Psykopatologia.munfoorumi.com

Joo, minä olen törmännyt - itseeni.

s k i e n t i s m i

(lat. scientia tieto; engl. science [luonnon]tiede), tieteiskatsomus, (kontekstista ja tarkoituksesta riippuen myös mm.)
tiedeusko tai tieteisuskovaisuus: Painottunut tukeutuminen tieteeseen maailmaneetoksena, johon voi liittyä usko tieteen
kaikkivoipaisuuteen ongelmien ratkaisuissa. Skientismi asettaa luonnontieteet etusijalle ennen humanistisia tieteitä ja metodina
varsinkin loogisen positivismin. Neutraalissa muodossaan skientismi katsoo, että asiat jotka eivät alistu tieteelliseen metodiin,
jäävät ("mystisenä metafysiikkana") tieteellisen tarkastelun ulkopuolelle. – Psykologiassa skientismiä edustaa eniten behaviorismi.

http://en.wikipedia.org/wiki/Emil_du_Bois-Reymond

The Seven World Riddles

In 1880 Bois-Reymond made a famous speech before the Berlin Academy of Sciences outlining seven "world riddles" some of which, he declared, neither science nor philosophy could ever explain. He was especially concerned to point out the limitations of mechanical assumptions about nature in dealing with certain problems he considered "transcendent". A list of these "riddles":

1. the ultimate nature of matter and force,
2. the origin of motion,
3. the origin of life,
4. the "apparently teleological arrangements of nature," not an "absolutely transcendent riddle,"
5. the origin of simple sensations, "a quite transcendent" question,
6. the origin of intelligent thought and language, which might be known if the origin of sensations could be known, and
7. the question of freewill.

Concerning numbers 1, 2 and 5 he proclaimed: "ignoramus et ignorabimus": "we do not know and will not know."

En osaa sanoa harhaisuudesta mitään. Mielestäni usko on tunneasia. Uskonnon harjoittaminen voidaan mieltää psyykkiseksi toiminnaksi, jota jotkut kutsuvat mentaaliharjoitukseksi.

Tieteeseen ei voi uskoa, se ei ole tunneasia. Tiede on tutkimusta. Mielestäni ei voi sanoa seuraavasti, kuten joskus kuulee sanottavan: "Tiede pyrkii totuuteen." Tiede on vain väline. Tiede pyrkii mm. ratkaisemaan ongelmia, selvittämään joidenkin asioiden olemusta ja kyseenalaistamaan olettamia, testaamaan olemassaolevia teorioita, kehittämään uusia tutkimusmenetelmiä, löytämään uusia tutkimusaiheita ja kehittämään uusia teorioita. Tutkimustulos voi olla puutteellinen tai virheellinen johtuen esimerkiksi koeasetelman puutteista, virheellisestä tulosten tulkinnasta, inhimillisestä erehdyksestä tai huijauksesta.

Oikeastaan voisi sanoa, että tiede on vain ihmisen tekemää työtä. (Näin totesi jääkiekkoilija Selänne Senaatintorilla: "Mukavaa, että niin moni on vaivautunut tulemaan tänne kunnioittamaan meidän työtämme". Moni asia on siis työtä vain. )

Mihin liittyy halu etsiä ilmiöistä yliluonnollisuutta? Onko kyse idealisoinnista?

Onhan harhoja ja utopioita uskonnon lisäksi ainakin politiikassa.

Kyllästynyt kirjoitti:

Maria kirjoitti:En osaa sanoa harhaisuudesta mitään. Mielestäni usko on tunneasia. Uskonnon harjoittaminen voidaan mieltää psyykkiseksi toiminnaksi, jota jotkut kutsuvat mentaaliharjoitukseksi...

Moni itseään kristityksi/uskovaksi tunnustautuva omien sanojensa mukaan uskoo olevan olemassa (yliluonnollinen) voima jota he kutsuvat Jumalaksi - ja tuo ajatus/uskomus on mielestäni aivan yhtä selkeä harha kuin kuvitelma siitä, että radiosta kuultu musiikki sisältäisi salattuja viestejä jotka olisi erityisesti ja tarkoituksella suunnattu joko ilkkumaan tai neuvomaan (tms.) kuuntelijaa.
Ainoa ero noiden kuvitelmien välillä on se, että salattujen viestien kuulijaa pidetään sairaana ja hänen sanotaan olevan harhainen sekä psykoosissa, mutta uskovan katsotaan "vain" olevan uskossa/uskovainen.

Näkökulmasi on hyvin mielenkiintoinen. Olen itsekin kokenut tilanteen, jossa uskova ihminen on minulle sanonut, että hän uskoo Jeesuksen ihmetekoihin ja eräisiin raamatunkohtiin kirjaimellisesti. Minusta ne ovat vain ajatuksia, jotka ovat hänen mielessään ja kertomuksia vanhassa teoksessa l. raamatussa. Hän myös toteutti elämässään raamatun moraalioppia ja kutsui meidän muiden tekemiä eräitä elämänvalintojamme synniksi ja totesi, että syntiä tekevät ihmiset joutuvat kadotukseen. Muutoin hän oli tieteellistä tutkimusta työssään harjoittava lahjakas ihminen.

