Psykopatologia.munfoorumi.com

"Niitä olisi vaikea meikata" - kehitysopin onglmia

Eläinohjelmissa saatetaan todeta, että kameleonttien silmät ovat kehittyneet tuollaisiksi (sellaisiksi) siksi,
että sen olisi helppo saalistaa ja/tai varoa yms. Herää kysymys: Jos silmät ovat niin hyvät, niin miksi ihmisille
ei ole kehittynyt moisia? Naikkonen voi vastata: "Niitä olisi vaikea meikata." Kuitenkaan kriittisempää tämä
vastaus ei tyydytä. Hän voi sanoa, että ihminen ei pyydystä hyönteisiä eikä tarvitse moisia eri suuntiin käyviä
mulkosilmiä (vaikkakin hän voi myöntää niiden kauneuden). Vielä voisi lisätä, että ko. silmissä voi olla joitain
rakenteellisia ym. heikkouksia, minkä tähden ne eivät olisi ihmiselle parhaat.

Joka tapauksessa aina esitetään se, miksi joku darvinistinen kehitystulos on jollekin lajille hyvä. Mutta sitä ei
tuoda esiin, onko ko. tulos joltakin toiselta kannalta huono yms.

Sattuman sanelema juttu.

Kehitysopin mukaan kameleontinkan silmiä ei ole luotu sellaiseksi kuin ne ovat, vaan niille on sattumalta kehittynyt moiset ja laji on onnistunut pärjäämään niillä.

Ai että Jumalalla ei ole ollut "silmää".

Mielestäni vain mutaatioiden osuus voi olla sattumaa.

Eikös kehitysopin mukaan eliöt ole kehittyneet mutaatioiden sarjana? Elinkelpoisimmat ovat jääneet henkiin ja lisääntyneet.

Tarkoitin, että ympäristön vaikutus ei ole arpakuutio-sattumaa, vaan jollain tavalla "deteminoivaa".

Tietysti mutaatiot ja ympäristö vaikuttavat yhdessä. Mutaatiot synnyttävät uusia variantteja ja ne, jotka pärjäävät kyseisessä ympäristössä jäävät henkiin.

Mutta ympäristön muutoksetkin ovat jossain määrin sattumaa. Myös se mihin ympäristöön uusi mutaatio sattuu syntymään.

jnejne...

Minä ainakin haluaisin tuollaiset (sielukkaat) silmät.

Olavi Virta: Sinun siliesi tähden (1953)
http://www.youtube.com/watch?v=fCqvN1mPHgY (1:49)

Täytyy toivoa, että mutaatio tulisi ja muuttaisi ne sielukkaiksi.

Psykopatologia kirjoitti:"Niitä olisi vaikea meikata" - kehitysopin onglmia

Eläinohjelmissa saatetaan todeta, että kameleonttien silmät ovat kehittyneet tuollaisiksi (sellaisiksi) siksi,
että sen olisi helppo saalistaa ja/tai varoa yms.

Jos eläinohjelman setä sanoo noin, hänen ilmaisunsa on kreationistinen. (Meikkausdilemma on sen sijaan hauska.)

Joo, esimerkiksi fysiologiassa käytetään kernaasti finalistista (teleologista) selittämistä, koska se on niin näppärä.
Kyseessä saattaa kuitenkin olla (pseudo)teleologia.

(En sopinut lauauntaina geimeihin.)

Kyllä, mutta ei saisi käyttää. Motiiviselitys on kreationistinen.

Näissä yhteyksissä ei koskaan käytetä aksiomaattisia selityksiä, ja kvanttifysiikkaan liittyvät selitykset puuttuvat kokonaan.
Asianmukaista olisi päästä kvarkkitasolle saakka. - Vai mitä mieltä Hermiitti on?

Röngten-katseisia silmiä olisi tuskin vaikeaa meikata? Olisikohan ihmisten helpompaa kokea yhteenkuuluvuutta ja empatiaa, jos näkiset toiset ihmiset samanlaisina kuin itsensä, luurankoina. Hoikkuudella tai lihavuudella, köyhyydellä tai rikkaudella, ihonvärillä eikä iälläkään olisi enää niin väliä. Kannatan Röngten-silmiä ihmisen seuraavaan päivitykseen!

Varmaan empatia on sujuvaa samanlaisten kesken. Esimerkkinä identtiset kaksoset, jotka ovat kai yleensä hyvin läheisiä toisilleen. Mutta miksi empatia ja yhteenkuuluvuus edellyttäisi samankaltaisuutta? Jos ei olisi erilaisuutta, yksilöllisyyttä, elämä olisi tylsää.

Evoluutiobiologinen näkökulma ehostamiseen on ihan mielenkiintoinen. Onnistunut ehostaminen edellyttää mm. käsien näppäryyttä, värisilmää, nopeutta, tarkkuutta ja muoto-opin sisäistämistä. Ei ehkä ihan helppo tapa saavuttaa valintaetua?

E m p a t i a s t a (otsikon muutos 22.11.2010 klo 21.06)

Maria kirjoitti:Varmaan empatia on sujuvaa samanlaisten kesken. Esimerkkinä identtiset kaksoset, jotka ovat kai yleensä hyvin läheisiä toisilleen. Mutta miksi empatia ja yhteenkuuluvuus edellyttäisi samankaltaisuutta? Jos ei olisi erilaisuutta, yksilöllisyyttä, elämä olisi tylsää.

Empatiaan liitetään usein (ainakin väliaikainen) identifikaatio (samastuminen), joka liittyy osin ihmisen
kehityshistoriaan ja kasvuprosessiin (esimerkiksi samastuminen vanhempiin) ja joka on myös defenssi (suojautusmisdynamismi) mm. eroahdistusta vastaan.

Näyttäisi siltä, että termiä samastuminen käytetään laajmmassa merkityksessä silloin, kun se liitetään empatiaan.
Empatia edellyttää eläytymistä mutta ei sitä, että "on samaa" kuin toinen. Mutta empatia edellyttää, että on ainakin
joissain suhteissa samanlainen toisen kanssa.

Tieto siitä, että "empatia edellyttää, että on ainakin joissain suhteissa samanlainen toisen kanssa" on mielestäni mielenkiintoinen. Jollekin ehkä itsestäänselvää. Itse en ole osannut ajatella asiaa tuolta kannalta. Joskus ahdistun sellaisesta ajatuksesta, että en mielestäni kykene olemaan jossain tietyssä tilanteessa riittävän empaattinen. Edellisen tiedon valossa nuo tilanteet ovat ehkä ymmärrettävämpiä.

Koen myös, että puolison valinnassa ja rakkaudessa on lähes edellytys, että kykenee kokemaan empatiaa kyseistä henkilöä kohtaan. Jos jokin tärkeä elämänarvoihin liittyvä näkemys olisi jyrkästi erilainen, en ehkä kykenisi rakastamaan.

Joskus uskonto tai poliittinen ideologia voivat olla tuollaisia.

Mutta eikö vain Hertta Kuusinen ja Olavi Paavolainen olleet rakastavaisia! Ja on niitä muitakin merkillisiä pareja.

http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentut ... hamlet.htm

Samastuminen h e i k e n t ä ä empatiaa.

Esimerkki:
Tyttö on ihastunut historian opettajattareensa ja alkaa tämän pohjalta harrastaa historiaa ja saa kymppejä etc.
Kesken tavallisen keskustelun tyttö koskettaa opettajan rintaa, joka, tai siis opettaja, hämmästyy tavattomasti,
mistä tyttö hämmentyy: "Luulin, että sinäkin halusit."