Rajusti oireilevan [persoonallisuushäiriöisen] lapsen hoito

Rajusti oireilevan [persoonallisuushäiriöisen] lapsen hoito

ViestiKirjoittaja Mirri » 21.06.2022 11:31

Helsingin Sanomat 18.6.2022.
Mielipide|Lukijan mielipide
Rajusti oireilevan lapseni hoito ei etene joustamattomien sääntöjen vuoksi

Kaiken järjen mukaan lapseni nopea kuntouttaminen olisi yhteiskunnallekin kannattavaa.

Terapiatakuuseen ja nykyisen mielenterveyshoidon tilaan liittyen kerron yhden tarinan. Lapsellani diagnosoitiin teini-iässä epävakaa persoonallisuus, ja hän oireili pitkään rajusti. Elämä kuitenkin palasi urilleen, ja hän eli vuosia tasapainoista pienten lasten vanhemman elämää onnellisessa avioliitossa.
Viime vuonna lapseni yllättäen alkoi taas oireilla, ja yritti kotona – lapset yläkerrassa – itsemurhaa. Hänellä diagnosoitiin epävakauden lisäksi vakava masennus. Hän palasi käyttäytymisessään kaikkiin niihin ”selviytymiskeinoihin”, joita oli käyttänyt teini-iässä, ja alkoi muun muassa juoda. Käytännössä hän puolessa vuodessa tuhosi koko elämänsä sekä tietysti myös perheensä elämän ja avioliittonsa.

En ole todellakaan saanut hyvää käsitystä lapseni hoidosta: mielialahäiriöpolilla sanottiin, ettei hänen mielenterveysongelmiaan hoideta ennen kuin päihdeongelma on hoidettu ja hän on ollut kolme kuukautta ilman alkoholia. Hänet lähetettiin ensin ”katkolle” ja sitten päihdekuntoutukseen.
Kun hän kuntoutusjakson jälkeen otti uudelleen yhteyttä poliin, hänelle sanottiin, että pitää saada uusi lähete perusterveydenhuollosta. Terveyskeskuslääkäri taas kieltäytyi kirjoittamasta lähetettä, koska kolme kuukautta ei ollut tullut täyteen: katkoa ja kuntoutusta ei kuulemma lasketa mukaan. Hän ei siis ole vielä päässyt edes terapiajonoon – joka kuulemma on vuoden mittainen.
Tuntuu aivan pähkähullulta vaatia päihdeongelman hoitamista ensin, koska lapseni jonkinasteinen ”päihdeongelma” alkoi vasta sen jälkeen, kun hänen mielenterveysongelmansa kärjistyi. Eräs päihdetyöntekijä sanoikin minulle, että tällaisten sääntöjen takia ei uskoisi, että eletään 2000-lukua.

Epävakaan persoonallisuuden Käypä hoito -suositukset eivät ainakaan toteudu. Suosituksissa muun muassa sanotaan, että ”terveys- ja päihdehuollon palvelut tulee sovittaa yhteen joustavasti” ja että ”potilas hyötyy hoidosta enemmän, jos sekä päihdehäiriön että psykiatrisen häiriön hoito toteutetaan samassa yksikössä”.
Toimiiko epävakaan persoonallisuuden – ja todennäköisesti myös muiden vakavien mielenterveyshäiriöiden – ”hoito” todellakin täysin tällaisista suosituksista piittaamatta? Onko näin pitkä jonotuttaminen terapiaan kohtuullista?

Kaiken järjen mukaan lapseni nopea kuntouttaminen olisi yhteiskunnallekin kannattavaa: hän on opiskellut useammankin tutkinnon ja juuri nyt saanut työpaikan, mutta jos hän ei saa juuri epävakaaseen persoonallisuuteen tarkoitettua terapiaa ja muuta tukea, ongelmat taas todennäköisesti toistuvat.
Nopea kuntouttaminen on oleellista myös lastenlasten kannalta: sydäntä särkevintä tässä onkin se, että hän on ollut erittäin hyvä vanhempi lapsilleen ja lapset kaipaavat häntä.

Äiti ja isoäiti

(Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.)

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008889586.html
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Rajusti oireilevan [persoonallisuushäiriöisen] lapsen ho

ViestiKirjoittaja logia » 21.06.2022 11:46

Kyseessä on kuitenkin aikuinen, ei lapsi, mutta eipä heidänkään mielenterveytensä hoito toteudu niin kuin pitäisi, ei nuorten eikä ikäihmistenkään kohdalla.
logia
 
Viestit: 1686
Liittynyt: 20.02.2018 15:52

Re: Rajusti oireilevan [persoonallisuushäiriöisen] lapsen ho

ViestiKirjoittaja Mirri » 21.06.2022 13:15

Niin.

Myös aikuisen tunne-elämältään epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän henkilön pitäisi saada hoitonsa asianmukaisesti. Toisin sanoen hänen päihdeongelmansa pitäisi pystyä hoitamaan persoonallisuushäiriön oireistoon kuuluvana, ei ollenkaan erillisenä ilmiönä. Ei niin, että häiriön yksi oire täytyisi ensin saada 'kitkettyä' pois, jotta suostutaan hoitamaan häiriön muuta oireilua.

Tässä tapauksessa on kysymys myös lasten mielenterveyden hoidosta; henkilöllä kun on lapsia, jotka myös kärsivät vanhempansa hoitamatta jätetystä persoonallisuushäiriöstä.

Siteerasin Äidin ja isoäidin kirjoituksen tänne, koska se on mielestäni karu ja järkyttävä esimerkki siitä, että yhden ihmisen hoitamatta jätetty mielenterveyshäiriö koskettaa monia, ja pahimmassa tapauksessa myös altistaa useita ihmisiä psyykkiselle sairastumiselle. Etenkin lapset ovat vaarassa, mutta myös nimimerkki itse; hän, joka kantaa huolta paitsi omasta lapsestaan myös lapsensa lapsista. Siinä on yhdellä ihmisellä kuormaa kerrakseen. Ja kaikki vain siitä syystä, että nykyiset säännöt ovat suoraan sanottuna idioottimaiset.

Minäkin hämmästelen sitä, ettei vieläkään suostuta ymmärtämään, että päihde- ja muut riippuvuudet ovat oleellinen osa - etenkin tunne-elämältään epävakaan - persoonallisuushäiriön vakavaa oireistoa. Näyttää siltä, että mikään ei ole muuttunut sitten 1980-luvun, jolloin persoonallisuushäiriöiset ihmiset syyllistettiin siitä, että heillä oli persoonallisuushäiriö; heidät pantiin häpeämään 'luonnevikaisuuttaan'.
Nykyisin syyllistäminen on saanut toisenlaisen muodon: tunne-elämältään epävakaita ihmisiä syyllistetään siitä, että heillä on jokin riippuvuus, jonka vuoksi muka ei pystytä hoitamaan heidän persoonallisuushäiriötään.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18


Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa

cron