos kirjoittaa paljon, kirjoittaa paremmin kuin sellainen, joka kirjoittaa vähän.

Jos esimerkiksi on "kaikkiruokainen" ruoan tai musiikin suhteen, on luultavaa, että ao. suhteellisen kehittymätön.

Sans nom kirjoitti:Karl von Clausewitz totesi, että jos haluaa rauhaa, täytyy tutkia sodan syitä. Ehkä sama filosofia pätee tässäkin kysymyksessä? Hyvää makua ei voi tuntea ellei tunne huonoa, mutta voiko maun standardisoida (arvottaminen) vai onko kysymys puhtaasti subjektiivisesta arvosta?

Tuo juuri onkin asia, joka on olennainen tässä asiassa. Varmaan kyseessä on pohjimmaltaan subjekiivinen arvo, johon kuitenkin sisältyy tiettyjä
"standardeja". - Mutta mikä on näiden suhde?

Joku Kivilahti alkoi ensimmäisenä käyttää farkkuja turkin kanssa. Luulen, että hyvä maku tuossa on edellyttänyt kantajalta
jonkinlaista arvokkuutta tai itsevarmuutta. Jonkun toisen kohdalta homma olisi mennyt ihan läskiksi.

Ruuassa ja seksissä on mukana myös anaalinen nirsousfaktori.

Psykopatologia kirjoitti:

Sans nom kirjoitti:Karl von Clausewitz totesi, että jos haluaa rauhaa, täytyy tutkia sodan syitä. Ehkä sama filosofia pätee tässäkin kysymyksessä? Hyvää makua ei voi tuntea ellei tunne huonoa, mutta voiko maun standardisoida (arvottaminen) vai onko kysymys puhtaasti subjektiivisesta arvosta?

Tuo juuri onkin asia, joka on olennainen tässä asiassa. Varmaan kyseessä on pohjimmaltaan subjekiivinen arvo, johon kuitenkin sisältyy tiettyjä "standardeja". - Mutta mikä on näiden suhde?

Subjektiivisuuden ja objektiivisuuden välinen suhde? Kuka tai ketkä päättävät, mitä ovat ne yleiset standardit, joihin arvio perustuisi? Asiantuntijat? Otetaan esimerkiksi maailmankirjallisuuden klassikot. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ko. kirjat ovat valkoisten länsimaisten miesten kirjoittamia. Liekö kaanonien kokoajatkin samoja miehiä?

Millainen voisi olla esimerkiksi makkara-asiantuntija? Tuskin sellainen, joka on eläessään syönyt vain nakkeja ja sinistä.

Nuorena makkaran syönnin aloittanut siirtyy koko ajan luultavasti fiinimpiin laatuihin (jos niitä on saatavilla ja rahnaa riittää).
Viisikymppisenä sininen ei ehkä mene edes alas, ja hän on voinut siirtyä esimerkiksi Billnäsin West Chark -makkaroihin,
vaikkapa puhvelinlihasta tehtyihin tai Cajun-"lenkkiin" (jossa sisällä on hiirenhäntiä yms.). Tällöin hän pulittaa herkuista
n. 19 € kilo!

Mutta jos joku sanoo, että sininen on parasta, ei kukaan voi väittää "objekiivisilla" perusteilla, että hän on väärässä.
Kuitenkin tuntijoiden maku yleensä menee suunnilleen samaan suuntaan.

En kinaa vastaan, vaan yhdyn herrasmieheen ja katupoikaan. Tapasin kerran yhden pianonvirittäjän, joka oli ollut syntymästään saakka sokea, mutta osasi silti virittää pianon ja jopa korjata sen ja vaihtaa jopa koskettimia!

tris001 kirjoitti:Ruuassa ja seksissä on mukana myös anaalinen nirsousfaktori.

Kiintoisan tuntuinen mutta epäselvä tai monitulkintainen esitys.

"Anaalinen nirsousfaktori" siis sopisi molempiin? Mihin muuhun se sopisi? - "Huorittelu"(kin) on anaalista.

Nii-in? Ja siitä seuraa että..?

Luulen, että sinulta kysytään jotain.

Kyllä sinä tiedät kuinka ruokaan ja seksiin liittyy anaalinen faktori - olet tuonut asian ihan omissa teksteissäsi esille. Ainakin termin "inho" määrittelyssä.

Minusta niihin liittyy oraalinen faktori.

Tässä anaalinen tekijä on "hylkivä", oraalinen taas sisäänottava.

Molemmissa on kaksi moodia, normaali ja "epänormaali".

Kokki tai muusikko, joilla on koulutusta alalleen, voivat varmaan perustella käsityksiään siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa. Mikä sopii yhteen jne. Monesti kuitenkin ennakkoluulottomat, toisten mielipiteistä piittamattomat ja traditioista piittaamattomat voivat aloittaa uuden trendin, yhdistää jotain ennen yhteensopimatonta jne.

Tarvitseeko aina niin miettiä, mikä on muiden ja johtavien gurujen mielestä hyvän maun mukaista? Eikö ole ihan riittävän hienoa ja tavoittelemisen arvoista, eikö tee paljon helpommin onnelliseksi ja tyytyväiseksi se, että itse ja kenties itselle läheisimmät ihmiset ovat tyytyväisiä lopputulokseen? Viis virallisista standardeista.