Kirjoittaja ritalin » 02.04.2021 16:10
Splitting ja uhraaminen, minun vanhoja kirjoituksia, oli tallennettuna koneelle:
Persoonallisuushäiriöisen psykologinen pohja on rakentunut siten, että hän on takertunut vauvaikään, eikä hän ole siksi koskaan itsenäistynyt vanhemmastaan persoonatasolla.
Pieni vauva ei ole vielä erkaantunut persoonatasolla äidistään, vaan äiti sisältyy vauvan minuuteen. Vauvan persoonallisuudessa on olemassa vauvaminä ja äitiminä.
Vauva on täysin riippuvainen äidistään ja siksi rakastaa tätä yli kaiken. Vauvan silmissä äiti on täydellinen, täysin hyvä ja kaikkivoipainen. Jos vauva joutuu traumaattiseen tilanteeseen, minkä hän kokee johtuvan äidistään, vauva ei pysty käsittelemään tätä tilannetta, koska on kestämätöntä, että on täysin riippuvainen sellaisesta, joka aiheuttaa traumaattisen tilanteen. Tämän tilanteen vauva selvittää siten, että hän syyttää äidin toiminnasta itseään, eli uhraa itsensä äidin kaikkivoipaisuuden eteen.
Tämä kuvio aiheuttaa takertuman vauvaikään, eikä henkilö koskaan irtaannu äidistään persoonatasolla, eikä siten myöskään kykene erottamaan itseään persoonatasolla muista ihmisistä.
Tällaisen henkilön persoonallisuuteen jää dualistisesti sekä äitiminä, että vauvaminä ja hän kokee kaikkien ihmisten sisältyvän persoonallisuuteensa. Tältä pohjalta hän jakaa ihmisille äitiminän ja vauvaminän roolit. Kaikki ihmiset ovat siis hänen persoonallisuuteensa sisältyviä äitiminiä, tai vauvaminiä. Äitiminät ovat täydellisiä, täysin hyviä ja kaikkivoipaisia ja vauvaminät ovat täysin pahoja, täysin syyllisiä, täysin heikkoja ja täydellisen epätäydellisiä.
Itse tämä persoonallisuushäiriöinen pyrkii esiintymään äitiminän roolissa, koska vauvaminän roolissa hän joutuisi kohtaamaan vauva-aikaisen traumaattisen tilanteen kestämättömät tunteet. Jotta hän pystyisi olemaan äitiminän roolissa, hänen on dualistisesti asetettava joku vauvaminän rooliin ja uhrattava tämä itsensä, eli äitiminän kaikkivoipaisuuden puolesta. Toisen henkilön asettaminen vauvaminäksi suhteessa omaan äitiminuuteen ja uhraaminen oman äitiminäaseman eteen, tuottaa tälle henkilölle kaikkivoipaisuudentunteen, jossa hän kokee itsensä samaan tapaan kaikkivoipaiseksi, kuin hän vauvana koki äitinsä. Tämä kaikkivoipaisuuskokemus tuottaa tällaiselle henkilölle seksuaalisen tyydytyksen.
Persoonallisuushäiriöiset ovatkin yleensä koulukiusaajia, tai työpaikkakiusaajia, jotka ovat keskenään yhdessä äitiminiä ja uhraavat jonkun, tai jotkut ja asettavat vauvaminärooliin ja kiusaavat. Sama kuvio on nähtävissä myös yhteiskuntatasolla esim. kansallissosialismissa ja kapitalismissa. Natsi asettaa vauvaminärooliin vääränrotuiset ja kapitalisti taas luuserit. Suomalaisessa yhteiskunnassa vauvaminuuksista puhutaan, kun puhutaan syrjäytyneistä.
Muinaisissa Välimeren alueen uskonnoissa Baalin palvonnassa ja Molokin palvonnassa uhrattiin lapsia jumalille. Lapset symboloivat varsin konkreettisesti vauvaminuuksia ja Baal ja Molok taas äitiminuutta. Kristinusko syntyi vastauksena näille uhriuskonnoille ja käänsi asetelman päinvastoin siten, että siinä jumalan poika uhrautuikin ihmisten eteen.
Vanha uhriuskonto on kuitenkin aina välillä nostanut päätään, on uhrattu noitia, on uhrattu vääräuskoisia, on uhrattu juutalaisia "herrarodun" eteen, ja nyt viimeisimpinä työttömiä työnantajien ja työssäkäyvien eteen...
Nykyajan oikeisto on kehittänyt pelottavan yhteiskunnallisen moraalin kyhäelmän, missä työssäkäyvät symboloivat äitiminuuksia ja työttömät vauvaminuuksia ja on esitetty vaatimuksia työttömien uhraamisesta työssäkäyvien eteen.
Myös sarjamurhaajat kautta aikojen ovat uhranneet uhrinsa nimenomaan oman äitiminuutensa, eli kaikkivoipaisuutensa eteen...