Psykopatologia.munfoorumi.com

Kokooma: EGON EPIGENEESI (I—VIII); Erikson / Klassinen psykoanalyyttinen teoria (1—8); psyko-seksuaaliset vaiheet; objekti-suhteet; defenssit; häiriöt; Sigmund Freud, Fenichel, Abraham, Mahler, Piaget, Klein
____________________________________________________________________________________________________________________________________________
I VAUVAIKÄ, oraalis-sensorinen, 0—1+ -vuotias (Erikson) l

perusluottamus (”perushyve” toivo) vs. perusepäluottamus

1.– 2. Oraalinen periodi, 0–1+ -vuotias (klassinen psykoanalyysi)
Pää-defenssit: regressio (läpi koko elämän), kieltäminen, introjektio, projektio,
siirtymä (displacement); aivan aluksi primaariprosessi). Muut (regressiossa):
päihteiden käyttö, acting out, split ym.

1. Varhainen passiivinen oraalinen imemis-vaihe
Objekti-suhteet: pre-ambivalenssi, autoeroottisuus, ei (varsinaisia) objekteja.
Mahler: I ”autismi” 0n.1 kk; II symbioottinen vaihe n.1kkn.4/5 kk;
III separaatio–individuaatio-prosessi (n.4kkn.3v) alkaa: III.1. osavaihe
eriytyminen (n.4kkn.7/10 kk) alkaa, vierastamis-ahdistus (n.7/8kk).
Piaget: ajattelun I senso-motorinen kausi (0  n.1½ v) alkaa.
Klein: skitso-paranoidinen positio 04/6kk.
Häiriöt: skitsofreeniset psykoosit, autismi.
2. Myöhempi aktiivinen oraalis-sadistinen (kannibalistinen) vaihe
Objekti-suhteet: ambivalenssi, ”narsismi”: objektin totaalinen inkorporaatio (ja tuho)
Mahler: III.1. eriytymis-vaihe päättyy (n.7/10 kk); III.2. harjoitus-vaihe (n.7/11 kk
 15/16 kk) alkaa
Klein: depressiivinen positio n. 4/6 kk ➔
Häiriöt: skitso-affektiiviset psykoosit, maanis-depressiiviset psykoosit, vaikeammat
paranoiat, vaikea päihteiden käyttö.
___________________________________________________________________________________________________________________
Erottava linja psykoosien ja rajatilojen välillä kulkee oraalisen ja naalisen vaiheen välissä.
___________________________________________________________________________________________________________________
II VARHAISLAPSUUS, lihas – a n a a l i n e n, 1–3+ -vuotias (Erikson)
autonomia (”perushyve” tahdonlujuus) vs. häpeä ja epäilys

3.–4. a n a a l i n e n periodi, 1–3+-vuotias (klassinen psykoanalyysi)
Pää-defenssit: tyhjäksitekeminen, eristäminen, reaktionmuodostus. Muut: identifikaatio
(aggressoriin), projektiivinen identifikaatio (kleiniläisillä), kontra-foobisuus, askeettisuus ym.

3. Varhainen a n a a l i s-sadistinen ulostus (ekspulsiivinen) -vaihe
Objekti-suhteet: ambivalenssi, osittainen inkorporatiivinen rakkaus.
Mahler: III.2. harjoitus-vaihe päättyy; III.3. lähestymis-vaihe alkaa (16/18kkn.2v).

Piaget: I senso-motorinen kausi päättyy; II esioperationaalisen kauden (n.1½v7 v.)
II.1. esiloogisen ajattelun vaihe (n.1½v n.4 v) alkaa; symbolifunktio
Häiriöt: lievemmät paranoiat, hypokondria, vaikeammat psykosomaattiset häiriöt,
vaikeampi päihteiden käyttö, alatason (Kernberg) persoonallisuushäiriöt
(skitsotyyppiset, skitsoidiset, psykopaattiset, narsistiset, infantiiliset, rajatilat)
___________________________________________________________________________________________________________________
Erottava linja rajatilojen ja neuroosien välillä kulkee a n a a l i s e n vaiheen sisällä
___________________________________________________________________________________________________________________
4. Myöhempi a n a a l i s-säilyttävä (retentiivinen) vaihe
Objekti-suhteet: ambivalenssi: osittainen rakkaus
Mahler: III.3. lähestymis-vaihe päättyy; III.4. itsenäistymiseen & objekti-konstanssiin
(2v3v) johtava vaihe; III separaatio–individuaatio-prosessi n.4kkn.3v) päättyy
Häiriöt: pakkoneuroosi, prefalliset konversio-neuroosit, (useimmat) fobiat, keskitason
(Kernberg) persoonallisuus-häiriöt (estyneet, riippuvaiset, xnankastiset, infan-
tiilisemmat huomionhakuiset)

