Ahdistuneisuushäiriöstä
Lähetetty: 15.12.2019 15:12Joka viides kärsii jossain vaiheessa ahdistuneisuushäiriöstä – pitkiä hoitoja huonosti saatavilla
"Pala kurkussa, hiki otsalla. Ajatukset kiertävät synkkää, toivotonta kehää. Niin tuttua. Ahdistuneisuushäiriöt vaivaavat jossain vaiheessa elämää joka viidettä suomalaista. - Ritva Setälä
Ahdistuneisuushäiriöille saatiin alkuvuonna oma Käypä hoito -suositus.
– Suosituksia tehdään yleisistä kansantaudeista tai muuten merkittävistä tiloista, jotka vaikuttavat ihmisten elämään pitkäaikaisesti. Nyt on yhdestä paikasta löydettävissä keskeinen, päivitetty tieto siitä, miten näitä häiriöitä on perusteltua hoitaa, sanoo Käypä hoito -työryhmän puheenjohtajana toiminut professori Hannu Koponen Helsingin yliopistosta.
Suositus koskee paniikkihäiriötä, julkisten paikkojen pelkoa, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. Näihin tehokkaita hoitoja ovat erilaiset terapiat ja lääkehoito. Vaikeimmissa tapauksissa paras on näiden yhdistelmä.
Hoito onnistuu Koposen mukaan perusterveydenhuollossa tai työterveyshuollossa, ellei häiriö ole muiden tilojen vaikeuttama.
Hoidon taso Suomessa on vaihteleva.
– Erityisesti pidempiaikaisia eli yli vuoden kestäviä hoitoja on huonosti saatavilla, Koponen tietää.
Tunnetiloina ahdistuneisuus ja huolestuneisuus ovat aivan normaaleja.
– Ahdistuneisuus on konstruktiivinen (koossa pitävä) voima. Se on estänyt työntämästä päätä karhun kitaan, psykiatri hersyttelee.
Varsinaista häiriötä voi epäillä, jos olo kestää viikkoja tai kuukausia ja vaikuttaa toimintakykyyn.
– Paniikkihäiriön, jossa ahdistuneisuus on kohtauksittaista, potilaat aika hyvin tunnistavat, koska oireet ovat olleet esillä julkisuudessa, Koponen arvioi.
Paniikkihäiriö alkaa yleensä nuorella iällä ja on naisilla yleisempi kuin miehillä. Siihen liittyy jopa neljällä viidestä jossain vaiheessa muita psykiatrisia häiriöitä.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tarkoittaa jatkuvaa ahdistuneisuutta ja kyvyttömyyttä hallita sitä. Se alkaa tavallisimmin alle 40 vuoden iässä ja saattaa jäädä potilaalta itseltään tunnistamattakin, jos hän on ”aina” ollut kova murehtimaan.
Sosiaalisten tilanteiden pelkoa on Suomessa nimitetty myös kahvikuppineuroosiksi. Se alkaa usein lapsuudessa tai nuoruudessa, voi rajoittaa ihmissuhteita ja koulutusvalintoja ja johtaa pahaankin päihdeongelmaan.
– Se on suunnilleen yhtä pysyvä kuin skitsofrenia, psykiatri pahoittelee.
Julkisten paikkojen pelon taudinkulku on samantyyppinen kuin paniikkihäiriön, mutta siitä tiedetään vähiten.
Jotain ahdistuneisuushäiriötä potee elämän aikana 15–25 prosenttia suomalaisista. WHO:n tutkimuksessa, joka käsitti 21 hyvin erilaista maata, esiintyvyydeksi saatiin keskimäärin 10 prosenttia.
Ahdistuneisuushäiriöiden yleisiä oireita ovat levottomuus, pelokkuus, keskittymiskyvyn puute ja monet ruumiilliset oireet.
– Välillä on möykky rinnassa, pala kurkussa, ja ahdistuneena on enemmän päänsärkyä, Koponen kuvailee.
Puolet potilaista tuleekin vastaanotolle kehon oireiden takia, ja potilasta monet käyttävät terveyspalveluita keskimääräistä enemmän.
– Nämä vievät harvemmin eläkkeelle kuin depressio, mutta ne ovat usein pitkäkestoisia, hiljaa hivuttavia. Elämänlaadun heikkeneminen on merkittävää.
Masennusoireita tulee jopa 80 prosentille ahdistuneisuushäiriöstä kärsiville.
Häiriöiden taustalla on biologisia, psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä, ja periytyvyys on 30–40 prosentin luokkaa.
Masennuslääkkeet, joista käytetyimpiä ovat SSRI-lääkkeet, tehoavat ahdistuneisuushäiriöihin vuoden seurannassa. Professori Esa Leinonen Tampereen yliopistosta kertoo, että tätä pidemmistä hoidoista ei juuri ole tutkimuksia.
Potilaan kannalta on hankalaa, että lääkehoidon tulos alkaa näkyä vasta 1–1,5 kuukaudessa ja ahdistuneisuus ja paniikkikohtaukset voivat alussa jopa lisääntyä.
