Psykiatristen pitkäaikaispotilaiden laitoshoidon alasajo

[Mirri]

Kansan Uutiset 3.6.2022.

Psykiatrista sairaanhoitoa on ajettu rajusti alas: Viidessä vuodessa paikat ovat vähentyneet 41 prosenttia
Vasemmistoliiton kansanedustajat pitävät ristiriitaisena sitä, että keskellä pahentuvaa mielenterveyskriisiä psykiatrista sairaalahoitoa edelleen vähennetään.

Psykiatristen sairaalapaikkojen määrä on laskenut jo vuosikymmeniä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan pelkästään viime viiden vuoden aikana paikkojen määrä oli vähentynyt peräti 41 prosenttia ja 50 vuodessa 88 prosenttia. Saman selvityksen mukaan akuuttisairaanhoidon tarvetta ei nykyisellään kyetä turvaamaan riittävästi.

Joukko vasemmistoliiton kansanedustajia jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen psykiatristen sairaalapaikkojen vähenemisestä.
– Työ- tai opiskelukyvyn ylläpitoon tai palauttamiseen painottuva mielenterveyspolitiikka jättää ulkopuolelleen vakavasti, monesti lähes läpi elämänsä psyykkisesti sairaat ihmiset, vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo perustelee.
– Vakavasti psyykkisesti sairaiden ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta on kuitenkin tärkeä puhua myös siitä, että laadukas ja riittävä hoito ei kuulu vain niille, jotka toipuvat tai ovat toipumassa mielenterveysongelmista. Tämän vuoksi psykiatrisen sairaalahoidon riittävyys on turvattava.

Sairaalahoidon raju vähentäminen ilman muiden palveluiden, kuten avohoidon ja asumispalveluiden, merkittävää vahvistamista on kansanedustajien mielestä vakavasti psyykkisesti sairaiden ihmisoikeuksien kannalta hälyttävää.
– Laadukas ja tehostettukaan avohoito ei kuitenkaan pysty kaikissa tapauksissa korvaamaan psykiatrista sairaalahoitoa, vaan se on monesti etenkin akuuttihoidossa ainoa ja paras ratkaisu, Honkasalo sanoo.
– Hoidon riittämättömyys aiheuttaa myös kohtuuttomia tilanteita psyykkisesti sairaiden lähipiirille, kun hoidon saaminen on monesti täysin omaisten aktiivisuuden varassa. Moni vakavasti sairas jää myös liian yksin.
***

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/ ... _KyChvnOhM

[Mirri]

Kansan Uutisten artikkelissa puhutaan sairaalahoidosta, mutta laajensin otsikon laitoshoidoksi, koska kokemukseni mukaan nyt taistellaan myös kroonikkopotilaiden oikeudesta elinikäisiin asumispalveluihin. Esimerkiksi hoivakotipaikkaan, jolle saattaa olla tarvetta sairastuneen ihmisen loppuelämäksi.

Läheskään kaikki psykiatriset potilaat eivät ole todellisuudessa 'mielenterveyskuntoutujia' tai 'mt-toipilaita'; he ovat kroonisesti sairaita ihmisiä, jotka eivät ikinä kuntoudu riittävästi niin, että pärjäisivät omillaan ilman ns. laitoshoitoa. Se, että ihmisille myönnetään vuodesta toiseen asumisoikeus puolen vuoden pätkissä, ja häntä yritetään epätoivoisesti kuntouttaa, jotta hänen asuntonsa saataisiin vapautettua enemmän tarvitseville, on rajua ihmisoikeuksien polkemista. Mutta näin nyky-yhteiskunnassa tehdään; suorastaan pakotetaan vakavasti sairaat ihmiset ulos sairaaloista, palvelutaloista, ja tuetun asumisen yksiköistä pärjäämään itsekseen miten parhaiten taitavat. Tarvitaan lisää paitsi sairaalapaikkoja myös elinikäiseen asumiseen tarkoitettuja hoivakotipaikkoja. Tai sitten entiset ns. B-mielisairaalat takaisin; ne olivat hyviä asuinpaikkoja laitoshoitoa tarvitseville kroonikkopotilaille vielä 1980-luvulla. Heille, jotka eivät tarvinneet akuuttia erikoissairaanhoitoa, mutta jotka eivät pärjänneet avohoidossa.

Omaiset taistelevat sairaan läheisensä asunnonmenetystä vastaan sen minkä jaksavat ja kykenevät; pahimmillaan vuosikymmenestä toiseen. Helpoksi taistelua ei tehdä, koska omaiset eivät välttämättä ole toivottuja olemaan läsnä hoitoneuvotteluissa, joissa on tarkoitus miettiä asukkaan/potilaan siirtämistä jonnekin muualle. Päätökset on helpompi toteuttaa, kun omaiset eivät ole läsnä, eikä potilas itse osaa selittää heille mitä on tekeillä. Omaisille sitten vain kerrotaan, että asiat on päätetty aivan yhteisymmärryksessä potilaan kanssa...

Näin siis minun karvaiden kokemusteni mukaan.