Psykopatologia.munfoorumi.com

Voiko psyykkisesti ongelmainen koira olla neuroottinen, vai luokitellaanko koirien mt-ongelmat aina 'persoonallisuuden' häiriöiksi eli luonnevikaisuudeksi?

Tällainen kysymys putkahti mieleeni omaa koiraani ihmetellessäni.

Tottakai voi eikä luokitella.

Ok.
Mistä tietää, onko koira neuroottinen vai luonnehäiriöinen? Luonnehäiriöisyys ei kai ole korjattavissa, mutta onko koiran neuroottisuudelle tehtävissä jotakin?

Jos uskaltaa koirapalstoilta saa kaikenkarvaisia neuvoja. Mutta kokemukseni niistä ovat sitä, että itse olet syyllinen jos koirasi oireilee.

Mirri kirjoitti:Ok.
Mistä tietää, onko koira neuroottinen vai luonnehäiriöinen?

Kyllä sen tietää. Toisella tädilläni oli tosi vastenmielinen sekarotuinen koira. Se oli esim. mökillä puuhun kytkettynä ja vaani niitä jotka kävelivät ulkovessaan ja hyökkäsi kimppuun. Päälle ei tietenkään päässyt kun oli kiinni mutta meinasi saada sydänkohtauksen kun ei muistanut koiraa. Sillä oli joku luonnehäiriö.

Toki sinunkin koirasi estyneisyys voi olla sitä luokkaa kuin ihmisellä estynyt persoonallisuushäirö. Mutta persoonallisuushäiriönäkin estyneisyys on neuroottisuutta eikä vakavampaa. Sen pitäisi tyyliin hyökätä kimppuun pelosta ollakseen häiriintyneempi.

Ok, kiitos taas vastauksesta. Tämä asia kiinnostaa minua, siksi kyselen.
Eläinpsykologia on kiehtova juttu, ja vielä kiehtovammaksi se muuttuu, kun pääsee tarkkailemaan ja hämmästelemään omaa lemmikkiään.

Toki mietin myös psyykkisesti traumatisoituneen koiran vanhuutta; voiko sen neuroottisuus/häiriöisyys olla niin vakavaa, että pahenisi iän myötä. Näillä näkymin ja myös Eea:n kertoman tiedon perusteella arvelen, että häiriökäyttäytyminen on estettävissä, eikä ainakaan tarvitse pelätä sen lisääntymistä. Koiran psyykkinen häiriöisyys muuttuisi vakavammaksi vain, jos se joutuisi toistuvasti pelottaviin tilanteisiin ilman mahdollisuutta päästä turvaan. Tässä tapauksessa kasvattaja on pelastanut koiransa 'ajoissa' luopumalla siitä ennen kuin neuroottisuus on päässyt kehittymään entistä vaikeammaksi - luonnevikaisuudeksi.

Näin arvelen.

Koirien peloista on kirjoitettu monenlaista, ja kerrottu miten koiraa voisi auttaa pääsemään peloistaan eroon. Koirapelkoisista koirista ei ole kerrottu juuri mitään. Että koiran ainoana vakavana pelon kohteena ovat toiset koirat; aivan kuin sellaista psyykkistä ongelmaa ei olisi olemassakaan.

Mutta kyllä on, olen itse nähnyt ja kokenut. On hienoa, ettei koira pelkää juuri mitään; ei ääniä, ilotulituksia, ukkosia, ei mitään sellaista. Mutta kun se pelkää kaikkia lajitovereitaan, ongelma voi olla iso.
Luulen, että räyhääjäkoirilla on sama ongelma: ne pelkäävät toisia koiria aivan hirveän paljon. Koiran rähiseminen kuitenkin synnyttää ihmisissä inhoa, suuttumusta, tai häpeää riippuen siitä missä suhteessa ihminen on räyhäävään koiraan, joten koiran vaikea koirapelko jää huomaamatta, eikä pelkäävällä koiralla ole mitään mahdollisuutta saada itselleen apua tai hoitoa.

Minun pelkurikoirani herättää ihmisissä myötätuntoa, koska sen koirapelko ei aiheuta harmia muille koirille omistajineen. Tilanne olisi aivan toinen, jos koirani toisi pelkonsa näkyviin rähjäämällä kaikille kohtaamilleen koirille.

Lisää 'koirapsykologiaa'.

