Pahuudesta
Lähetetty: 27.03.2021 17:58Ihmisen pahuutta määräävät yhä voimakkaammin persoonallisuus ja sisäinen tila – psykopatia on vankiloissa varsin yleistä
ANNINA KARHU, Turun Sanomat
"... maailman pahuus ei ole lisääntynyt. Nykyään vähäisempikin pahuus vain marssii entistä näkyvämmin ja korskeammin esiin. Rikos- ja sotauutiset, rikollisten elämäkerrat, tositapahtumiin perustuvat dekkarit ja rikoselokuvat ovat nyt kuumaa kamaa. Rikos ja pahuus ovat jännittäviä, joten ne myyvät. Tarkkaan ja läheltä katsoen pahuus ei kuitenkaan ensimmäiseksi tunnu jännittävältä. Se on karua, raakaa, rujoa, tuhoavaa ja synkkää..."
Psykologi, kirjailija Taina Kuuskorven tuorein tietokirja Pahat mielessä – Tieteen näkökulmia pahuuteen (Siltala) ei ole mitään kevyttä luettavaa.
Teos pureutuu julmiin väkivallantekoihin sekä niitä selittäviin syihin, erityisesti persoonallisuuden merkitykseen. Miten Kuuskorpi itse jaksoi puurtaa pahuuden parissa?
– Tutkijan etäisyys ja työn jaksottaminen ovat auttaneet jaksamaan. Faktaa kestää paremmin kuin elävän elämän esimerkkejä. Koska pahuutta kiistatta on olemassa, jonkun on siitäkin otettava selvää.
Aihe on raskas ja monimutkainen. Selityksiä tulee monelta tieteen alalta. Välillä Kuuskorpi on itsekin halunnut heittää hanskat tiskiin.
– Synkkyyden keskellä elää silti sinnikäs toiveikkuus, että tiedon avulla asiat menevät parempaan suuntaan. Kun tiedon sirpaleita kerää yhteen, syntyy uusia näkökulmia.
Pahat mielessä perustuu tieteelliseen tietoon, mutta teos on suunnattu laajalle lukijakunnalle. Alun perin tuhdista tietokirjasta tosin piti tulla huomattavasti suppeampi ja kevyempi.
– Turun yliopistossa vetämälläni rikoskirjoittamisen kurssilla pohdimme, mikä näitä rikoskirjallisuuden pahiksia oikein vaivaa. Mitkä ovat motiivit rikosten takana ja miten kirjoittaa uskottava rikollinen.
Sellaisia lähteitä ei juurikaan ole saatavilla, joista kirjailijat voisivat ammentaa vastauksia kysymyksiinsä.
– Aluksi suunnittelin kirjoittavani kevyen käsikirjan kirjailijoille, mutta kun aloin penkoa aihetta, totesin, että 2000-luvun aikana on tullut valtavasti uutta tietoa. Tajusin, että tätä aihetta pitää tutkia syvemmin.
Todellisuus on monesti fiktiota kammottavampaa.
Viime aikoina julkisuudessa ovat puhuttaneet erityisesti alaikäisten tekemä väkivalta, jopa henkirikokset.
Kuuskorpi on tutkinut tilastoja 1950-luvulta lähtien. Hän muistuttaa, että nuorten tekemät henkirikokset ovat hyvin harvinaisia, mutta ne esiintyvät välillä ryppäinä ja nousevat silloin herkästi uutisoinnin aiheeksi.
– Tässä asiassa on myös toinen puoli. Tilastot osoittavat, että nuoret voivat kaiken aikaa yhä huonommin. Voimme nähdä, että pahojen tekojen tekijöillä on sisällään jokin syvä hätä. Minua huolestuttaa, mitä tässä vielä tulee purkautumaan.
Sitä mukaa kun ihmisten hyvinvointi länsimaissa on lisääntynyt, ympäristötekijöiden ja sosiaalisen huono-osaisuuden selitysvoima rikosten syynä on heikentynyt.
– Mitä enemmän ihmisellä on ulkoista hyvinvointia, sitä enemmän käyttäytymistä määräävät persoonallisuus, asenteet ja sisäinen tila.
Tulevaisuudessa meidän tulisikin Kuuskorven mukaan nykyistä ponnekkaammin suojata ihmisten sisäistä hyvinvointia.
