P. Ikonen (1998): Ideologiat, psykoana.lyysi ja narsismi.
Lähetetty: 18.02.2021 17:37Pentti Ikonen (1998): Ideologiat, psykoanalyysi ja narsismi
Tulevaisuuden Ystävät ry & Keskusteleva Psykologia (1998) — https://docplayer.fi/8079745-Ideologiat ... sismi.html
Käsiteltävien asioiden taustaksi on syytä palauttaa mieleen joitakin minäihanteen syntyyn liittyviä seikkoja.Kun ihminen pettyy toiveissaan ja pyrkimyksissään, hän voi kääntää tapahtuman narsistiseksi loukkaukseksi itseään kohtaan. Hän tuntee itsensä riittämättömäksi ja huonoksi. Narsistinen libido on menettänyt kohteensa, ja tunne omasta arvosta ja olemisen mielekkyydestä on menettänyt naiivin ja ajatuksettoman itsestäänselvyytensä. Tästä traumasta, jonka käsittely vaatisi suuren psyykkisen työn, voi pelastautua minäihanteen muodostamisen avulla. Minäihanne sisältää sekä trauman myöntämisen että suojan sitä vastaan: olen huono, mutta tulen hyväksi. Narsistinen libido saa minäihanteesta uuden kohteen, jolla on yhtä ehdoton arvo kuin loukkaamattomalla minuudella oli aikaisemmin. Freud sanoo asian seuraavasti: ”Mitä hän (ihminen) heijastaa eteensä ihanteekseen, on korvike hänen lapsuutensa menetetylle narsismille, jossa hän oli oma ihanteensa” (Freud 1914, 94). Lapsuuden narsismin itsestäänselvyyden ja ehdottomuuden pelastaminen on minäihanteen defensiivinen psykoekonominen tehtävä. Ihanne, joka on kyseenalainen, ei ole enää ihanne. Tähän minäihanteen defensiiviseen perusfunktioon — itsen ja elämän narsistisen arvon itsestäänselvyyden ja ehdottomuuden säilyttämiseen — perustuu sen illusorisuus. Ihmisen tarpeiden ja halujen vaihtelevuus ja ristiriitaisuus tekee ehdottomasta ihanteesta illuusion; ”Aikana kulta parempi, toisena rauta”. Se mitä edellä on sanottu minäihanteesta, koskee myös erilaisten ideologioiden rakentamia ja minäihanteiksitarjoamia ihanneihmisen malleja, jotka psyykkisen työn ja narsististen traumojen käsittelyn sijasta tarjoavat valmiita ja ehdottomia arvoja.
Toiveissaan ja pyrkimyksissään pettynyt ihminen voi pelastaa narsistisenarvonsa uhkaavalta loukkaukselta myös siten, että hän sijoittaa riittämättömyydenja huonouden itsensä sijasta ulkomaailmaan. Pettymyksiltäänhän ei tällä tavoin säästy, mutta hän säästyy narsististen traumojensa läpityöskentelyltäja säilyttää illuusion oman narsistisen arvonsa itsestäänselvyydestä ja ehdottomuudesta. Hän voi myös muodostaa opin siitä, miten ulkomaailman asioiden tulisi olla, jotta hänen ja hänen elämänsä arvo säilyisivät. Näin syntynyt yksityinen ideologia voi vaatia tekijältään paljon uhrauksia, täyttää hänen elämänsä vastoinkäymisillä ja pettymyksillä ja tuhota hänen suhteitaan toisiin ihmisiin, mutta se antaa hänelle ja elämälle ehdottoman arvon niin kauan kuin hän ideologiaansa uskoo. Sama koskee ryhmien yhteisiä ideologioita, jotka voivat vaatia kannattajiltaan mielettömiä uhrauksia ja tuottaa jatkuvaa kärsimystä ja pettymyksiä, mutta jotka säilyttävät illuusion heidän ja heidän elämänsä ehdottomasta ja pysyvästä arvosta. Narsistiset traumat voidaan unohtaa, eikä psyykkistä työtä niiden ymmärtämiseksi tarvitse tehdä. Ideologia ja sen mukainen ulkomaailman muuttamisyritys takaavat itsen ja oman elämän narsistisen arvon.