Leinosen mukaan kolmasosalla tai puolella oireet uusiutuvat lääkehoidon lopettamisen jälkeen.
– Jos sairausjaksoja on ollut kolme tai enemmän, pitkäaikainen tai pysyvä lääkitys on tarpeen. Potilaat itsekin oivaltavat sen.
Bentsodiatsepiinit eli ”rauhoittavat” ovat tehokkaita, mutta niiden käyttö pitää riippuvuusriskin takia rajata vain hoidon alkuun ja vaikeimpiin tilanteisiin.
Hannu Koposen mukaan bentsodiatsepiineja käytettiin runsaasti vielä 1980-luvulla, jolloin ei nykyisiä masennuslääkkeitä ollut, ja silloin syntyi monelle riippuvuutta.
Kelan tietojen mukaan pitkäaikaiskäyttö on vähentynyt.
Dosentti Sinikka Luutosen mukaan ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa psykoterapian vaikuttavuus on samaa luokkaa kuin lääkehoidon. Helsingin psykoterapiatutkimuksen mukaan viiden vuoden seurannassa jopa 71 prosenttia ahdistuneisuushäiriöisistä toipui.
– Lyhytterapioilla on nopeita vaikutuksia, mutta pidempi terapia korjaa paremmin toimintakykyä. Paras näyttö on kognitiivis-behavioraalisesta terapiasta.
– Kognitiivisesta terapiassa on kyse siitä, mitä merkityksiä ihminen antaa asioille, ja voisiko hän antaa niille uusia merkityksiä. Ajatus ”olen luuseri” on aika lailla erilainen kuin ajatus ”taas minulle tuli tuo ajatus, että olen luuseri”.
Behavioraalisessa terapiassa tähdätään käyttäytymisen muuttamiseen, esimerkiksi kokeillaan sitä asiaa, jota pelätään, ja katsotaan mitä tapahtuu.
– Suomi on ollut pitkän psykoterapian maa, mutta kaikki eivät tarvitse pitkää. Meillä on puutetta lyhyistä terapioista, Luutonen linjaa.
HUS tuottamat Mielenterveystalon nettiterapiat paikkaavat puutetta. Nettiterapiaan pääsee lääkärin lähetteellä. Hoito on potilaalle ilmaista – kotikunta maksaa sen.
Koponen muistuttaa, että ahdistuneisuutta voi lievittää itsekin. Keinoja ovat rentoutus, mentalisaatiot, tasainen elämänrytmi ja päihteiden karsiminen."
https://www.ts.fi/teemat/tiede/4795994/ ... saatavilla
"Pala kurkussa, hiki otsalla. Ajatukset kiertävät synkkää, toivotonta kehää. Niin tuttua. Ahdistuneisuushäiriöt vaivaavat jossain vaiheessa elämää joka viidettä suomalaista. - Ritva Setälä
Ahdistuneisuushäiriöille saatiin alkuvuonna oma Käypä hoito -suositus.
– Suosituksia tehdään yleisistä kansantaudeista tai muuten merkittävistä tiloista, jotka vaikuttavat ihmisten elämään pitkäaikaisesti. Nyt on yhdestä paikasta löydettävissä keskeinen, päivitetty tieto siitä, miten näitä häiriöitä on perusteltua hoitaa, sanoo Käypä hoito -työryhmän puheenjohtajana toiminut professori Hannu Koponen Helsingin yliopistosta.
Suositus koskee paniikkihäiriötä, julkisten paikkojen pelkoa, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. Näihin tehokkaita hoitoja ovat erilaiset terapiat ja lääkehoito. Vaikeimmissa tapauksissa paras on näiden yhdistelmä.
Hoito onnistuu Koposen mukaan perusterveydenhuollossa tai työterveyshuollossa, ellei häiriö ole muiden tilojen vaikeuttama.
Hoidon taso Suomessa on vaihteleva.
– Erityisesti pidempiaikaisia eli yli vuoden kestäviä hoitoja on huonosti saatavilla, Koponen tietää.
Tunnetiloina ahdistuneisuus ja huolestuneisuus ovat aivan normaaleja.
– Ahdistuneisuus on konstruktiivinen (koossa pitävä) voima. Se on estänyt työntämästä päätä karhun kitaan, psykiatri hersyttelee.
Varsinaista häiriötä voi epäillä, jos olo kestää viikkoja tai kuukausia ja vaikuttaa toimintakykyyn.
– Paniikkihäiriön, jossa ahdistuneisuus on kohtauksittaista, potilaat aika hyvin tunnistavat, koska oireet ovat olleet esillä julkisuudessa, Koponen arvioi.
Paniikkihäiriö alkaa yleensä nuorella iällä ja on naisilla yleisempi kuin miehillä. Siihen liittyy jopa neljällä viidestä jossain vaiheessa muita psykiatrisia häiriöitä.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tarkoittaa jatkuvaa ahdistuneisuutta ja kyvyttömyyttä hallita sitä. Se alkaa tavallisimmin alle 40 vuoden iässä ja saattaa jäädä potilaalta itseltään tunnistamattakin, jos hän on ”aina” ollut kova murehtimaan.