Minulla on myös toisenlainen kokemus läsnäolostä henkilön kanssa, joka on mennyt psykoottiseen tilaan. Siis nähnyt harhoja. Hän ei ole uskovainen.

En pysty mieltämään ensin kuvaamani henkilön olemusta harhaiseksi siitä huolimatta, vaikka hän uskoo(uskoi) Jeesuksen ihmetekoihin, vaan pikemminkin voimakkaasti psykologian keinoja käyttäväksi ja manipuloiduksi ihmiseksi. Minulla ei voi olla mitään todistetta hänen kokemistaan ihmeistä, eikä hän voinut sellaisia minulle esittää, sillä hänen kokemansa ihmeet olivat hänen tunnekokemuksiaan ja näkemyksiään. Minä en ole sellaisia kokenut enkä tule kokemaan, koska pitäisin niitä vain ohimenevinä harhoina. Mutta hän ei pitänyt omia kokemuksiaan ohimenevinä harhoinaan, vaan ihmeinä. Aikanaan, kun olimme lähes päivittäin tekemisissä toistemme kanssa, koin hänen moraaliopetuksensa ahdistavana ja syyllistävänä. Hänellä oli jotain selkeästi upeampaa elämässään kuin yhdelläkään meistä ei-uskovista. Koin itseni huonommaksi ihmiseksi, koska en pystynyt kokemaan uskonnollisia kokemuksia. Ja koska en pystynyt olemaan uskova.

En pidä ensiksi mainitsemaani henkilöä harhaisena, mutta jos itse kokisin jotakin vastaavaa, pitäisin itseäni harhaisena (toivottavasti osaisin pitää).

Lisäys: Pidän uskonnolisen henkilön kokemia ihmeitä hänen tunnekokemuksinaan. Minun on vaikea mieltää tunnetta noin yleisenä ilmiönä harhaksi. Tunne on vain tunne. Subjektiivinen kokemus ja mielentila. Jos ajattelisin, että kyse on pelkästään harhasta tai harhaisuudesta, joituisin mielestäni kieltämään myös muita tunnekokemuksia. Jos esimerkiksi itse koen, että joku ihminen on minulle vihainen, se on vain oma tunnekokemukseni, en todellisuudessa tiedä hänen tunteitaan ja ajatuksiaan jokaisessa tilanteessa ellei hän niitä suoraan ilmaise.

Maria kirjoitti:Minun on vaikea mieltää tunnetta noin yleisenä ilmiönä harhaksi.

Lukumäärän suhteesta nimikkeeseen Sam Harris toteaa kirjassaan "Uskon loppu" suurin piirtein näin: Kun ihminen väittää kuulevansa ääniä ja että joku näkee hänen toimensa jatkuvasti, kutsutaan ilmiötä sairaudeksi, mutta kun tuhat ihmistä väittää samaa, on kyseessä uskonto.

Jos tuohon tiedeuskovuuteen vielä:

Kun Jumala tuo minulle Mercedes-Benzin, väri-tv.n (ja oliko jotain vielä?), niin totisesti hän on herra ja uskon häneen, ilman että minun täytyisi pistää sormeni hänen poikansa kyljessä olevaan keihäänreikään.

E.M. tavaroiden puutteessa totean näytön olemattomaksi ja uskon, että käsitteen takana on Temppeli-säätiön aivoriihen yritys sotkea yhteisen kansan spasmoja.

Aamen.

Usko - tunne?

Substantiivi "usko" janoaa objektia, uskoa johonkin; uskon siihen ja siihen.

Tunteet ovat harvoin sokeita, tunteita tunteiden vuoksi. Tunteilla on tunnesisällön lisäksi ajatussisältö, kognitiivinen puoli.

Usko(nto) perustuu kuoleman pelkoon.

Uskomisesta ei ole suurempaa haittaa mutta uskottomuuden riskinä on joutua paistumaan paholaisen pannussa ikuisesti.

.

Varmaan tavanomaisin keinoin, esimerkiksi joku löytää semmoisen kadulta.

Hyvin pystyitte löytämään sieluni kipupisteet. Siitä kiitos ja hyvistä kommenteista Kyllästyneelle, Huulle ja muille! Ne ovat ne pienet julmat tarinat, joita jokaisen arjessa syntyy, jotka ovat käsityksiäni huomaamattani muokanneet. Kerran sain kuulla, että jooga on vaarallista ja että kadotukseen joudun, kun sellaisten pimeiden voimien kanssa työskentelen. Onneksi ei ole vielä kroppa hajonnut, vaikka on tullut monta muutakin käytännössä hieman vaarallista hommaa harrastettua.