Jokapäiväisestä leivästä huolehtimisen ohella ihmisen arkielämän täyttääenemmän tai vähemmän selkeä, ahdistunut tai toivorikas mielikuva siitä,miten asioiden tulisi olla jotta ne olisivat hyvin, jotta elämä olisi kohdallaan.Tämä suhtautuminen voi sisältää aitoa rakkautta toisiin ja itseen jahalua toteuttaa sitä, mikä tuottaa hyvää mieltä ja iloa itselle ja muille. Mutta useimmiten tämä ”näin asioiden tulee olla”-asenne on aidon ideologian tavoin dynaamiselta ytimeltään suojautumista läpityöskentelemättömiä kauhuja vastaan.
”Näin asioiden tulee olla”-asenne voi johtaa myös sellaiseen ideologiaan, josta puuttuu kaikki spesifi sisältö. Sääntöjen ja muotojen ehdoton noudattaminenon muodostunut itsetarkoitukseksi, ja se toimii narsistisen illuusion ylläpitäjänä ja suojana elettyjen traumojen uudelleen kokemista vastaan. Kun jokainen yhteisö tarvitsee sääntönsä ja toimintamuotonsa, on virkavaltaisuuden avulla tapahtuva narsistisen illuusion pönkittäminen helppo mieltää oikeudenmukaisuudesta ja yhteisestä hyvästä huolehtimiseksi. Kuitenkin se avoin tai kätketty triumfi, jolla byrokraatti uhraa todellisen hyvän sääntöjen hyväksi, kertoo narsistisen suojautumisen — byrokratian anonyymin ideologian — voitosta sitä uhanneesta vaarasta (vrt. Freud 1921). ”Fiat iustitia, pereat mundus”, tapahtukoon oikeus, tuhoutukoon maailma, on latinankielinen — kenties ironinen sanonta. Kieltämättä ideologiat ovat ”vieneet kehitystä eteenpäin” käyttääkseni kulttuurillemme tyypillistä kaavamaista sanontaa, ja kieltämättä ne ovat antaneet (- -)
(- -)
Tulevaisuuden Ystävät ry & Keskusteleva Psykologia (1998) — https://docplayer.fi/8079745-Ideologiat ... sismi.html
Käsiteltävien asioiden taustaksi on syytä palauttaa mieleen joitakin minäihanteen syntyyn liittyviä seikkoja.Kun ihminen pettyy toiveissaan ja pyrkimyksissään, hän voi kääntää tapahtuman narsistiseksi loukkaukseksi itseään kohtaan. Hän tuntee itsensä riittämättömäksi ja huonoksi. Narsistinen libido on menettänyt kohteensa, ja tunne omasta arvosta ja olemisen mielekkyydestä on menettänyt naiivin ja ajatuksettoman itsestäänselvyytensä. Tästä traumasta, jonka käsittely vaatisi suuren psyykkisen työn, voi pelastautua minäihanteen muodostamisen avulla. Minäihanne sisältää sekä trauman myöntämisen että suojan sitä vastaan: olen huono, mutta tulen hyväksi. Narsistinen libido saa minäihanteesta uuden kohteen, jolla on yhtä ehdoton arvo kuin loukkaamattomalla minuudella oli aikaisemmin. Freud sanoo asian seuraavasti: ”Mitä hän (ihminen) heijastaa eteensä ihanteekseen, on korvike hänen lapsuutensa menetetylle narsismille, jossa hän oli oma ihanteensa” (Freud 1914, 94). Lapsuuden narsismin itsestäänselvyyden ja ehdottomuuden pelastaminen on minäihanteen defensiivinen psykoekonominen tehtävä. Ihanne, joka on kyseenalainen, ei ole enää ihanne. Tähän minäihanteen defensiiviseen perusfunktioon — itsen ja elämän narsistisen arvon itsestäänselvyyden ja ehdottomuuden säilyttämiseen — perustuu sen illusorisuus. Ihmisen tarpeiden ja halujen vaihtelevuus ja ristiriitaisuus tekee ehdottomasta ihanteesta illuusion; ”Aikana kulta parempi, toisena rauta”. Se mitä edellä on sanottu minäihanteesta, koskee myös erilaisten ideologioiden rakentamia ja minäihanteiksitarjoamia ihanneihmisen malleja, jotka psyykkisen työn ja narsististen traumojen käsittelyn sijasta tarjoavat valmiita ja ehdottomia arvoja.