Sosiaalisten tilanteiden pelkoa on Suomessa nimitetty myös kahvikuppineuroosiksi. Se alkaa usein lapsuudessa tai nuoruudessa, voi rajoittaa ihmissuhteita ja koulutusvalintoja ja johtaa pahaankin päihdeongelmaan.
– Se on suunnilleen yhtä pysyvä kuin skitsofrenia, psykiatri pahoittelee.
Julkisten paikkojen pelon taudinkulku on samantyyppinen kuin paniikkihäiriön, mutta siitä tiedetään vähiten.
Jotain ahdistuneisuushäiriötä potee elämän aikana 15–25 prosenttia suomalaisista. WHO:n tutkimuksessa, joka käsitti 21 hyvin erilaista maata, esiintyvyydeksi saatiin keskimäärin 10 prosenttia.
Ahdistuneisuushäiriöiden yleisiä oireita ovat levottomuus, pelokkuus, keskittymiskyvyn puute ja monet ruumiilliset oireet.
– Välillä on möykky rinnassa, pala kurkussa, ja ahdistuneena on enemmän päänsärkyä, Koponen kuvailee.
Puolet potilaista tuleekin vastaanotolle kehon oireiden takia, ja potilasta monet käyttävät terveyspalveluita keskimääräistä enemmän.
– Nämä vievät harvemmin eläkkeelle kuin depressio, mutta ne ovat usein pitkäkestoisia, hiljaa hivuttavia. Elämänlaadun heikkeneminen on merkittävää.
Masennusoireita tulee jopa 80 prosentille ahdistuneisuushäiriöstä kärsiville.
Häiriöiden taustalla on biologisia, psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä, ja periytyvyys on 30–40 prosentin luokkaa.
Masennuslääkkeet, joista käytetyimpiä ovat SSRI-lääkkeet, tehoavat ahdistuneisuushäiriöihin vuoden seurannassa. Professori Esa Leinonen Tampereen yliopistosta kertoo, että tätä pidemmistä hoidoista ei juuri ole tutkimuksia.
Potilaan kannalta on hankalaa, että lääkehoidon tulos alkaa näkyä vasta 1–1,5 kuukaudessa ja ahdistuneisuus ja paniikkikohtaukset voivat alussa jopa lisääntyä.
Leinosen mukaan kolmasosalla tai puolella oireet uusiutuvat lääkehoidon lopettamisen jälkeen.
– Jos sairausjaksoja on ollut kolme tai enemmän, pitkäaikainen tai pysyvä lääkitys on tarpeen. Potilaat itsekin oivaltavat sen.
Bentsodiatsepiinit eli ”rauhoittavat” ovat tehokkaita, mutta niiden käyttö pitää riippuvuusriskin takia rajata vain hoidon alkuun ja vaikeimpiin tilanteisiin.
Hannu Koposen mukaan bentsodiatsepiineja käytettiin runsaasti vielä 1980-luvulla, jolloin ei nykyisiä masennuslääkkeitä ollut, ja silloin syntyi monelle riippuvuutta.
Kelan tietojen mukaan pitkäaikaiskäyttö on vähentynyt.
Dosentti Sinikka Luutosen mukaan ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa psykoterapian vaikuttavuus on samaa luokkaa kuin lääkehoidon. Helsingin psykoterapiatutkimuksen mukaan viiden vuoden seurannassa jopa 71 prosenttia ahdistuneisuushäiriöisistä toipui.
– Lyhytterapioilla on nopeita vaikutuksia, mutta pidempi terapia korjaa paremmin toimintakykyä. Paras näyttö on kognitiivis-behavioraalisesta terapiasta.
– Kognitiivisesta terapiassa on kyse siitä, mitä merkityksiä ihminen antaa asioille, ja voisiko hän antaa niille uusia merkityksiä. Ajatus ”olen luuseri” on aika lailla erilainen kuin ajatus ”taas minulle tuli tuo ajatus, että olen luuseri”.
Behavioraalisessa terapiassa tähdätään käyttäytymisen muuttamiseen, esimerkiksi kokeillaan sitä asiaa, jota pelätään, ja katsotaan mitä tapahtuu.
– Suomi on ollut pitkän psykoterapian maa, mutta kaikki eivät tarvitse pitkää. Meillä on puutetta lyhyistä terapioista, Luutonen linjaa.
HUS tuottamat Mielenterveystalon nettiterapiat paikkaavat puutetta. Nettiterapiaan pääsee lääkärin lähetteellä. Hoito on potilaalle ilmaista – kotikunta maksaa sen.
Koponen muistuttaa, että ahdistuneisuutta voi lievittää itsekin. Keinoja ovat rentoutus, mentalisaatiot, tasainen elämänrytmi ja päihteiden karsiminen."
https://www.ts.fi/teemat/tiede/4795994/ ... saatavilla