Uskonrauhaa

[Psykopatologia]

KOLUMNI

Uskonrauhaa
23.12.2010 9:00 | Perttu Häkkinen

HS:n Kuukausiliitteessä kerrottiin, että teekkarit harrastavat ryhmäkielisuudelmia ja laihduttavat kilpaa. Ei yllättänyt.

Kyse ei kuitenkaan ollut GooM-risteilystä, vaan aik'ajoin julkisuuteen nousevan koivu-niemeläisten lahkon käytänteistä.

Ihmiset kauhistuivat jälleen kerran outoa menoa, mutta onneksi tuomiorovasti Antti Kujanpää kiirehti tyynnyttelemään, että osa lahkon entisistä jäsenistä hakee nyt tukea terveestä uskonnollisuudesta.

Radio Deissäkin paheksuttiin, miten "Kuka tahansa voidaan luonnehäiriöisen henkilön systemaattisella toiminnalla manipuloida sätkynukeksi".

Yleisen teologian perus- ja aineopinnoistani huolimatta en tiedä, mitä käsitepari "terve uskonnollisuus" tarkoittaa.
(- -)

[Riidankylväjä]

"Terve uskonnollisuus on yksilön hyvinvoinnin tuki, epäterve uskonnollisuus sen este."

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/E1E91 ... nt&lang=FI

[Psykopatologia]

Mutta eihän noista oikein mikään sovi meidän evankelis-luterilaisiin seurakuntiimme.

[Riidankylväjä]

Kysymys:

Miksi ihmiset jotka pääsevät irti alkoholismista tai rikoskierteestä pääsevät siitä uskoon tulon kautta? En muista kuulleeni muunlaisista tapauksista.

[Psykopatologia]

Ainakin ns. rikollisuuden suhteen relevantti kysymys voisi olla: miksi se (kuitenkin) on niin harvinaista?

[Riidankylväjä]

Äläpäs venkoile, vaan vastaa kysymykseen.

[Anni Huttila]

Uskonto voi toimia päihteen kaltaisena stimulanttina ja myöskin tyynnyttäjänä, kulloisenkin tarpeen mukaan. Hurmoshenkinen seurakunta, lahko tai muu porukka tuo samalla myös kätevän pakettiratkaisun siihen, miten elämää kuuluu elää, mitä valintoja tehdään, keiden kanssa vietetään aikaa ja miten yms. Näin olen itse asian ajatellut. Monelle alkoholistille on tainnut riittää esimerkiksi AA-kerhosta saatava tuki, joka sekin taitaa olla aatteena ja ryhmänä vähän samaan tapaan vaikuttava kuin vaikkapa jokin uskonnollinen herätysliike, vaikka ei siis uskonnollinen suuntaus olekaan. Ehkäpä päihteissä ja uskonnoissa on jotakin samankaltaista, noin yleensä ottaen? Ihan näin neutraalisti ajateltuna. Itse en ole varsinaisesti mikään uskovainen, mutta en tosiaan kyllä ateistikaan.

[Riidankylväjä]

Uskonto on psykologialle kuuma peruna, johon ei oikein uskalleta tarttua. Kierretään, kaarretaan, paheksutaan mutta kenelläkään ei ole selvää mielipidetä tai käsitystä mitä uskonnollisuus pohjimmiltaan on. Suurin osa ihmisistä tunnustaa jotain uskontoa ja nekin, jotka eivät tunnusta ovat ainakin taikauskoisia. Silti asialle ei ole olemassa pätevää tieteellistä selitystä. Lähinnä kiistellään onko jumalaa olemassa "juupa-eipäs" tyyliin.

[Psykopatologia]

Psykopatolgia todistaa:

Uskonto (uskonnot) ja jumala(t) liittyvät (lapsuudesta kumpuavaan) eroahdistukseen ja maailman ilmiöiden ymmärtämättömyyteen yms.
sekä minä-representaatioiden siirtymiin ja projektioihin.

[Sans nom]

Eli uskonto on jonkinlainen henkinen siirtymäobjekti? Kun nalle ja tutti eivät riitä otetaan avuksi Jeesus?

[huu]

Teologit itse katsovat ihmisen pelkäävän minänsä murskautumista / kuolemaa ja kun ihminen siirtää taakan Jeesuksen kannettavaksi, ("joka kuolemalla kuoleman voitti"), hän tuntee vapautta Kristuksessa.

[Riidankylväjä]

Psykopatolgia todistaa:

Uskonto (uskonnot) ja jumala(t) liittyvät (lapsuudesta kumpuavaan) eroahdistukseen ja maailman ilmiöiden ymmärtämättömyyteen yms.
sekä minä-representaatioiden siirtymiin ja projektioihin.

1. Eroahdistus on psykologiaa, jota ymmärrän vajavaisesti, mutta saattaa olla noin.

2. Maailman ilmiöiden ymmärtämättömyys ja tarve selittää maailmaa vaikuttaa uskottavalta selitykseltä.

3. Siirtymät ja projektiot ovat kallonkutistajien munkkilatinaa, jota ymmärrän niin heikosti, etten tohdi väittää vastaan.

4. Mutta yhden jutun olet unohtanut. Vallan, vallankäytön ja ihmisten pitämisen ojennuksessa. Uskonto on aina ollut vahva vallankäytön väline. Uskontoa tarvitaan, että kansa pysyisi nöyränä, kurissa ja nuhteessa. Jeesuskin sanoi verojen raskauttamalle kansalle "anna keisarille mikä keisarin on"

5. Onko ihmisillä semmoinen tarve, että pitää olla joku auktoriteetti, johon voi hädän hetkellä tukeutua?

Lisäksi paskaako sen on väliä, jos koku linnankundi kokee uskonnon antavan hänelle semmoista sisältöä elämään, ettei tarvitse kulkea rikoksen poluilla? Eikös se ole hyvä juttu?