Hyvät aikeet vs. konkreettiset muutokset
Lähetetty: 24.11.2019 23:08Hannu Lauerma:
"Uskonnoista ja henkilökohtaisista uskonkäsityksistä puhuminen on jännitteinen, jopa tulenarka asia maailmassa, jossa eräät uskontulkinnat niin kristinuskon, islamin kuin monen muunkin valtauskonnon piirissä lietsovat ennakkoluuloja, halveksuntaa ja vihaa.
Mikään suurista uskonnoista ei kuitenkaan ole yhtenäinen monoliitti, järkähtämätön järkäle, joka ensisijaisesti huokuisi vihaa ja tuomiota. Historia on täynnä ajanjaksoja, jolloin rauhanomainen rinnakkain eläminen, suvaitsevaisuus ja keskinäinen kunnioitus ovat vallinneet.
Esimerkiksi Raamattu ja Koraani ovat kokoomateoksia, joita mielensä mukaan tulkitsemalla voi oikeuttaa moninaisia viharikoksia siinä missä myöskin korostaa suvaitsevaisuutta ja anteeksiantoa.
Paimentolaisajan tekstien tulkinta monin tavoin muuttuneessa maailmassa on myöskin paikoin tavattoman vaikeaa. Esimerkiksi naisen homoseksuaalisuutta ei Raamatussa tietääkseni selkeästi edes mainita, vaikkakin erään Uuden Testamentin jakeen voikin tulkita epäsuoraksi viittaukseksi siihen. Tulkintoja monista nykyajassa keskeisistä kysymyksistä voidaan ikivanhojen tekstien nojalla esittää loputon määrä.
Suomen vankilalaitoksessa pastoreiden osuus on ollut perinteisesti merkittävä, mutta yhä kasvavaa muslimivankien joukkoa varten ei yhtä vakiintunutta ja perinteistä järjestelmää ole. Koska on otettava huomioon sekin vaara, että länsimaiden vankilat saattavat pahimmassa tapauksessa muodostua radikaali-islamistien ajatushautomoiksi, on maltillisille imaameille tilausta.
Myös henkilökohtaisten uskontulkintojen moninaisuus näyttäytyy vankilamaailmassa. Rikoksiaan katuva tai rikolliseen alakulttuuriin pettynyt tai kyllästynyt vanki voi toki rakentaa uutta identiteettiä niin humaanien ateististen kuin uskonnollistenkin arvojen varaan, mutta eräissä tulkinnoissa on myös sudenkuoppia.
Mitään ei rakenna se, että lähimmäinen kertoo saaneensa kello kolme yöllä ilmestyksen ja ruvenneensa vanhurskaaksi. Pahimmassa tapauksessa asianomainen katselee sitten nenän viertä pitkin ylhäältä alaspäin niitä syntisiä vartijoita, jotka pitävät aiheetta vankina Jumalan parasta kaveria. Kyseessä on silloin vain narsistinen yritys asettua muiden yläpuolelle ja yrittää tehdä taianomaisesti tyhjäksi mennyt elämä. Heille onkin opetettava Lutherin kahden sääntökunnan oppia: jos varastat kännykkäni ja Jeesus antaa sen anteeksi, sinun täytyy silti antaa kännykkäni takaisin ja kärsiä maallisen esivallan säätämät seuraukset.
Niin sanottu uskoon tulo ei muuta ihmisen persoonallisuutta kuin korkeintaan hitaasti. Silloin yleensä vaihtuu ystäväpiiri, vaihtuvat tavoitteet ja ihanteet, ja alkaa pitkä uuden opettelun tie. Kymmenessä vuodessa voi sitten paljonkin myönteistä tapahtua, samalla kun testosteronipitoisuus hiljakseen laskee ja usein impulsiivisuuteen liittyvä sokeriaineenvaihduntakin muuttuu.
Tarpeeksi pitkän rikkeettömän käytöksen nojalla päästään avovankilaan. On opeteltu työ tai aloitettu opiskelu, ja rikoksista kärsineille maksetaan korvauksia. Rötöstelykavereiden kuoltua on luotu seurakuntayhteys, ja uusi kumppani on raitis ja soveliaassa määrin äkeä akka.
Niinpä esimerkiksi oikeuspsykiatrisissa väkivaltariskiarvioissa eivät paina ilmoitetut hyvät aikeet ja pyrkimykset, vaan todennettavissa olevat konkreettiset muutokset. Sellaiset, jotka mahdollistavat uuden kurssin."
