Koronasta ja todellisuudentunteesta
Lähetetty: 13.01.2021 18:46"Koronapandemia horjuttaa todellisuudentajua ja testaa toimintaamme osana yhteisöä
Käynnissä oleva pandemia, joka on suurelta osin ihmisten kontrollointikyvyn ulkopuolella, testaa meidän kaikkien kykyä hahmottaa todellisuutta mutta toisaalta paljastaa myös, miten koemme roolimme yhteisön jäseninä.
Epävarmuus ja pelko aktivoivat meidän perimmäiset psyykkiset puolustusmekanismimme, jotka ovat ihmisen mielen tapa reagoida vakavaan stressiin. Osa näistä mekanismeista vääristää todellisuutta ja ne leviävät sosiaalisen median verkostoissa kulovalkean tavoin.
Yksi tällaisten puolustusmekanismien keskeinen tavoite on ylläpitää yksilöiden tunnetta kontrollista ja turvallisuudesta. Eikä varmaan parempaa ajatusta turvallisuuden tunteen ylläpitämisestä voi olla kuin se, että toteaa, että koko koronaa oikeasti ei ole olemassakaan, tai että se ei ole vaarallinen, tai että terveyskaupan tuotteet päihittävät rokotukset.
Samaan aikaan Lapin laskettelukeskukset ovat pyhien aikana olleet täynnä ihmisiä, vaikka Lapin sairaanhoitopiiri suositteli, että Lappiin matkustettaisiin vain aivan välttämättömimmissä tilanteissa ja THL suositteli, että juhlapyhät pitäisi viettää kotona lähipiirissä.
Osa ihmisistä onkin puolustusmekanisminaan kieltänyt ongelman vakavuuden tai sitten kokenut, että suositukset eivät heitä syystä tai toisesta koske. Jotkut ovat perustelleet matkaansa kertomalla, että käyttäytyvät keskuksessa vastuullisesti.
Kaikkien olisikuitenkin tärkeä huomata, että vaikka yksilön kannalta käyttäytymisellä on väliä, niin suuressa pandemiakuvassa oleellista kuitenkin on se, miten toimii jäsenenä yhteisössä.
Kun suositus on pysyä kotona, niin voikin perustellusti kysyä, mikä on matkalle lähtijöiden viesti kaikille niille, jotka päättivät olla lähtemättä suositusten takia? Onko viesti, että minä en välitä? Vai että minä tiedän paremmin? Tai minä toimin rationaalisemmin kuin muut? Tai jopa, että suosituksia ei tarvita, koska ne rajoittavat yksilön vapauksia?
Voimme vain arvuutella, mitä olisi tapahtunut, jos kukaan ei olisi välittänyt suosituksista. Silloin yksilön käyttäytymisvalinnoilla matkalla ei olisi ollut juurikaan merkitystä, koska ihmisten määrä tietyssä paikassa lopulta on keskeinen tekijä pandemian leviämisessä. Silloin ainoa merkitsevä päätös olisi ollut se, että ylipäätään matkaan lähti.
Huomioimatta helposti jääkin keskinäinen riippuvuutemme eli se, että oleellista pandemian rajoittamisessa on se, miten yhtenäisesti toimimme yhteisönä. Tämä tuntuu nykyisessä yksilöiden oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia korostavassa ajassa olevan vaikeaa.
Lapin yrittäjien kannalta tietysti on elintärkeää, että heillä on asiakkaita, mutta jos nyt yhteisönä toimimme tyhmästi, on seurauksena nykyistä vaikeampi taloudellinen katastrofi myös heille, kun rajoituksia joudutaan rajusti nykyisestä kiristämään, niin kuin juuri nyt tehdään monissa Euroopan maissa.
Pandemian jälkeen seuraava haaste onkin ilmaston lämpeneminen, jossa pätevät samat lainalaisuudet: ongelman voi kieltää tai toimia yksilönä eri tavalla kuin yhteisössä edellytetään. Tai sitten voi keskittää voimansa yhteisön jäsenenä toimimiseen ja yhteisen päämäärän hyväksi.
Sekä koronapandemiassa että ilmastonmuutoksessa on vain yksi toimiva lääke ja se on tieteellinen tieto. Sen avulla voimme vähin erin rakentaa yhteistä turvallista pohjaa pandemiasta selviämiselle ja näin myös vähentää yhteisön kannalta haitallisten puolustusmekanismien tarvetta.
Samalla olisi tärkeä ymmärtää, että myös pandemian aikaiset suositukset pohjaavat tieteelliseen tietoon. Kaikki muu toiminta perustuu yksilöiden huojuvan todellisuudentajun tai ideologisten värien muodostamiin mielikuviin."