"Pahuudesta läpikahlaamani tutkimusaineiston valossa uskon, että ennaltaehkäisy on useimmissa tapauksissa ainoa realistinen mahdollisuus vähentää pahoja ja rikollisia tekoja. Pahuuden syntymisen ymmärtäminen puolestaan on ennaltaehkäisyn välttämätön ehto. Silti ymmärtämisen ei tule olla kaiken hyväksyvää yltiöhumanismia."
Pahuutta tuskin koskaan saadaan kokonaan kitkettyä, mutta on mahdollista, että rikollisuutta voitaisiin ajoissa puuttumalla pitää paremmin aisoissa.
– Ettei meille tulisi vuosikymmenien ajan ihmisiä metsästäviä sarjamurhaajia tai rikoksenuusijoita, jotka heti vankilasta vapauduttuaan lähtevät pahantekoon.
Ennaltaehkäisyssä kaiken a ja o on huolehtia lasten hyvinvoinnista.
– Kun hankkii lapsen, se vaatii vanhemmalta parinkymmenen vuoden sitoumuksen. Silloin pitää tehdä töitä sen eteen, että lapsesta kasvaa kunnollinen ja tasapainoinen kansalainen.
Kuuskorpi myöntää, että monet vanhemmat ovat tällä hetkellä tiukoilla, on paljon vaatimuksia ja velvollisuuksia.
– Yhteiskunnassamme on liikaa sirkusta ja karnevaalia, joka stimuloi aikuista. Kaiken kiireen ja vaihtoehtojen tulvan keskellä lapsi on helpointa työntää sivuun, koska lapsi ei osaa perustella, miksi hänen pitäisi saada huomiota.
Lisäksi Kuuskorpi peräänkuuluttaa yhteisvastuullisuutta.
– Jos katsomme historiassa hiukankin taaksepäin, koko kylä osallistui lasten kasvatukseen. Nykyään ajatellaan liikaa: "Emme voi puuttua tuon perheen asioihin." Hienotunteisuus lisääntyy yhteiskunnassamme koko ajan. Mihinkään ei saisi enää puuttua, pitäisi hyväksyä yksilöllinen variaatio ja yksilölliset ratkaisut.
Kuuskorpi muistuttaa, että tämän trendin kääntöpuolena opettajien, naapurien ja viranomaisten kynnys havaita ja puuttua epäkohtiin nousee.
– Joskus täytyy tehdä ikäviäkin asioita, jotta saadaan kehitys oikeille raiteille. Ongelmat eivät poistu toivomalla, että aika parantaa haavat.
Siinä vaiheessa ollaan jo ajauduttu pahasti sivuraiteelle, kun ihmisellä todetaan persoonallisuushäiriö. Kuuskorpi ruotii kirjassaan muun muassa antisosiaalista, narsistista, psykopaattista ja sadistista persoonallisuushäiriötä, jotka ovat väkivaltarikoksiin syyllistyneillä yleisiä diagnooseja.
"Kolme varminta tapaa ennustaa ihmisen väkivaltaisuutta on selvittää, onko hän käyttäytynyt jo aiemmin väkivaltaisesti, käyttääkö hän päihteitä – ja onko hän psykopaatti."
– Psykopatiaa käsittelen kirjassa kaikkein suurimman siivun, koska se on sairaus, jota vankiloissa todetaan eniten.
Tutkijat eivät toistaiseksi ole pystyneet selvittämään, mistä sairauden ytimessä oikeastaan on kyse. Tuore tutkimus on osoittanut, että psykopatian ydinongelman, eli moraalitajun puutteen taustalla vaikuttaa laaja-alainen tunne-elämän vaurio.
– Jos kyse ei olekaan siitä, että psykopaatit eivät tunne tunteita, vaan siitä, että he eivät pysty kohdentamaan huomiotaan tunteisiin, niin asialle ehkä voidaan tehdä jotain. Psykopaatteja voidaan ehkä opettaa kiinnittämään huomiota tunteisiin, jotka ilmeisesti ovat heille niin pieniä ärsykkeitä, etteivät ne saavuta heidän tietoisuuttaan.
Myös sadismi vaatisi lisävalaistusta.