Kirjoittaja on psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri.
https://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/ ... hyvat+aike
"Uskonnoista ja henkilökohtaisista uskonkäsityksistä puhuminen on jännitteinen, jopa tulenarka asia maailmassa, jossa eräät uskontulkinnat niin kristinuskon, islamin kuin monen muunkin valtauskonnon piirissä lietsovat ennakkoluuloja, halveksuntaa ja vihaa.
Mikään suurista uskonnoista ei kuitenkaan ole yhtenäinen monoliitti, järkähtämätön järkäle, joka ensisijaisesti huokuisi vihaa ja tuomiota. Historia on täynnä ajanjaksoja, jolloin rauhanomainen rinnakkain eläminen, suvaitsevaisuus ja keskinäinen kunnioitus ovat vallinneet.
Esimerkiksi Raamattu ja Koraani ovat kokoomateoksia, joita mielensä mukaan tulkitsemalla voi oikeuttaa moninaisia viharikoksia siinä missä myöskin korostaa suvaitsevaisuutta ja anteeksiantoa.
Paimentolaisajan tekstien tulkinta monin tavoin muuttuneessa maailmassa on myöskin paikoin tavattoman vaikeaa. Esimerkiksi naisen homoseksuaalisuutta ei Raamatussa tietääkseni selkeästi edes mainita, vaikkakin erään Uuden Testamentin jakeen voikin tulkita epäsuoraksi viittaukseksi siihen. Tulkintoja monista nykyajassa keskeisistä kysymyksistä voidaan ikivanhojen tekstien nojalla esittää loputon määrä.
Suomen vankilalaitoksessa pastoreiden osuus on ollut perinteisesti merkittävä, mutta yhä kasvavaa muslimivankien joukkoa varten ei yhtä vakiintunutta ja perinteistä järjestelmää ole. Koska on otettava huomioon sekin vaara, että länsimaiden vankilat saattavat pahimmassa tapauksessa muodostua radikaali-islamistien ajatushautomoiksi, on maltillisille imaameille tilausta.
Myös henkilökohtaisten uskontulkintojen moninaisuus näyttäytyy vankilamaailmassa. Rikoksiaan katuva tai rikolliseen alakulttuuriin pettynyt tai kyllästynyt vanki voi toki rakentaa uutta identiteettiä niin humaanien ateististen kuin uskonnollistenkin arvojen varaan, mutta eräissä tulkinnoissa on myös sudenkuoppia.
Mitään ei rakenna se, että lähimmäinen kertoo saaneensa kello kolme yöllä ilmestyksen ja ruvenneensa vanhurskaaksi. Pahimmassa tapauksessa asianomainen katselee sitten nenän viertä pitkin ylhäältä alaspäin niitä syntisiä vartijoita, jotka pitävät aiheetta vankina Jumalan parasta kaveria. Kyseessä on silloin vain narsistinen yritys asettua muiden yläpuolelle ja yrittää tehdä taianomaisesti tyhjäksi mennyt elämä. Heille onkin opetettava Lutherin kahden sääntökunnan oppia: jos varastat kännykkäni ja Jeesus antaa sen anteeksi, sinun täytyy silti antaa kännykkäni takaisin ja kärsiä maallisen esivallan säätämät seuraukset.
Niin sanottu uskoon tulo ei muuta ihmisen persoonallisuutta kuin korkeintaan hitaasti. Silloin yleensä vaihtuu ystäväpiiri, vaihtuvat tavoitteet ja ihanteet, ja alkaa pitkä uuden opettelun tie. Kymmenessä vuodessa voi sitten paljonkin myönteistä tapahtua, samalla kun testosteronipitoisuus hiljakseen laskee ja usein impulsiivisuuteen liittyvä sokeriaineenvaihduntakin muuttuu.
Tarpeeksi pitkän rikkeettömän käytöksen nojalla päästään avovankilaan. On opeteltu työ tai aloitettu opiskelu, ja rikoksista kärsineille maksetaan korvauksia. Rötöstelykavereiden kuoltua on luotu seurakuntayhteys, ja uusi kumppani on raitis ja soveliaassa määrin äkeä akka.
Niinpä esimerkiksi oikeuspsykiatrisissa väkivaltariskiarvioissa eivät paina ilmoitetut hyvät aikeet ja pyrkimykset, vaan todennettavissa olevat konkreettiset muutokset. Sellaiset, jotka mahdollistavat uuden kurssin."
Kirjoittaja on psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri.
https://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/ ... hyvat+aike