Psykopatologia.munfoorumi.com

E m p a t i a

Bob Dylan (1965): Positively 4th Street
http://www.jango.com/music/Bob+Dylan?l=0

http://www.bobdylan.com/#/songs/positively-4th-street
(- -)
I wish that for just one time
You could stand inside my shoes
And just for that one moment
I could be you
(- -)

Empatia ei ole alentuvaa, sääli on.

minätäällä kirjoitti:Empatia ei ole alentuvaa, sääli on.

Miksi alentuvaa? Käyttäisin sanaa alentavaa, koska on sadistinen elementti mukana. Ei säälijä mene toisen tasolle kättä ojentaen vaan yläpuolelle katselemaan toisen surkeutta.

Sitä tarkoitinkin: säälijä asettaa itsensä toisen yläpuolelle ja katselee sieltä alentuen säälittävää. Kai säälin kohteeksi joutuva kuitenkin voi itse sen jälkeen päättää omasta suhtautumisestaan eli antaako toisen asenteen vaikuttaa, alentaa omaa itsetuntoaan?

Empatiakyvyttömänä ei varmaan ole rankkaa? Mutta muilla voi olla.
Tai no, kai sitä jokin voi rassata...
-

Melankoliseksi muuttui. On tässä varmasti muitakin puolia.

Empatiakyvyttömyys käy raskaaksi lähimmäisten lisäksi myös ihmiselle itselleen. Jos kokee empatian tuntemisen vaikeaksi (ei tunnista sitä tai kokee myötätunnon antamisen vastenmieliseksi), ei pääse kokemaan niitä psyykkisiä voimavaroja antavia tilanteita, jotka empaattisuudesta kumpuavat. Mielestäni suuri asia ihmisen mielelle ja lähes edellytys sosiaaliselle elämälle. Ainakin viittaa masennuksen häilymiseen kulman takana, jos empatia tuntuu raskaalta. Tai jos elämä ei anna mahdollisuuksia empaattisuuteen siten, että esim. sosiaaliset suhteet ovat sellaiset, että niissä ei ole tilaa empaattisuudelle (toimimattomia, kilpailuasetelmallisia, vaativia, voimakkaasti haastavia).

Noin varmaan on, Maria. Muistaakseni Myllärniemenkin mukaan ihminen tarvitsee ja hakee jo vauvasta saakka hyväksyvän vastavuoroisuuden kokemusta. Hänen mukaansa itsetuntokaan ei ole muuttumaton, jossain kehitysvaiheessa saavutettu tila, vaan senkin ylläpitämisessä tuommoiset kokemukset ovat tärkeitä.