Psykopatologia.munfoorumi.com

kuulema kannattaa säädetyssä valitusajassa, siis 14 vuorokauden kuluessa päätöksestä, tehdä valitus hallinto-oikeudelle. Sitten ei kuulema tarvitse maksaa osaston ylläpitomaksua (meillä 15 euroa vuorokaudessa) eikä ambulanssikyytejä. Yksi potilas teki meillä valituksen maksuista ja väittää nyt saaneensa päätöksen hallinto-oikeudelta, ettei tarvitse maksaa tahdonvastaisen hoidon kustannuksia. Olisi pitänyt minunkin älytä tehdä semmoinenkin valitus: olisi säästynyt viitisensataa euroa.

´
Laitoksen sosiaalityöntekijän olisi kuulunut osata neuvoa sinua.

Miten olit tahdon vastaisessa hoidossa? Etkö ollut tarkkailulähetteellä?

Se että tahdonvastaisesta hoidosta ambulanssikyyteineen ylipäätään peritään mitään maksuja on täysin hanurista.
Ihminen viedään väkisin mielisairaalaan ja vielä maksaa pitäisi...just joo...

xxccz kirjoitti:´
Laitoksen sosiaalityöntekijän olisi kuulunut osata neuvoa sinua.

Miten olit tahdon vastaisessa hoidossa? Etkö ollut tarkkailulähetteellä?

Tarkkailuajan päätyttyä lääkäri tekee sulkevan hoitopäätöksen mikäli katsoo sen tarkkailun perusteella tarpeelliseksi eikä potilas ole avohoitokuntoinen.

´
Niin, tai potilas jää hoitojaksolle ilman sulkevaa päätöstä, jolloin on vapaaehtoisessa hoidossa tarkkailuajan jälkeen. Tällöin voipi lähteä kun nyppimiskynnys täyttyy. Kun riittävästi on mennyt päin pieleen..

Kb:
-Maijakyyti on ilmainen- toistaiseksi, myös putkareissu. Sielläkin saa jollain syyllä pitää muutaman päivän.

Ongelmana on, etten minäkään koko tarkkailujakson aikana nähnyt vilaustakaan psykiatrista. Hoitajien kirjausten perusteella se hoidon jatkamispäätös syntyi. Ja hoitajat tukevat kirjauksissaan sitä, mitä tarkkailuun määrännyt päivystävä lääkäri, joku nuori sisätauteihin erikoistuva pojankloppi, oli näkevinään ja kuulevinaan, kun kiistelin sen samperin päivystävän psykiatrisen hoitsun kanssa oman elämäni asiantuntijuudesta. Hän kun oli tietävinään tilanteeni tarkkaan, paremmin kuin minä itse, vaikken muista häntä ennen sitä edes tavanneeni.

Ei olisi pitänyt suostua olemaan edes samassa kopissa tuon hoitsun kanssa, saati sitten ryhtyä hänen kanssaan kiistelemään. No, tulos oli sitten viisi viikkoa osastolla tahdonvastaisessa hoidossa. Viimeinen viikko tuli siksi, että lääkäri oli sairas, eikä ollut ketään kirjaamassa ulos! Lomilla silloin jo kyllä pääsin käymään, onneksi.

Minulta ei koko aikana kysytty, jatkanko hoitoa vapaaehtoisesti vai pakolla. Siinä vaiheessa, kun oli jo haettu kotoa päivystykseen, ei enää auttanut ehdottaa vapaaehtoista hoitoon tulemista. Ja intin sitäpaitsi sitä hoitsua vastaan melkein koko psyykkisen tilan arvioinnin ajan. Lääkäri vaan kuunteli sitä kiistelyä. Pisteet sille hoitsulle.

´
Ei puoliaan pitävä potilas ole automaattisesti sairas, vaan saattaa olla ainoastaan kyvykäs huolehtimaan itsestään.

Tuosta puoliaan pitävästä potilaasta tuli mieleen yksi huvittava juttu sieltä osastolta. Kun kyselin vähän hätääntyneenä, että mitenkähän pitkään poispääsy voi lykkääntyä lääkärin sairastumisen takia (viikolla siis pakkohoito jatkui sen takia), niin yksi hoitaja lohdutteli, että ei sinua tänne unohdeta, vaikka joku hiljaisempi potilas kyllä kuulema voisi helpommin vaikka unohtuakin päästämättä kotiin.

Pilkunviilaajille tässä on hyvä opetus: ei se aina ole niin nöpön nuukaa, suljetulla osastolla ja pakkohoidossakaan.