Psykopatologia.munfoorumi.com

Muistan varmuudella joulun kun olin 4-vuotias ja jonka vietimme Heidelbergissä. Muistoja on mm. saamistani joululahjoista (mm. iso lelusmurffi ja magneetilla pahviseen nukkeen kiinnitettävät vaatteet. Kysyin äidiltä miksi nukke oli pahvinen ja tämä vastasi että siksei ettei serkkuvauvani repisi sitä). Luulen muistavani varhaisemman muiston ehkä edelliskesältä jossa kadotin villatakkini metsään kun olimme äidin kanssa kävelyllä En tiedä onko tuo todellinen muisto sillä outoa että tuollainen juttu jäisi mieleen. Ai joo, varma joulua edeltävä muisto on 3-vuotiaana kun jouduin tarhaan pikkulasten puolelle tilanpuutteen takia ja käymään potalla pöntön sijasta. Tunsin oloni nöyryyytetyksi.

Vaikea erottaa omat muistot elämäntarinasta mitä toiset ovat kertoneet valokuvineen. Nuo kertomani ovat kriittisen katselmuksen läpikäyneitä. Verrattain monet kertovat muistavansa alle 3-vuotiaasta.

Kipu! Leikin paljain jaloin serkkujen kanssa hiekkatörmäällä ja satutin jalanpohjan rikkoutuneen pullon lasiin. Ikää oli noin 2,5 vuotta. Tämä voisi olla todistus siitä, että amygdala rekisteröi parhaiten voimakkaita tuntemuksia?!

Juoksin henkeni edestä lehmää karkuun. Hyppäsin ojaan ja ryömin ojaa pitkin aidan ali. Lehmä kerkesi puskemaan takapuoleen, mutta pääsin livistämään. En tiedä minkä ikäinen olin. Ehkä n. kolmevuotias.

Minut nostettiin kuorma-auton lavalle nojatuoliin. Lavalla oli paljon huonekaluja. Siinä ihmettelin tovin. Olin nuorempi kuin kolmevuotias.

2v 8kk vanhana tapahtunut pikkusiskon syntymä, hänen hakemisensa synnytyslaitokselta ja siihen liittyvä traumaattinen kokemus, kun en autossa päässytkään enää vauvan takia äidin syliin, sekä tähän kokemukseen liittyvä uni, jossa minut pantiin lentokoneessa istumaan koneen siivelle. Jäin perheessä ulkopuolelle.

Pari-kolmevuotiaana oli myös sairaalakokemus, josta muistan yksityiskohtia. Mm. Vanhemman potilastoverin naurun kohteeksi joutumisen, kun en ehtinyt huoneesta vessaan hädän tullessa, hoitajien valehtelun siitä, ettei käytävällä kuuluva ääni ja ikkunan takaa näkynyt sininen hattu ole äidin. Vanhempien osastolle tuliaisena tuoman esson muovisen mainosukkelin, jonka nimesin rumasilmäksi. Olin ilmeisesti vihainen hylkäämisestä sairaalaan. Siihen aikaan osastolle ei suositeltu vanhempien käyntejä, koska oltiin sitä mieltä, että niiden takia lapsi vain ikävöisi enemmän.

(Poistin tekstini, jossa kerroin lapsuusmuistoistani)