HASSE KARLSSON lääkäri, professori Turku
https://www.ts.fi/lukijoilta/5190809/Ko ... intaamme+o
Käynnissä oleva pandemia, joka on suurelta osin ihmisten kontrollointikyvyn ulkopuolella, testaa meidän kaikkien kykyä hahmottaa todellisuutta mutta toisaalta paljastaa myös, miten koemme roolimme yhteisön jäseninä.
Epävarmuus ja pelko aktivoivat meidän perimmäiset psyykkiset puolustusmekanismimme, jotka ovat ihmisen mielen tapa reagoida vakavaan stressiin. Osa näistä mekanismeista vääristää todellisuutta ja ne leviävät sosiaalisen median verkostoissa kulovalkean tavoin.
Yksi tällaisten puolustusmekanismien keskeinen tavoite on ylläpitää yksilöiden tunnetta kontrollista ja turvallisuudesta. Eikä varmaan parempaa ajatusta turvallisuuden tunteen ylläpitämisestä voi olla kuin se, että toteaa, että koko koronaa oikeasti ei ole olemassakaan, tai että se ei ole vaarallinen, tai että terveyskaupan tuotteet päihittävät rokotukset.
Samaan aikaan Lapin laskettelukeskukset ovat pyhien aikana olleet täynnä ihmisiä, vaikka Lapin sairaanhoitopiiri suositteli, että Lappiin matkustettaisiin vain aivan välttämättömimmissä tilanteissa ja THL suositteli, että juhlapyhät pitäisi viettää kotona lähipiirissä.
Osa ihmisistä onkin puolustusmekanisminaan kieltänyt ongelman vakavuuden tai sitten kokenut, että suositukset eivät heitä syystä tai toisesta koske. Jotkut ovat perustelleet matkaansa kertomalla, että käyttäytyvät keskuksessa vastuullisesti.
Kaikkien olisikuitenkin tärkeä huomata, että vaikka yksilön kannalta käyttäytymisellä on väliä, niin suuressa pandemiakuvassa oleellista kuitenkin on se, miten toimii jäsenenä yhteisössä.
Kun suositus on pysyä kotona, niin voikin perustellusti kysyä, mikä on matkalle lähtijöiden viesti kaikille niille, jotka päättivät olla lähtemättä suositusten takia? Onko viesti, että minä en välitä? Vai että minä tiedän paremmin? Tai minä toimin rationaalisemmin kuin muut? Tai jopa, että suosituksia ei tarvita, koska ne rajoittavat yksilön vapauksia?
Voimme vain arvuutella, mitä olisi tapahtunut, jos kukaan ei olisi välittänyt suosituksista. Silloin yksilön käyttäytymisvalinnoilla matkalla ei olisi ollut juurikaan merkitystä, koska ihmisten määrä tietyssä paikassa lopulta on keskeinen tekijä pandemian leviämisessä. Silloin ainoa merkitsevä päätös olisi ollut se, että ylipäätään matkaan lähti.
Huomioimatta helposti jääkin keskinäinen riippuvuutemme eli se, että oleellista pandemian rajoittamisessa on se, miten yhtenäisesti toimimme yhteisönä. Tämä tuntuu nykyisessä yksilöiden oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia korostavassa ajassa olevan vaikeaa.
Lapin yrittäjien kannalta tietysti on elintärkeää, että heillä on asiakkaita, mutta jos nyt yhteisönä toimimme tyhmästi, on seurauksena nykyistä vaikeampi taloudellinen katastrofi myös heille, kun rajoituksia joudutaan rajusti nykyisestä kiristämään, niin kuin juuri nyt tehdään monissa Euroopan maissa.
Pandemian jälkeen seuraava haaste onkin ilmaston lämpeneminen, jossa pätevät samat lainalaisuudet: ongelman voi kieltää tai toimia yksilönä eri tavalla kuin yhteisössä edellytetään. Tai sitten voi keskittää voimansa yhteisön jäsenenä toimimiseen ja yhteisen päämäärän hyväksi.
Sekä koronapandemiassa että ilmastonmuutoksessa on vain yksi toimiva lääke ja se on tieteellinen tieto. Sen avulla voimme vähin erin rakentaa yhteistä turvallista pohjaa pandemiasta selviämiselle ja näin myös vähentää yhteisön kannalta haitallisten puolustusmekanismien tarvetta.
Samalla olisi tärkeä ymmärtää, että myös pandemian aikaiset suositukset pohjaavat tieteelliseen tietoon. Kaikki muu toiminta perustuu yksilöiden huojuvan todellisuudentajun tai ideologisten värien muodostamiin mielikuviin."
HASSE KARLSSON lääkäri, professori Turku
https://www.ts.fi/lukijoilta/5190809/Ko ... intaamme+o