"Tavalliseen tapaan väkivaltainen ihminen voi esimerkiksi lyödä toista varastaakseen tämän rahat tai kostaakseen tälle loukkauksen. Sadisti puolestaan lyö vain nähdäkseen kuinka toiseen sattuu (...) Sadistinen persoonallisuushäiriö tarkoittaa kaikkein pahimpiin lukeutuvaa, vakavaa psyykkistä sairautta, jossa ihminen saa nautintoa havaitessaan muiden kärsivän tai tuntevan kipua."
Huomionarvoista on sekin, että sadisti ei aina tähtää fyysiseen kipuun, tavoitteena voi olla myös henkisen kivun aiheuttaminen.
– Pahuuden asteikolla sadismi on ääripää ja pahuuden ehkä järkyttävin ilmentymä. Samaan aikaan on todettu, ettei sitä tarvita psykiatrisessa sairausluokituksessa ollenkaan. Tässä on minusta hirveä ristiriita.
Tutkimuksia kahlatessaan Kuuskorpi löysi myös tulokulmia, joista ei aikaisemmin ole juurikaan puhuttu pahuuden yhteydessä. Kuitenkin esimerkiksi machiavellistisella persoonallisuushäiriöllä voi olla ilmeisiä vaikutuksia.
"Tämä kavalaan ja petolliseen laskelmointiin kiteytyvä häiriö on saanut osakseen paljon vähemmän huomiota kuin muut vaaralliset persoonallisuushäiriöt. Yksi syy tähän lienee, ettei machiavellistin pahuus purkaudu avoimena väkivaltana, vaan pahat seuraukset syntyvät yhtä salakavalasti ja välillisesti kuin miten machiavellistit käyttäytyvätkin."
Persoonallisuushäiriön nimi juontuu Firenzessä 1400- ja 1500-luvun taitteessa vaikuttaneelta Niccolo Machiavellilta, joka tunnetaan nokkelana filosofisena ajattelijana.
Psykologit ovat puhuneet machiavellismista 1970-luvulta lähtien, mutta sitä ei vieläkään löydy virallisista, kansainvälisistä psykiatristen sairauksien luokituksista.
– Se on käyttäytymisen tapa, jota saatetaan pitää sallittuna ja jopa ihailla: "Siinäpä on kovatahtoinen, hinnalla millä hyvänsä menestykseen pyrkivä ihminen."
Pahuuden koko kuvaa ei ole helppo puristaa yksiin kansiin. Niinpä Kuuskorvella onkin jo tekeillä toinen osa, jossa hän perehtyy tarkemmin muun muassa alaikäisten tekemiin väkivaltarikoksiin. Erityisellä mielenkiinnolla Kuuskorpi on paneutunut aivovaurioiden vaikutuksiin.
– On selvitetty, että merkittävä osa vangeista on lapsena saanut jonkinlaisen aivovaurion. Aivokuvantamismenetelmien kehittymisen myötä näitä tuloksia tulee koko ajan lisää.
Toisin sanoen, jos lapsi on vaikkapa pudonnut keinusta ja lyönyt päänsä kiveen, se ei varsinaisesti ole kenenkään syytä. Putoamisesta syntynyt aivovaurio voi kuitenkin muuttaa kehitystä vaikkapa psykopaattiseen suuntaan.
– Eli kun asiat alkavat mennä vinoon, taustalta löytyy usein myös biologisia syitä."
Kursivoitujen lainausten ja kolmen poiminnan lähde: Taina Kuuskorpi: Pahat mielessä – Tieteen näkökulmia pahuuteen (Siltala 2021).
https://www.ts.fi/teemat/5263649/Ihmise ... in+yleista
3 POIMINTAA - Pahuudesta on moneksi
1 "Verinen veitsi ei ole ainoa pahuuden merkki, vaan sitä voi olla myös tyhjennetty pankkitili, murskattu mielenterveys tai julkinen häpäisy somessa."
2 "Fyysistä väkivaltaa ovat teot, jotka aiheuttavat uhrille kipua, pysyviä tai tilapäisiä ruumiillisia vammoja ja vaurioita tai jopa kuoleman. Henkisellä väkivallalla tarkoitetaan käytöstä, joka todennäköisesti vaikuttaa uhrin tunteisiin ja jonka tarkoituksena on saada uhri noudattamaan tekijän tahtoa."
3 "Paha teko tarkoittaa (...) myös toisen perustarpeiden tahallista laiminlyöntiä, väkivaltaan puuttumatta jättämistä ja välinpitämätöntä silmien ummistamista toisten pahoilta teoilta."