III LEIKKI- ja ESIKOULUIKÄ, liikkumis – genitaalinen, n.3–5+-vuotias (Erikson)
aloitteisuus (”perushyve” tarkoitus) vs. syyllisyydetunne

5. Fallis-oidipaalinen, infantiilinen genitaalinen vaihe, n.3–5+ -v. (klassinen psykoanalyysi)

Pää-defenssi(t): torjunta. Muut: kukkoilu, dramatisointi ym.

Objekti-suhteet: ambivalenssi, objekti-rakkaus, jota rajoittaa kastraatio-
kompleksi (impotenssia, frigiditeettiä yms.).
Piaget: II.1. esioperationaalisen kauden esiloogisen ajattelun vaihe päättyy.
II.2. havainto-ajattelun vaihe (n.4 v  n.7 v.) alkaa.
Häiriöt: (konversio)hysteria(t); ylätason (Kernberg) persoonallisuushäiriöt (ylätason
huomionhakuiset).

IV LATENSSI, koululainen, n. 6–11+ -vuotias (Erikson) ,
ahkeruus (”perushyve” pätevyys) vs. alemmuudentunne

6. Latenssi, n. 6–11+ -vuotias (klassinen psykoanalyysi)
Defenssit, ks. VI NUORI AIKUIS-IKÄ & 6. genitaalinen vaihe (alla).
Piaget: II.2. havainto-ajattelun vaihe päättyy n.7 v.); III ajattelun konkreettisten
operaatioiden kausi (n.7 v  n.11 v).

V NUORUUSIKÄ, n.11/12–n.20+-vuotias (Erikson)

V1 PUBERTEETTI n.11/12–15/16-v. & V2 ADOLESENSSI n.15–n.20+-v.
identiteetti (”perushyve” uskollisuus) vs. roolien hajaannus

7. Puberteetti, n.11/12–15/16 -vuotias (klassinen psykoanalyysi)
Genitaalinen kehitys käynnistyy
Defenssit, ks. VI NUORI AIKUIS-IKÄ & 6. genitaalinen vaihe (alla)
Piaget: ajattelun IV formaalisen operaatioiden kausi (12 v. ➔)

VI NUORI AIKUISIKÄ, n.20 – n.40-vuotias
läheisyys (”perushyve” rakkaus) vs. eristyneisyys (Erikson)
Genitaalisuus

8. (”Lopullinen”) genitaalinen vaihe (klassinen psykoanalyysi)
Defenssit: 6.latenssissa ja ainakin V NUORUUS-IÄSSÄ ihmisellä on (periaatteessa)
kaikki defenssit (ja vastaavat) ”käytössään”, ja defenssejä käytetään soveltaen tiettyyn
ikään (läpi elämän) ja/tai spesifiin problematiikkaan liittyen. (Liikuteltavasti sidottu, ohjat-
tavissa oleva (mobil) sitominen (Ikonen & Rechadt) purkaa ”haitallisia” defenssejä, mikä on
yksi psyykkisen kehityksen päämääriä. Vrt. alla.)

”Onnistuneet”: sublimaatio, kompensaatio, huumori, regressio egon palveluksessa.
”Epäonnistuneet”: päihteiden käyttö, askeettisuus, rationalisaatio, minän rajoitus ym.
Objekti-suhteet: post-ambivalenssi (ideaali), objekti-rakkaus.
Genitaalinen karaktääri
Häiriöt: normaalius (suhteellinen ideaali)
-
VII KESKI-IKÄ, n.40–n.65+ -vuotias (Erikson)
generatiivisuus (”perushyve” hoiva) vs. lamaantuminen Työ & perhe yms.