Kerroin koirista kiinnostuneelle ihmiselle koirani voimakkaasta koirapelosta ja siitä, että koirani tulkitsee toisten koirien viestit väärin tai ei ymmärrä niitä. Karttelee ja pelkää, voi jopa lähteä karkuun, vaikka toinen koira miten yrittäisi viestittää ystävällisyyttä ja hyväntahtoisuutta. Sain uudelta ihmiseltä ajattelemisen arvoisen oivalluksen. Että laumassa harjaantunut pikkukoira voisikin tunnistaa toisen koiran 'energiatason'; sen, että hyvää tarkoittava ja ystävällinenkin koira voisi olla hänelle liian raju kaveri ja leikkikumppani.

Kiintoisa ajatus, joka ei ole juolahtanut mieleeni yrittäessäni ymmärtää pikkukoirulini suhtautumista toisiin koiriin. On ollut tosi vaikea käsittää sitä, että tuttavuutta kaipaileva koira tekee kaikin mahdollisin keinoin selväksi, että hän on ihan kiltti ja mukava kaveri, mutta silti minun koirani pelkää ja pakenee. On helpompi ymmärtää, kun otan huomioon sen, että koirani on viettänyt elämänsä yhteisessä laumassa esimerkiksi collien kanssa. Collie on iso ja ihana koira, josta leikkimisintoineen ja paimennushaluineen voi muodostua psyykkiseen herkkyyteen taipuvaiselle pikkukoiralle painajainen.

En usko noihin psykologisointeihin pelosta, neuroottisuudesta ym. mitä tässä ketjussa on esitetty, mutta voin tietenkin olla väärässä. Koira on ensisijaisesti laumaeläin. Kaikissa koirien välisissä kohtaamisissa hyvin suoraviivaisesti ja nopeasti selvitetään kahden kohtaavan koiran välit ja asemat/paikka laumassa. Voi näyttää aggressiiviseltakin, mutta kun on kerran tehty, on sitten aina niin ja sitä myöten selvät sävelet niiden kahden välillä siitä hetkestä eteenpäin. Ei tarvita jaarittelua tai jatkuvaa kilpailua, mikä säästää koiran psyykettä.

Ovatko kohdatut koirat aina olleet selkeästi isompia kuin alistuva koirasi?

Hilppa kirjoitti:En usko noihin psykologisointeihin pelosta, neuroottisuudesta ym. mitä tässä ketjussa on esitetty, mutta voin tietenkin olla väärässä. Koira on ensisijaisesti laumaeläin. Kaikissa koirien välisissä kohtaamisissa hyvin suoraviivaisesti ja nopeasti selvitetään kahden kohtaavan koiran välit ja asemat/paikka laumassa. Voi näyttää aggressiiviseltakin, mutta kun on kerran tehty, on sitten aina niin ja sitä myöten selvät sävelet niiden kahden välillä siitä hetkestä eteenpäin. Ei tarvita jaarittelua tai jatkuvaa kilpailua, mikä säästää koiran psyykettä.

Ovatko kohdatut koirat aina olleet selkeästi isompia kuin alistuva koirasi?

Olet väärässä. Eivät asiat koirien välillä tapahdu niin suoraviivaisesti ja nopeasti kuin väität. Eikä etenkään kun kohtaamiset eivät tapahdu missään laumassa vaan yksilöiden välisinä satunnaisina tapaamisina lenkkipoluilla.

Kohdattuja koiria tietysti on kaiken kokoisia aina pikkuisista 'chihuista' alkaen.

(00:16)
Sanoit, että voi näyttää aggressiiviselta. Koirien keskinäinen välienselvittely ja paikan hakeminen laumassa voi olla oikeasti aggressiivista niin, että joku vaurioituu pahasti. Jos ei fyysisesti niin psyykkisesti. Ei sellaisia taisteluita haluta lenkkipoluille, eikä ihmisillä ole oikeutta jättää koiriaan sillä tavoin oman onnensa nojaan, että nämä ryhtyisivät keskenään selvittämään välejään.