Toiveissaan ja pyrkimyksissään pettynyt ihminen voi pelastaa narsistisenarvonsa uhkaavalta loukkaukselta myös siten, että hän sijoittaa riittämättömyydenja huonouden itsensä sijasta ulkomaailmaan. Pettymyksiltäänhän ei tällä tavoin säästy, mutta hän säästyy narsististen traumojensa läpityöskentelyltäja säilyttää illuusion oman narsistisen arvonsa itsestäänselvyydestä ja ehdottomuudesta. Hän voi myös muodostaa opin siitä, miten ulkomaailman asioiden tulisi olla, jotta hänen ja hänen elämänsä arvo säilyisivät. Näin syntynyt yksityinen ideologia voi vaatia tekijältään paljon uhrauksia, täyttää hänen elämänsä vastoinkäymisillä ja pettymyksillä ja tuhota hänen suhteitaan toisiin ihmisiin, mutta se antaa hänelle ja elämälle ehdottoman arvon niin kauan kuin hän ideologiaansa uskoo. Sama koskee ryhmien yhteisiä ideologioita, jotka voivat vaatia kannattajiltaan mielettömiä uhrauksia ja tuottaa jatkuvaa kärsimystä ja pettymyksiä, mutta jotka säilyttävät illuusion heidän ja heidän elämänsä ehdottomasta ja pysyvästä arvosta. Narsistiset traumat voidaan unohtaa, eikä psyykkistä työtä niiden ymmärtämiseksi tarvitse tehdä. Ideologia ja sen mukainen ulkomaailman muuttamisyritys takaavat itsen ja oman elämän narsistisen arvon.
Jokapäiväisestä leivästä huolehtimisen ohella ihmisen arkielämän täyttääenemmän tai vähemmän selkeä, ahdistunut tai toivorikas mielikuva siitä,miten asioiden tulisi olla jotta ne olisivat hyvin, jotta elämä olisi kohdallaan.Tämä suhtautuminen voi sisältää aitoa rakkautta toisiin ja itseen jahalua toteuttaa sitä, mikä tuottaa hyvää mieltä ja iloa itselle ja muille. Mutta useimmiten tämä ”näin asioiden tulee olla”-asenne on aidon ideologian tavoin dynaamiselta ytimeltään suojautumista läpityöskentelemättömiä kauhuja vastaan.
”Näin asioiden tulee olla”-asenne voi johtaa myös sellaiseen ideologiaan, josta puuttuu kaikki spesifi sisältö. Sääntöjen ja muotojen ehdoton noudattaminenon muodostunut itsetarkoitukseksi, ja se toimii narsistisen illuusion ylläpitäjänä ja suojana elettyjen traumojen uudelleen kokemista vastaan. Kun jokainen yhteisö tarvitsee sääntönsä ja toimintamuotonsa, on virkavaltaisuuden avulla tapahtuva narsistisen illuusion pönkittäminen helppo mieltää oikeudenmukaisuudesta ja yhteisestä hyvästä huolehtimiseksi. Kuitenkin se avoin tai kätketty triumfi, jolla byrokraatti uhraa todellisen hyvän sääntöjen hyväksi, kertoo narsistisen suojautumisen — byrokratian anonyymin ideologian — voitosta sitä uhanneesta vaarasta (vrt. Freud 1921). ”Fiat iustitia, pereat mundus”, tapahtukoon oikeus, tuhoutukoon maailma, on latinankielinen — kenties ironinen sanonta. Kieltämättä ideologiat ovat ”vieneet kehitystä eteenpäin” käyttääkseni kulttuurillemme tyypillistä kaavamaista sanontaa, ja kieltämättä ne ovat antaneet (- -)
(- -)