VIII VANHUUSIKÄ, n.65-vuotias➔ (Erikson)
minän integraatio, eheys (”perushyve” viisaus) vs. epätoivo
myös seniiliys

ANAL on kielletty sana roskapostituksen vähentämiseksi
Siksi olen h a r v e n t a n u t tuon kielletyn sanan.

Pikkuisen vielä maallikko kaipaisi selitystä ”mitä se on”

Esim. Mitä tarkoittaa 0 -1 vuotiaan pää defenssit?

Minusta 0 - 1 vuotiaalla on mielessään vain tissi. Jos sitä tekee mieli, mutta ei ole välittömästi tarjolla, nostetaan hirveä parku, kunnes tissi ilmestyy farmille.

On tietysti muutakin. Esim. Tyytyväinen jokeltelua n. 3 kk, kun pikku massu on täynnä.

Palle: Esim. Mitä tarkoittaa 0 - 1 -vuotiaan pää-defenssit?

Mm. suulla sisäänottavat moodit ja modaliteetit (saada, ottaa); realiteetin kieltäminen ym.
Nämä ovat tietysti "aikuismaisia" lapseen sijoitettuja karakteristikoita.

7. l u k u: Ihmisen kahdeksan kehitysvaihetta (Eight ages of man)
I perusluottamus vs. perus-epäluottamus (basic trust vs. basic mistrust); 0 – 1+-v.
II autonomia vs. häpeä ja epäilys (autonomy vs. shame and doubt); n.1 – n.3+-v.
III aloitteisuus vs. syyllisyys (initiative vs. guilt); n.3 – n.5+ -v.
IV ahkeruus vs. alemmuus (industry vs. inferiority); n.6 – 11+-v.
V identiteetti vs. roolien hajaannus (identity vs. role confusion); n.11/12 – 20+-v.
VI intiimiys vs. isolaatio (intimacy vs. isolation); n.20 – n.40+-v.
VII generatiivisuus vs. lamaantuminen (generativity vs. stagnation); n.40 – n.65+-v.
VIII egon integraatio vs. epätoivo (ego integrity vs. despair); n.65-vuotias →

Useimmissa konteksteissa Eriksonin teoria esitetään vain 7:nnen luvun puitteissa, (ikään kuin koko teoria olisi siinä. (Ko. luku on varsinkin ”vanhemmassa” päässä – täytyy myöntää – osin ”vain” sosiologinen tai sosiaalipsykologinen.) Kriitikko voisi tähän lisätä, että nuoremman pään Freud & kumpp. ovat jo selvittäneet perusteellisesti – ei siis mitään varsinaisesti uutta! Mielestäni kuitenkin myös pre-genitaali-nen alkupuoli–(2.luku) Infantiilin seksuaalisuuden teoria–tarjoaa vereksiä eväitä ja tarkennuksia suhteessa klassiseen teoriaan. Uutta on mm. *selfin ja ympäristön vuorovaikutuksen analysointi (psykoanalyyttisen teorian adaptiivinen näkökohta) ja positiivisen mielenterveyden mallin läsnäolo; ts. mihin ihminen pystyy oireista huolimatta. Erikson on tuonut esiin, että Freud (kysyttäessä) määritteli terveen ihmisen kykeneväksi lieben und arbeiten. – Olen määrittänyt epigeneettisten vaiheiden ikäryhmät osin uudelleen.

Erikson esittää epigeneettiset vaiheet polaarisina ääripäinä, joilla on dynaaminen yhteys toisaalta edeltäviin ja toisaalta tuleviin vaiheisiin (fiksaatiot ja regressiot). Kunkin kehitysvaiheen positiivinen pooli vahvistaa yksilön minän lujuutta (ego strength) ja luo häneen ”perushyveen” kun taas negatiivinen pooli (ja ratkaisu) voi johtaa psykopatologiaan (*epigeeninen kartta 1 & 2; *kokooma 1 – 2).