ANNINA KARHU, Turun Sanomat
"... maailman pahuus ei ole lisääntynyt. Nykyään vähäisempikin pahuus vain marssii entistä näkyvämmin ja korskeammin esiin. Rikos- ja sotauutiset, rikollisten elämäkerrat, tositapahtumiin perustuvat dekkarit ja rikoselokuvat ovat nyt kuumaa kamaa. Rikos ja pahuus ovat jännittäviä, joten ne myyvät. Tarkkaan ja läheltä katsoen pahuus ei kuitenkaan ensimmäiseksi tunnu jännittävältä. Se on karua, raakaa, rujoa, tuhoavaa ja synkkää..."
Psykologi, kirjailija Taina Kuuskorven tuorein tietokirja Pahat mielessä – Tieteen näkökulmia pahuuteen (Siltala) ei ole mitään kevyttä luettavaa.
Teos pureutuu julmiin väkivallantekoihin sekä niitä selittäviin syihin, erityisesti persoonallisuuden merkitykseen. Miten Kuuskorpi itse jaksoi puurtaa pahuuden parissa?
– Tutkijan etäisyys ja työn jaksottaminen ovat auttaneet jaksamaan. Faktaa kestää paremmin kuin elävän elämän esimerkkejä. Koska pahuutta kiistatta on olemassa, jonkun on siitäkin otettava selvää.
Aihe on raskas ja monimutkainen. Selityksiä tulee monelta tieteen alalta. Välillä Kuuskorpi on itsekin halunnut heittää hanskat tiskiin.
– Synkkyyden keskellä elää silti sinnikäs toiveikkuus, että tiedon avulla asiat menevät parempaan suuntaan. Kun tiedon sirpaleita kerää yhteen, syntyy uusia näkökulmia.
Pahat mielessä perustuu tieteelliseen tietoon, mutta teos on suunnattu laajalle lukijakunnalle. Alun perin tuhdista tietokirjasta tosin piti tulla huomattavasti suppeampi ja kevyempi.
– Turun yliopistossa vetämälläni rikoskirjoittamisen kurssilla pohdimme, mikä näitä rikoskirjallisuuden pahiksia oikein vaivaa. Mitkä ovat motiivit rikosten takana ja miten kirjoittaa uskottava rikollinen.
Sellaisia lähteitä ei juurikaan ole saatavilla, joista kirjailijat voisivat ammentaa vastauksia kysymyksiinsä.
– Aluksi suunnittelin kirjoittavani kevyen käsikirjan kirjailijoille, mutta kun aloin penkoa aihetta, totesin, että 2000-luvun aikana on tullut valtavasti uutta tietoa. Tajusin, että tätä aihetta pitää tutkia syvemmin.
Todellisuus on monesti fiktiota kammottavampaa.
Viime aikoina julkisuudessa ovat puhuttaneet erityisesti alaikäisten tekemä väkivalta, jopa henkirikokset.
Kuuskorpi on tutkinut tilastoja 1950-luvulta lähtien. Hän muistuttaa, että nuorten tekemät henkirikokset ovat hyvin harvinaisia, mutta ne esiintyvät välillä ryppäinä ja nousevat silloin herkästi uutisoinnin aiheeksi.
– Tässä asiassa on myös toinen puoli. Tilastot osoittavat, että nuoret voivat kaiken aikaa yhä huonommin. Voimme nähdä, että pahojen tekojen tekijöillä on sisällään jokin syvä hätä. Minua huolestuttaa, mitä tässä vielä tulee purkautumaan.
Sitä mukaa kun ihmisten hyvinvointi länsimaissa on lisääntynyt, ympäristötekijöiden ja sosiaalisen huono-osaisuuden selitysvoima rikosten syynä on heikentynyt.
– Mitä enemmän ihmisellä on ulkoista hyvinvointia, sitä enemmän käyttäytymistä määräävät persoonallisuus, asenteet ja sisäinen tila.
Tulevaisuudessa meidän tulisikin Kuuskorven mukaan nykyistä ponnekkaammin suojata ihmisten sisäistä hyvinvointia.
