Kehorauha ja kehopositiivisuus

Kehorauha ja kehopositiivisuus

ViestiKirjoittaja logia » 01.08.2022 11:09

Iltalehti/ TERVEYS|SEKSUAALISUUS JA SUHTEET
Saara Pasanen 31.7.2022

Sinäkin puhut kielellä, joka halventaa muita ja jopa itseäsi – näin korjaat sanomisiasi
Miten puhut itsestäsi?


Kuva
Kehorauhan tavoitteena on se, että keho saa olla juuri sellainen kuin se on. ADOBE STOCK / AOP

Voisin lyödä mittaamattomista summista vetoa, että en ole ainoa, jolla kipristelee aika ajoin peilin edessä

Tyytymättömyyttä, itseinhoa ja häpeää omasta kehosta tai olemuksesta on raskasta roikottaa mukana päivittäin, samoin jatkuvasti mielen pohjalla päilyvää ajatusta siitä, että minun pitäisi nyt jollakin tavalla muuttua tai olla toisenlainen, jotta kelpaisin. Itselleni tai muille.

– Ihmiset kokevat todella paljon häpeää omaan kehoon liittyen. Häpeää voi tuntea järjettömistäkin asioista – vaikkapa siitä, että korvannipukat ovat vääränlaiset, kertoo seksuaalikasvattaja Mari Korpela.

Kuva
Kehohäpeä voi olla jo lapsuudesta alkanutta, syvään juurtunutta ajatusvääristymää, seksuaalikasvattaja Mari Korpela kertoo. JEANINE MUYIMA

Korpela puhuu vahvasti kehorauhan puolesta. Kehorauhalla hän tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus elää omassa kehossaan ilman, että sitä kommentoidaan millään tavalla.

Kehorauhaan kuuluu myös se, että ketään ei kiusata tai syrjitä, ja että kehon perusteella ei tehdä oletuksia ihmisten terveydentilasta, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

Kehorauhan tavoitteena on, että keho saa olla juuri sellainen kuin se on. Korpela korostaa, että kukaan ei voi koskaan tietää, mitä taustoja tai kokemuksia kehot kantavat mukanaan.

– Kehorauha yltää myös niihin kehoihin, joita on korjattu tai muokattu omasta tahdosta. Kehorauha hyväksyy kaikenlaiset kehot.

Kehopositiivisuus on aktivismia

Korpela haluaa erottaa toisistaan kehorauhan ja sosiaalisessa mediassa paljon näkyvyyttä saaneen kehopositiivisuus-termin, jota pidetään itsensä hyväksymisen synonyyminä. Kehopositiivisuuden juuret yltävät kuitenkin syvemmälle.

– Kehopositiivisuus on aktivismia ja ihmisoikeusliike, joka on alkanut 1960-luvulla Yhdysvalloista. Liike on lihavien naisten käynnistämä, ja he vaativat sillä tasa-arvoisia ihmisoikeuksia itselleen.

Kehopositiivisuus kantaa edelleen samoja tavoitteita, ja se on laajentunut koskemaan myös muita marginaalikehoja, kuten vammaisten ja transihmisten kehoja.

– Kehopositiivisuuden tarkoitus ei ole ottaa kantaa siihen, viihtyykö joku omissa nahoissaan tai onko joku terve vai epäterve. Se ottaa kantaa ainoastaan siihen, että kaikilla tulee olla yhtäläiset ihmisoikeudet.

Ihmisoikeudet eivät Korpelan mukaan edelleenkään toteudu samalla tavalla esimerkiksi lihavilla ja vammaisilla ihmisillä, sateenkaari-ihmisillä, mustilla ja ruskeilla ihmisillä tai etnisillä vähemmistöillä.

Kuva
Yksi seksuaalikasvattajan tärkeimmistä tehtävistä on avoin tiedon jakaminen. JEANINE MUYIMA

Kehon on tarkoitus muuttua ja elää

Ihmiset saattavat puhua omasta kehostaan todella rumasti. Kehon luonnollisiin muutoksiin suhtaudutaan kriittisesti ja negatiivisesti: puhutaan rupsahtamisesta, pullahtamisesta tai siitä, että on päästänyt itsensä jonkinlaiseen kuntoon.

Lihomisen ajatellaan tarkoittavan automaattisesti jonkinlaisen kontrollin menettämistä.

Kehon koon muuttuminen isommaksi rinnastetaan epäonnistumiseen ja laihtuminen puolestaan onnistumiseksi. Laihtumisesta onnitellaan, vaikka taustalla voi olla hurjiakin asioita, kuten syömishäiriö tai läheisen kuolema.

