Noolan kirjoitti:Ongelma on juuri siinä, että valtaosa trans”oikeuksien” puolesta rummuttavista ihmistä ei ole ns. oikeasti transsukupuolisia mutta sitäkin vahvemmin uskovat sitä olensa ja ”sateenkaariväki” tarjoaa täydellisen rakkaudellisen tyynyn minkä vetovoimaan laskeutua. Herkkää ja monenlaisen ahdistuksen sävyttämää, epävarmaa kasvuikää elävälle lapselle tämä saattaa olla hyvinkin vahingollista.
Noin voi olla, ja olen kanssasi samaa mieltä.
Toinen asia on se, että transsukupuoliset lapset ja nuoret pitäisi tunnistaa ja heille pitäisi tarjota asianmukaista apua/hoitoa mahdollisimman varhain, jotta he välttyisivät transsukupuolisuutensa aiheuttamilta psykiatrisilta ongelmilta. Eikä lapsen ja nuoren auttaminen yksin riitä, vaan koko perheen pitäisi saada apua ja tukea ymmärtääkseen ajoissa mistä on kysymys.
Käsittääkseni moni transsukupuolinen lapsi ilmentää sukupuoliristiriitaansa hyvin varhain elämässään, mutta sitä ei huomata eikä siihen reagoida. Tai huomataan ja tehdään kaikki mahdollinen, jotta moinen ilmiö saataisiin kasvatettua lapsesta pois...