"Pahuudesta läpikahlaamani tutkimusaineiston valossa uskon, että ennaltaehkäisy on useimmissa tapauksissa ainoa realistinen mahdollisuus vähentää pahoja ja rikollisia tekoja. Pahuuden syntymisen ymmärtäminen puolestaan on ennaltaehkäisyn välttämätön ehto. Silti ymmärtämisen ei tule olla kaiken hyväksyvää yltiöhumanismia."
Pahuutta tuskin koskaan saadaan kokonaan kitkettyä, mutta on mahdollista, että rikollisuutta voitaisiin ajoissa puuttumalla pitää paremmin aisoissa.
– Ettei meille tulisi vuosikymmenien ajan ihmisiä metsästäviä sarjamurhaajia tai rikoksenuusijoita, jotka heti vankilasta vapauduttuaan lähtevät pahantekoon.
Ennaltaehkäisyssä kaiken a ja o on huolehtia lasten hyvinvoinnista.
– Kun hankkii lapsen, se vaatii vanhemmalta parinkymmenen vuoden sitoumuksen. Silloin pitää tehdä töitä sen eteen, että lapsesta kasvaa kunnollinen ja tasapainoinen kansalainen.
Kuuskorpi myöntää, että monet vanhemmat ovat tällä hetkellä tiukoilla, on paljon vaatimuksia ja velvollisuuksia.
– Yhteiskunnassamme on liikaa sirkusta ja karnevaalia, joka stimuloi aikuista. Kaiken kiireen ja vaihtoehtojen tulvan keskellä lapsi on helpointa työntää sivuun, koska lapsi ei osaa perustella, miksi hänen pitäisi saada huomiota.
Lisäksi Kuuskorpi peräänkuuluttaa yhteisvastuullisuutta.
– Jos katsomme historiassa hiukankin taaksepäin, koko kylä osallistui lasten kasvatukseen. Nykyään ajatellaan liikaa: "Emme voi puuttua tuon perheen asioihin." Hienotunteisuus lisääntyy yhteiskunnassamme koko ajan. Mihinkään ei saisi enää puuttua, pitäisi hyväksyä yksilöllinen variaatio ja yksilölliset ratkaisut.
Kuuskorpi muistuttaa, että tämän trendin kääntöpuolena opettajien, naapurien ja viranomaisten kynnys havaita ja puuttua epäkohtiin nousee.
– Joskus täytyy tehdä ikäviäkin asioita, jotta saadaan kehitys oikeille raiteille. Ongelmat eivät poistu toivomalla, että aika parantaa haavat.
Siinä vaiheessa ollaan jo ajauduttu pahasti sivuraiteelle, kun ihmisellä todetaan persoonallisuushäiriö. Kuuskorpi ruotii kirjassaan muun muassa antisosiaalista, narsistista, psykopaattista ja sadistista persoonallisuushäiriötä, jotka ovat väkivaltarikoksiin syyllistyneillä yleisiä diagnooseja.
"Kolme varminta tapaa ennustaa ihmisen väkivaltaisuutta on selvittää, onko hän käyttäytynyt jo aiemmin väkivaltaisesti, käyttääkö hän päihteitä – ja onko hän psykopaatti."
– Psykopatiaa käsittelen kirjassa kaikkein suurimman siivun, koska se on sairaus, jota vankiloissa todetaan eniten.
Tutkijat eivät toistaiseksi ole pystyneet selvittämään, mistä sairauden ytimessä oikeastaan on kyse. Tuore tutkimus on osoittanut, että psykopatian ydinongelman, eli moraalitajun puutteen taustalla vaikuttaa laaja-alainen tunne-elämän vaurio.
– Jos kyse ei olekaan siitä, että psykopaatit eivät tunne tunteita, vaan siitä, että he eivät pysty kohdentamaan huomiotaan tunteisiin, niin asialle ehkä voidaan tehdä jotain. Psykopaatteja voidaan ehkä opettaa kiinnittämään huomiota tunteisiin, jotka ilmeisesti ovat heille niin pieniä ärsykkeitä, etteivät ne saavuta heidän tietoisuuttaan.
Myös sadismi vaatisi lisävalaistusta.
"Tavalliseen tapaan väkivaltainen ihminen voi esimerkiksi lyödä toista varastaakseen tämän rahat tai kostaakseen tälle loukkauksen. Sadisti puolestaan lyö vain nähdäkseen kuinka toiseen sattuu (...) Sadistinen persoonallisuushäiriö tarkoittaa kaikkein pahimpiin lukeutuvaa, vakavaa psyykkistä sairautta, jossa ihminen saa nautintoa havaitessaan muiden kärsivän tai tuntevan kipua."