Mirri kirjoitti:

Hilppa kirjoitti:En usko noihin psykologisointeihin pelosta, neuroottisuudesta ym. mitä tässä ketjussa on esitetty, mutta voin tietenkin olla väärässä. Koira on ensisijaisesti laumaeläin. Kaikissa koirien välisissä kohtaamisissa hyvin suoraviivaisesti ja nopeasti selvitetään kahden kohtaavan koiran välit ja asemat/paikka laumassa. Voi näyttää aggressiiviseltakin, mutta kun on kerran tehty, on sitten aina niin ja sitä myöten selvät sävelet niiden kahden välillä siitä hetkestä eteenpäin. Ei tarvita jaarittelua tai jatkuvaa kilpailua, mikä säästää koiran psyykettä.

Ovatko kohdatut koirat aina olleet selkeästi isompia kuin alistuva koirasi?

Olet väärässä. Eivät asiat koirien välillä tapahdu niin suoraviivaisesti ja nopeasti kuin väität. Eikä etenkään kun kohtaamiset eivät tapahdu missään laumassa vaan yksilöiden välisinä satunnaisina tapaamisina lenkkipoluilla.

Kohdattuja koiria tietysti on kaiken kokoisia aina pikkuisista 'chihuista' alkaen.

(00:16)
Sanoit, että voi näyttää aggressiiviselta. Koirien keskinäinen välienselvittely ja paikan hakeminen laumassa voi olla oikeasti aggressiivista niin, että joku vaurioituu pahasti. Jos ei fyysisesti niin psyykkisesti. Ei sellaisia taisteluita haluta lenkkipoluille, eikä ihmisillä ole oikeutta jättää koiriaan sillä tavoin oman onnensa nojaan, että nämä ryhtyisivät keskenään selvittämään välejään.

Saatatpa itse olla ymmärtänyt väärin. Jälkilisäyksesi ei ole sitä, mitä tarkoitin. Koirien laumakäyttäytyminen nimenomaan näkyy myös kahdenvälisissä kohtaamisissa. Se on heti välienselvittelytilanne, näyttipä ihmisen silmiin millaiselta tahansa. Jostain syystä koirasi on se alistuvampi ja kohdattu on sattunut olemaan se ylempänä hierarkiassa oleva. Minusta estyneisyys ei ole ihan oikea tulkinta (sanavalinta) eikä pitäisi heti alkaa psykologisoida koiran käytöstä ihmiseen sopivin termein, inhimillistäen eläintä. Koirarodut on jalostettu tiettyihin ihmisen tarpeisiin ja suotavat, tavoitellut luonnetyypit on tarkasti määritelty kullekin rodulle. Sitten on suurta yksilöiden välistä vaihtelua, millainen käytös on ja riippuu pentuvaiheen kasvatuksesta ja kokemuksista, miten rotupiirteet (etenkin luonne) tulevat esiin.

Kun koiran kanssa ollaan lenkillä ja tavataan muita koiria, voi yleensä kysyä toiselta omistajalta, haluaako hänen koiransa tutustua. Koirat päättävät haluavatko tutustua vai eivätkö halua. Tuttuni eräällä naapurilla on rescue-labbis/spanieli, joka ei halua tutustua yhteenkään koiraan, vaan aloittaa välittömästi haukkuräksytyksen kohdatessaan toisia koiria. Paitsi tuttuni airiksen se hyväksyy, ainoat kaverit. Joku juttu on ilmeisesti mennyt vähän pieleen pentuvaiheessa rescue-koiralla, eikä tarina kerro mikä. Toivottavasti koirallesi löytyy koirakaveri, jonka se hyväksyy ja molemminpuolinen hyväksyntä tapahtuu.

korjattu rescue

Hilppa kirjoitti:En usko noihin psykologisointeihin pelosta, neuroottisuudesta ym. mitä tässä ketjussa on esitetty, mutta voin tietenkin olla väärässä.

Uskotko koiran luonnehäiriöisyyteen/luonnevikaisuuteen?

Psykologisointia kai sekin on, että koiraa pidetään luonnehäiriöisenä tai sen sanotaan traumatisoituneen. Se, että koira voi tosissaan pelätä toisia koiria, ei ole uskon asia, mutta psykologiaa se on. Uskoit sinä (eläin)psykologiaan tai et.

Sanoit, että toiselta omistajalta voi kysyä, haluaako hänen koiransa tutustua. Minä koiran omistajana vastaan siihen kysymykseen, että haluaisi jos uskaltaisi, mutta kun pelko vie voiton.

