Psykopatologia.munfoorumi.com

Kuin kaksi marjaa

Sekä netissä että muussa (tai elävässä) elämässä törmää usein (lyhtaikaisenkin) tutun suhteen (suhteellisen) samankaltaisuuden
tunteeseen tai vaikutelmaan, (pahimmassa tapauksessa toteamukseen) "kuin kaksi marjaa" (tai puolukkaa).

Fiksumpi saattaa vielä vuodenkin tuttavuuden jälkeen todeta: "En oikein vielä tunne sinua."

Väitän: "kaksi marjaa" -teesi on useimmiten houretta ja pohjaa enimmältään samastukseen.

Samaistus oli vissiin joku defenssi? Mitä vastaan?

Elina Garanca totesi Anne Netrebkon kanssa esiinnyttyään, että "olemme hyvin saman tyyppisiä laulajia". Minusta he ovat eri tyyppisiä.

http://www.youtube.com/watch?v=A_TfxQIOR8E

Riidankylväjä ja minä olemme (perusteiltamme) hyvin samankaltaisia miehiä.

Samastuminen (identifioituminen) on defenssi eroahdistusta vastaan.

Myös prosessi ihmisen kehityksessä; "äidin kaltaiseksi haluan tulla, tai sitten Hannibalin".

Psykopatologia kirjoitti:Samastuminen (identifioituminen) on defenssi eroahdistusta vastaan.

Ai, kuinka söpöä! Puhummeko kypsymättömän vai kypsän ihmisen defensseistä?

Kypsymättömän enemmän.

Mutta eikö jokaisessa suhteessa ole vaihe, jossa tunnetaan vahvaa symbioosia? Samankaltaisuus tuo mielestäni suhteeseen tasapainoa. Eri asia on tietenkin, jos symbioosivaihe jää päälle eivätkä osapuolet kykene kasvamaan ja näkemään toistensa erillisyyttä.

.
s y m|b i o o s i (kr. syn yhteen, bios elämä)

1) Biologiassa ja etologiassa lajien välinen vuorovaikutussuhde, josta molemmat hyötyvät (mutualismi; esim. märehtiminen) tai
josta vain toinen hyötyy (kommensalismi; esim. puussa pesivä lintu) tai josta toinen hyötyy toisen kustannuksella (parasitismi; esim. lapamato).

2) Psykologiassa Mahlerin esittämä lapsen autismin jälkeinen ja separaatio – individuaatio -vaiheeseen päättyvä kausi,
kahden, kolmen kuukauden iästä n. 10-kuukautiseksi, jolloin lapsi on sekä fyysisesti että psyykkisesti täysin riippuvainen äidistä.

3) Yleisemmin kahden ihmisen välinen haitallinen riippuvuussuhde, joka huonontaa autonomiaa. Vrt. folie à deux (paranoia).

4) Myös haukkumisessa: Aikuinen mies ja elät vielä symbioosissa äitisi kanssa!

Psykologit kääntävät kaikki kauniit asiat nurinpäin. Etkö näe symbioosi-tunteessa mitään positiivista? Eivätkö suhteet ala yleensä samankaltaisuuden havaitsemisesta? Ihmisillä on taipumus hakeutua samankaltaisten seuraan. Lokeroitua sosiaalisesti ryhmään, jossa tuntee yhteenkuuluvuuden tunnetta ja hyväksytyksi tulemista. Jos olisin väärässä, eläisimme maailmassa, jossa ylistäisimme erilaisuutta ja näkisimme sen voimavarana sen sijaan, että pelkäämme sitä.

Alkavat.

En minkään oikein osaa soittaa hormonikkaa.

Psykopatologia kirjoitti:Alkavat.

Kyynisyys pukee sinua oudon perverssillä tavalla...

Adhesion, k i i n t y m y s [lat. Adhaesiōn-, kiinnittävä]

* emotionaalinen tila; luontokappaleiden vetovoima toistensa puoleen, jossa keskeisinä *oireina ovat* jostakin toisesta riippuvaksi tuleminen;
p r i m i t i i v i muoto sikiön ja äidin välillä: ensin mainittu elää ja vastaanottaa liikutuksia ainoastaan jälkimmäisen sisällä ja kautta. *Olemukseltaan biologinen ja näkyy selvästi siitä, kuinka se voi olla eläimessäkin vrt. koira, joka ei suostu poistumaan isäntävainajansa haudalta, vaan kuolee sinne nälkään. *Esimerkkejä on myös siitä, että toinen ihminen saattaa melkein yhtä voimakkaasti kiintyä toiseen (vrt. John Stuart Mill: ”Vain ne ovat onnellisia, joiden mieli on kiintynyt muuhun kuin omaan onneen”).

John Stuart Mill: ”Vain ne ovat onnellisia, joiden mieli on kiintynyt muuhun kuin omaan onneen.”

Hyvin sanottu; omasta onnesta huolehtiminen tuntuu älyttömältä.

Millin ajatus visualisoidusti!

Psykopatologia kirjoitti:Riidankylväjä ja minä olemme (perusteiltamme) hyvin samankaltaisia miehiä.

Jep. Olemme alkioita pienessä joukossa nimeltään "miehistä parhaat".

John Stuart M i l l (1806 - 1873)

Isänsä James Mill (1773 - 1836) ja mentorinsa Jeremy Bentham (1748 - 1832) yrittivät tehdä pojasta kompuutterin.
James aloitti kreikan opiskelun kolmi- ja latinan viisivuotiaana ja piti itseään vajaamielisenä isän kritiikin lannistamana.

Kyllästynyt kirjoitti:Ei pidä sekoittaa symbioosia ja harmoniaa.

Ensimmäinen kerta, kun kuulin sanan symbioosi taisi olla alaluokilla biologian tunnilla opettajan kertoessa männyn ja herkkutatin yhteiselosta (mutualismi). Minulle tuo herkkutatti-mänty -symbioosi edusti jo silloin merkillistä harmonian tuntua.

Postmodernissa maailmassa oikea termi on varmaankin kumppanuus, jonka pohjana on vuorovaikutus ja sinä-minä -kohtaaminen. Sanoista viis, samaa sielun ja kehon kaipuuta syvempään yhteyteen!

Win win tilanne. Molemmat osapuolet hyötyvät. Semmoinen kumppanuus on nykyään muotia.

Vanhanpiian rukous. "Anna Onnin tulla ja tunnin olla."