Huomionarvoista on sekin, että sadisti ei aina tähtää fyysiseen kipuun, tavoitteena voi olla myös henkisen kivun aiheuttaminen.
– Pahuuden asteikolla sadismi on ääripää ja pahuuden ehkä järkyttävin ilmentymä. Samaan aikaan on todettu, ettei sitä tarvita psykiatrisessa sairausluokituksessa ollenkaan. Tässä on minusta hirveä ristiriita.
Tutkimuksia kahlatessaan Kuuskorpi löysi myös tulokulmia, joista ei aikaisemmin ole juurikaan puhuttu pahuuden yhteydessä. Kuitenkin esimerkiksi machiavellistisella persoonallisuushäiriöllä voi olla ilmeisiä vaikutuksia.
"Tämä kavalaan ja petolliseen laskelmointiin kiteytyvä häiriö on saanut osakseen paljon vähemmän huomiota kuin muut vaaralliset persoonallisuushäiriöt. Yksi syy tähän lienee, ettei machiavellistin pahuus purkaudu avoimena väkivaltana, vaan pahat seuraukset syntyvät yhtä salakavalasti ja välillisesti kuin miten machiavellistit käyttäytyvätkin."
Persoonallisuushäiriön nimi juontuu Firenzessä 1400- ja 1500-luvun taitteessa vaikuttaneelta Niccolo Machiavellilta, joka tunnetaan nokkelana filosofisena ajattelijana.
Psykologit ovat puhuneet machiavellismista 1970-luvulta lähtien, mutta sitä ei vieläkään löydy virallisista, kansainvälisistä psykiatristen sairauksien luokituksista.
– Se on käyttäytymisen tapa, jota saatetaan pitää sallittuna ja jopa ihailla: "Siinäpä on kovatahtoinen, hinnalla millä hyvänsä menestykseen pyrkivä ihminen."
Pahuuden koko kuvaa ei ole helppo puristaa yksiin kansiin. Niinpä Kuuskorvella onkin jo tekeillä toinen osa, jossa hän perehtyy tarkemmin muun muassa alaikäisten tekemiin väkivaltarikoksiin. Erityisellä mielenkiinnolla Kuuskorpi on paneutunut aivovaurioiden vaikutuksiin.
– On selvitetty, että merkittävä osa vangeista on lapsena saanut jonkinlaisen aivovaurion. Aivokuvantamismenetelmien kehittymisen myötä näitä tuloksia tulee koko ajan lisää.
Toisin sanoen, jos lapsi on vaikkapa pudonnut keinusta ja lyönyt päänsä kiveen, se ei varsinaisesti ole kenenkään syytä. Putoamisesta syntynyt aivovaurio voi kuitenkin muuttaa kehitystä vaikkapa psykopaattiseen suuntaan.
– Eli kun asiat alkavat mennä vinoon, taustalta löytyy usein myös biologisia syitä."
Kursivoitujen lainausten ja kolmen poiminnan lähde: Taina Kuuskorpi: Pahat mielessä – Tieteen näkökulmia pahuuteen (Siltala 2021).
https://www.ts.fi/teemat/5263649/Ihmise ... in+yleista
3 POIMINTAA - Pahuudesta on moneksi
1 "Verinen veitsi ei ole ainoa pahuuden merkki, vaan sitä voi olla myös tyhjennetty pankkitili, murskattu mielenterveys tai julkinen häpäisy somessa."
2 "Fyysistä väkivaltaa ovat teot, jotka aiheuttavat uhrille kipua, pysyviä tai tilapäisiä ruumiillisia vammoja ja vaurioita tai jopa kuoleman. Henkisellä väkivallalla tarkoitetaan käytöstä, joka todennäköisesti vaikuttaa uhrin tunteisiin ja jonka tarkoituksena on saada uhri noudattamaan tekijän tahtoa."
3 "Paha teko tarkoittaa (...) myös toisen perustarpeiden tahallista laiminlyöntiä, väkivaltaan puuttumatta jättämistä ja välinpitämätöntä silmien ummistamista toisten pahoilta teoilta."