Tuli vielä mieleeni, että voihan haukkuräksytyskin olla pelon ilmaisu, eikä ollenkaan kerro, etteikö koira haluaisi tutustua toisiin koiriin. Ehkä se räksyttäväkin koira haluaisi jos vain suinkin uskaltaisi.

Koirapsykologiaa:

Pelkoon liittyvä aggressiivisuus

Pelko tai epävarmuus on yleisin aggressiivisuuden syy. Siihen liittyvä hyökkäävyys on jopa kymmenen kertaa yleisempää kuin sellainen aggressiivisuus, jossa koira hyökkäisi itsevarmasti jo ennen hankalaa tilannetta. Myös ongelmakoiratilastoissa epävarmuudesta kumpuava hyökkäävyys on hyvin yleistä.

https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/k ... ssiivisuus

Mirri kirjoitti:

Hilppa kirjoitti:En usko noihin psykologisointeihin pelosta, neuroottisuudesta ym. mitä tässä ketjussa on esitetty, mutta voin tietenkin olla väärässä.

Uskotko koiran luonnehäiriöisyyteen/luonnevikaisuuteen?

Psykologisointia kai sekin on, että koiraa pidetään luonnehäiriöisenä tai sen sanotaan traumatisoituneen. Se, että koira voi tosissaan pelätä toisia koiria, ei ole uskon asia, mutta psykologiaa se on. Uskoit sinä (eläin)psykologiaan tai et.

Sanoit, että toiselta omistajalta voi kysyä, haluaako hänen koiransa tutustua. Minä koiran omistajana vastaan siihen kysymykseen, että haluaisi jos uskaltaisi, mutta kun pelko vie voiton.

Tuli vielä mieleeni, että voihan haukkuräksytyskin olla pelon ilmaisu, eikä ollenkaan kerro, etteikö koira haluaisi tutustua toisiin koiriin. Ehkä se räksyttäväkin koira haluaisi jos vain suinkin uskaltaisi.

Pikemminkin pitäisi kysyä sinulta. Miksi sinä niin mielelläsi käytät niin voimakasta termiä luonnehäiriöisyys/luonnevikaisuus? Kuten sinulle jo aiemmin todettiin huomaahan sen (jos koira on luonnevikainen).

Sinä lähestyit koiran käytöstä etsimällä siitä vikaisuutta, kun kyse on koirien välisestä hierarkiasta myös, emmekä me ihmiset voi sekaantua siihen alkaen määritellä koiraa käsitystemme mukaan, vaan pitää kunnioittaa koiran mieltymyksiä. Ei koirasikaan päätä sinun puolestasi, kenen kanssa haluat seurustella? Sen sijaan koirien jalostus mitä suurimmassa määrin on ihmisen puuttumista eläimen ominaisuuksiin, mutta jalostuksella on hyvin pitkät perinteet.

Montako koiraa yhteensä olet tähän mennessä kohdannut koirasi kanssa noin suurin piirtein? Kymmenen, sata vai tuhat? Vaaditaan hieman kärsivällisyyttä. Ne kaikki kohdatut koirat, kuten sinunkin koirasi, ovat yksilöitä!

Kyllä, minä nimenomaan uskon koiran voivan olla 'persoonallisuudeltaan' häiriöinen ja myös traumatisoitunut. Enkä ollenkaan pidä koirien inhimillistämisenä sitä, että ymmärretään niiden voivan olla psyykkisesti vaurioituneita.
Sen sijaan minusta kuulostaa koiran inhimillistämiseltä se, että koiran kohdalla puhutaan tahdosta, haluamisista ja mieltymyksistä. Ne ovat ihmiselämään liittyviä käsitteitä. Koira ohjautuu tarpeidensa, ei haluamistensa tai mieltymystensä, mukaan.

Laumassa syntyy hierarkia, mutta onko kahden satunnaisesti toisiaan vastaan tassuttelevan koiran välillä laumahierarkiaa, sitä en tiedä. Oletan ettei ole, ja juuri hierarkian puutteen vuoksi toisia koiria pelkäämään oppineet koirat ovat niissä tilanteissa epävarmoja ja pelokkaita. Eihän se, että koira pelkää lajitovereitaan, ole tervettä laumahierarkiaa, vaan päinvastoin merkki siitä, että laumassa on jossakin vaiheessa jotakin mennyt vinksalleen. Psyykkisesti terveessä laumassa ei opita - eikä opeteta - pelkäämään lauman jäseniä. Eikä pelkääminen kuulu laumahierarkiaan. Joten kyllä kai koiria pelkäävää koiraa voidaan pitää traumatisoituneena tai psyykkisesti häiriintyneenä. Ainakaan psyykkisesti terve ja tasapainoinen koira se ei ole.