Korpela pitää rupsahtamisen näkökulmaa kummallisena. Hän korostaa, että ihmisten elämäntilanteet muuttuvat, ja myös ihmisen keho on tarkoitettu muuttumaan läpi elämän.

– Tuntuu oudolta, että aina pitäisi jotenkin palata siihen nuoruusaikojen kehoon. Että aina olet rupsahtanut, jos et näytä samalta kuin aikaisemmin. Tämänkaltainen kehopuhe ylläpitää ajatusta ja mallia siitä, että hoikkana kelpaan, ja jos muutun isommaksi niin sitten en.

Korpela toivoo, että kehon ulkomuotoon keskittyvään kehopuheeseen saataisiin uusia sävyjä. Jatkuvan itseruoskinnan sijaan hän haluaisi keskittyä vaalimaan kehon toimivuutta.

– Olisipa kiva, jos ryppyjen ja kaksoisleukojen ruotimisen sijaan puhuisimme siitä, mitä kivoja asioita keho sallii minulle, miten se toimii, mikä sen tehtävä on ja miten voisin tehdä asioita, joista sekä keho että mieli saavat nautintoa.

Ei tarvitse tietää kaikkea


Korpela kertoo itsekin käyttäneensä sosiaalisessa mediassa kehopositiivisuus-aihetunnistetta aluksi väärin.

– Luulin puhuvani kehorauhan ja kaikkien kehojen hyväksymisen puolesta, mutta todellisuudessa veinkin termiä käyttämällä tilaa niiltä marginaalikehoissa eläviltä ihmisiltä, jotka joutuvat taistelemaan saadakseen elintilaa. Jos sosiaalisen median kuvassa valkoihoinen, normaalipainoinen ja vammaton nainen puristaa mahamakkaraa hashtagilla kehopositiivisuus, viedään jälleen valokeila niiltä, jotka kohtaavat kehojensa vuoksi syrjintää.

Aluksi termien väärinkäyttö hävetti. Sitten hän tajusi, että kukaan ei voi eikä kenenkään tarvitse tietää kaikkea.

Tärkeintä on se, miten uutta ja opittua tietoa hyödyntää. Sosiaalinen media tarjoaa Korpelan mukaan hyvän alustan seurata ihmisiä, jotka puhuvat omasta kokemuksestaan ja selventävät asioita.

– Maailma menee eteenpäin yksi ihminen kerrallaan. Termistö muuttuu, kun hoksataan, että tietyt termit ovat huonoja tai ne eivät palvele alkuperäistä tarkoitusta. Muutosta edesauttaa se, että osaa kertoa ja perustella, miksi tietty termi ei ole hyvä juuri tässä yhteydessä: kenet se esimerkiksi jättää varjoon tai ketä se loukkaa.

Kuva
Tasa-arvon toteutuminen on kaikkien yhteinen asia. ADOBE STOCK / AOP

MUISTA

Näin korjaat vahingoittavaa keho- ja yhdenvertaisuuspuhetta


Ota huomioon ja kuuntele.

Muista ajatella, ovatko palvelut saatavilla kaikille yhdenvertaisesti (esimerkiksi esteettömyys).

Ota aktiivisesti selvää asioista, lue ja kerää tietoa.

Korjaa omaa kielenkäyttöäsi termistön osalta niin, ettet vahvista omalla kielenkäytölläsi stereotypioita ja ahtaita rooleja.

Muista, että ihmisiä ei ole tarpeellista luokitella ulkonäön perusteella.

Muista myös, että ihmisen sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista ei ole tarpeellista olettaa.

Pyri olemaan vahvistamatta sitä, että sukupuolten täytyy elää tietyllä tavalla.

Puhu tilanteissa niin, että otat kaikki huomioon. Ei esimerkiksi oleteta, että tilassa on poikia ja tyttöjä, vaan on ihmisiä, oppilaita, lapsia tai nuoria.

Huomioi roolisi kasvattajana (esimerkiksi vanhempana tai opettajana): Jos sinua hävettää puhua tietyistä asioista, mieti, mistä se johtuu. Onko joku asia sinulle tabu tai sellainen, että et ymmärrä sitä tai koet ristiriitaa siitä puhuessasi?

Pyydä anteeksi, jos huomaat käyttäneesi loukkaavaa termiä.

Anna itsellesi armoa, kaikki mokailevat. Tärkeintä on, että virheistä ottaa opiksi.

https://www.iltalehti.fi/seksuaalisuusj ... 5bcc5c1d1b
logia
 
Viestit: 1686
Liittynyt: 20.02.2018 15:52

Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 14 vierailijaa

cron