Yleensä koiralaumojen paimenena on ihminen, joten ihminen on tehnyt jotakin väärin, jos tai kun hänen laumassaan kehittyy lajitovereitaan pelkäävä koira. Luulen, että laumaansa luotsaava ihminen ei ole huomannut jonkun laumansa jäsenen joutuneen alakynteen tai peräti kiusatuksi. Tai on ummistanut silmänsä, tai ei ole osannut ratkaista laumansa ongelmia ajoissa. Ikävä juttu.

Mirri kirjoitti:Kyllä, minä nimenomaan uskon koiran voivan olla 'persoonallisuudeltaan' häiriöinen ja myös traumatisoitunut. Enkä ollenkaan pidä koirien inhimillistämisenä sitä, että ymmärretään niiden voivan olla psyykkisesti vaurioituneita.
Sen sijaan minusta kuulostaa koiran inhimillistämiseltä se, että koiran kohdalla puhutaan tahdosta, haluamisista ja mieltymyksistä. Ne ovat ihmiselämään liittyviä käsitteitä. Koira ohjautuu tarpeidensa, ei haluamistensa tai mieltymystensä, mukaan.

Laumassa syntyy hierarkia, mutta onko kahden satunnaisesti toisiaan vastaan tassuttelevan koiran välillä laumahierarkiaa, sitä en tiedä. Oletan ettei ole, ja juuri hierarkian puutteen vuoksi toisia koiria pelkäämään oppineet koirat ovat niissä tilanteissa epävarmoja ja pelokkaita. Eihän se, että koira pelkää lajitovereitaan, ole tervettä laumahierarkiaa, vaan päinvastoin merkki siitä, että laumassa on jossakin vaiheessa jotakin mennyt vinksalleen. Psyykkisesti terveessä laumassa ei opita - eikä opeteta - pelkäämään lauman jäseniä. Eikä pelkääminen kuulu laumahierarkiaan. Joten kyllä kai koiria pelkäävää koiraa voidaan pitää traumatisoituneena tai psyykkisesti häiriintyneenä. Ainakaan psyykkisesti terve ja tasapainoinen koira se ei ole.

Yleensä koiralaumojen paimenena on ihminen, joten ihminen on tehnyt jotakin väärin, jos tai kun hänen laumassaan kehittyy lajitovereitaan pelkäävä koira. Luulen, että laumaansa luotsaava ihminen ei ole huomannut jonkun laumansa jäsenen joutuneen alakynteen tai peräti kiusatuksi. Tai on ummistanut silmänsä, tai ei ole osannut ratkaista laumansa ongelmia ajoissa. Ikävä juttu.

Minusta sinä olet pahasti väärässä etsiessäsi koirastasi neuroottisuutta, traumaattisuutta ja psyykkistä häiriintyneisyyttä. Jostain syystä koirasi ei saa riittävän turvallista kokemusta toisten koirien kohtaamistilanteissa. Miksi koirasi ei koe riittävän turvallisena kohtaamisia, ei selviä kertomastasi. Sinun pitää luoda kohtaamistilanteet riittävän turvallisiksi koiralle, jotta se ei pelkää. Vähin erin tutustumalla turvalliseksi luodussa ympäristössä koirasi tottuu ja oppii luottamaan muihin koiriin myös uuden omistajansa kanssa. Ensimmäinen asia ei ole epäillä koiran neuroottisuutta tai jopa luonnevikaisuutta. Voisit keskustella koirasi luonteesta tarkemmin aiemman omistajan kanssa ja kysyä häneltä, mikä neuvoksi turvallisiin kohtaamisiin muiden koirien kanssa.

Jaa, kysyä neuvoa omistajalta, joka luopui yli kolmevuotiaasta koirasta siksi, että koira voi huonosti hänen laumassaan. Jos hän olisi tiennyt miten ongelma hoituu, hän tuskin olisi päätynyt luopumiseen. Koiran turvattomuuskokemus on syntynyt juuri laumavuosien aikana, ei laumasta pois pääsemisen jälkeen.

Laitoin tämän ketjun psykologia-osioon, koska mielestäni tämä psykologinen aihe on kiinnostava ihan yleisesti. Jos tässä olisi tärkeimpänä asiana minun koirani, olisin aloittanut ketjun vertaistuen puolella. Pidän myös koirien psykopatologiaa kiinnostavana aiheena.

Mirri kirjoitti:Jaa, kysyä neuvoa omistajalta, joka luopui yli kolmevuotiaasta koirasta siksi, että koira voi huonosti hänen laumassaan.

Nimenomaan juuri tuossa tilanteessa on hyvä kysyä neuvoa koiran kasvattajalta. Hän tuntee koiran aiemman elämän ja vaiheet ja jos on peräti tunnistanut ongelman, voi myös ammattilaisena kertoa, miten tilanne luodaan turvalliseksi, jotta koira pääsee pelostaan.
Oletko keskustellut tästä ongelmasta hänen kanssaan vai oletko vain päätellyt, että noin on koirasi kasvamassa laumassa voinut olla?

Mirri kirjoitti: Jos hän olisi tiennyt miten ongelma hoituu, hän tuskin olisi päätynyt luopumiseen.

Tuo on aika vahva väite, koska tuolloinhan hän olisi toiminut väärin antaessaan tieten tahtoen ongelman eteenpäin.

Mirri kirjoitti: Koiran turvattomuuskokemus on syntynyt juuri laumavuosien aikana, ei laumasta pois pääsemisen jälkeen.

Aikuisen koiran vaihtaessa kotia, stressi on koiralle aina voimakas. Sinun tehtäväsi on luoda koiralle turvallinen ympäristö. Myös muiden koirien kohtaamistilanteissa. Koira voi olla nyt jostain syystä arempi ja vaatii tukea/huomiota enemmän. Koira lukee omistajansa käytöstä kuin avointa kirjaa.

Mirri kirjoitti: Laitoin tämän ketjun psykologia-osioon, koska mielestäni tämä psykologinen aihe on kiinnostava ihan yleisesti. Jos tässä olisi tärkeimpänä asiana minun koirani, olisin aloittanut ketjun vertaistuen puolella. Pidän myös koirien psykopatologiaa kiinnostavana aiheena.

On hieman hämmentävää, että ketjussa on kaksi aihepiiriä limittäin, yleinen koirapsykologia ja kuitenkin aloitusviestissäsi mainitsit oman koirasi ketjun lähtökohdaksi:

Mirri kirjoitti:Voiko psyykkisesti ongelmainen koira olla neuroottinen, vai luokitellaanko koirien mt-ongelmat aina 'persoonallisuuden' häiriöiksi eli luonnevikaisuudeksi?

Tällainen kysymys putkahti mieleeni omaa koiraani ihmetellessäni.

Vai tarkoitatko, että kaikki koirasi kanssa kohtaamasi koirat olisivat luonnehäiriöisiä tai neuroottisia?

Hilppa kirjoitti:

Mirri kirjoitti: Jos hän olisi tiennyt miten ongelma hoituu, hän tuskin olisi päätynyt luopumiseen.

Tuo on aika vahva väite, koska tuolloinhan hän olisi toiminut väärin antaessaan tieten tahtoen ongelman eteenpäin.

Ongelman antaminen tieten tahtoen eteenpäin oli monin verroin parempi vaihtoehto kuin sen lopettaminen. Tai antaminen jatkua ja pahentua suuressa koiralaumassa.

En maininnut omaa koiraani tämän ketjun lähtökohdaksi, vaan ainoastaan lähtökohdaksi (motivaattoriksi) sille, että olen alkanut miettiä koirien psykopatologiaa ja kiinnostua aiheesta entistä enemmän.
Kuten siteerauksestasi näkyy:

Voiko psyykkisesti ongelmainen koira olla neuroottinen, vai luokitellaanko koirien mt-ongelmat aina 'persoonallisuuden' häiriöiksi eli luonnevikaisuudeksi?
Tällainen kysymys putkahti mieleeni omaa koiraani ihmetellessäni.

Hilpalle vielä tiedoksi: koira tuli minulle joulukuussa, ja nykyisin jo pärjätään vastaan tulevien koirien kanssa ihan kelvollisesti. Harjoitus tekee mestarin. Luojan kiitos, edellinen omistaja ei lopettanut ongelmaa vaan laittoi sen kiertoon.