Psykopatologia.munfoorumi.com

"Mielentilatutkimus on hyvin perusteellinen psykiatrinen analyysi, jossa selvitetään ihmisen koko elämänhistoria ja persoona syntymästä nykyhetkeen ja käydään tarkasti läpi rikos, josta henkilö on syylliseksi todettu. Lääkärit tutustuvat perusteellisesti myös oikeudenkäyntimateriaaliin."

"Oikeuspsykiatri ja psykologi keskustelevat kymmenien tuntien ajan tutkittavan henkilön kanssa. Mielentilatutkimus kestää maksimissaan kaksi kuukautta. Sen aikana henkilö käy läpi lukuisia keskusteluja, tekee psykologisia testejä ja hänen käytöstään arvioidaan.

Tutkittavalla teetetään muun muassa kuvatestejä, kognitiivisia testejä ja mahdollisesti myös neuropsykologisia testejä. Niiden avulla voidaan saada selville mielenterveydellisiä sairauksia.

Vaikka välillä on päiviä, että tutkittavaa ei haastatella tai testata lainkaan, on hän silti jatkuvassa tarkkailussa.

- Hoitajat pystyvät kertomaan lääkäreille tietoa henkilön käyttäytymisestä, siitä miten hän elää ja on osastolla. Esimerkiksi henkilölle saattaa tulla lähellä nukahtamista esiin harhoja tai pelkoja, Eronen sanoo.

Osa skarppaa

Osa tutkittavista saattaa päivisin skarpata ja pyrkiä peittelemään mielenterveydellisiä ongelmiaan. Illalla yksin ollessaan ihminen ei pysty itseään salaamaan."

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010102 ... 8_uu.shtml

Itse oli Lapinlahdessa Suomen ensimmäisessä varsinaisessa mielentilatutkimusosastossa vs. psykologina
ennen sotaväkeen menoa vuonna 1972.

Sch - kyllä.

Jos tutkittava on taitava ja osaa vastata kysymyksiin oikein, hän saanee haluamansa diagnoosin?

Mahdollista mutta hyvin vaikeaa.

Muinoin Lapinlahdessa sisään tuli viikossa kolme kolme miestä (paitsi loma-aikoina).
Myöhemmin näin sangen useinkin unta tutkimattomista tapauksista.
_________________________________

Varttihulluja entistä vähemmän

Ennen vanhaan puhuttiin varttihulluista eli alentuneesti syyntakeisista. Varttihullu sai automaattisesti alennusta tuomioonsa. Nyt tilanne on toinen.
- Tutkimusmenetelmät ovat edistyneet niin paljon, että monien psykiatrien mukaan koko alentuneen syyntakeisuuden käsite voitaisiin poistaa. Olennaisinta on vain se, onko ihminen mielisairas hoitoa vaativalla tavalla vai ei. Psykiatrista sairaalahoitoa vaativan ihmisen paikka ei tietenkään ole vankilassa, Lauerma huomauttaa.

Asia ei liity tutkimusmetodien edistymiseen vaan eetoksen muutokseen.

"Vartteja" voisivat nykyään olla mm. aivovaurioiset ja älyllisesti suhteellisen vajaat.

Niinkö arvelet. Miten ymmärrät syyntakeisuusarvioiden muutosten liittyvän tutkimusmetodeihin?

Mutta eihän tukimusmetodeissa ole tapahtunut mitään erityistä 40 vuoden aikana.

Niin, mutta sinähän sanoit tietäväsi. Oletko aukoriteettiuskoinen?

Muutat puheenaihetta, kun et ymmärrä koko asiaa.

Eivät diagnoosit yms. ole muuttuneet. Kyse on siitä, että on periaatepäätös siitä,
että persoonallisuushäiriöiset yms. enää "kuulu" varttihulluihin.

Myös lait ja niiden sovellukset ja tulkinnat voivat muuttua, vaikka ilmiöt pysyvät samoina.

TV-uutisissa (äsken) Lauerma puhui haastattelussa minun kantani mukaisesti.
Luultavasti verkkosivuilla oleva teksti on vain hölmöjä varten.

Itse olin tekemässä mielentilatutkimuksia, kun Hande vielä kävi lukiota.

Niistä ei puhuttu mitään.

Uutistenlukija esitti virheellisesti, että nykyään mielisairaita todettaisiin vähemmän.

Lauerma esitti mielenkiintoisen ajatuksen. "hoiton joutuminen voi olla todellinen elinkautinen".

Kertooko se mt-laitoshoidonhoidon tasosta tai menetelmistä?

PS: Onko hoito kamalampi kohtalo kun vankila?

Psykopatologia kirjoitti:Muinoin Lapinlahdessa sisään tuli viikossa kolme kolme miestä (paitsi loma-aikoina).
Myöhemmin näin sangen useinkin unta tutkimattomista tapauksista.
_________________________________

Varttihulluja entistä vähemmän

Ennen vanhaan puhuttiin varttihulluista eli alentuneesti syyntakeisista. Varttihullu sai automaattisesti alennusta tuomioonsa. Nyt tilanne on toinen.
- Tutkimusmenetelmät ovat edistyneet niin paljon, että monien psykiatrien mukaan koko alentuneen syyntakeisuuden käsite voitaisiin poistaa. Olennaisinta on vain se, onko ihminen mielisairas hoitoa vaativalla tavalla vai ei. Psykiatrista sairaalahoitoa vaativan ihmisen paikka ei tietenkään ole vankilassa, Lauerma huomauttaa.

Asia ei liity tutkimusmetodien edistymiseen vaan eetoksen muutokseen.

"Vartteja" voisivat nykyään olla mm. aivovaurioiset ja älyllisesti suhteellisen vajaat.

Onhan Lauermalla muuallakin epätarkkuutta (Hermiitti). Pahan anatomiassa hän kirjoittaa (s. 37) Rommelista "Saksan Afrikakorpsin (Armeijaryhmä Afrikan)" kuuluisana kenraalina. Tulisi pikemmin täsmentää Afrikan armeijakunnan (myöhemmin Panssariarmeija Afrikka ym.).

Armeijaryhmässä on useita Armeijoita, jotka koostuvat Armeijakunnista.

Jos kestää kuukausia tarkkailussa ja testeissä arvioida vaarallisuus, niin miten tk-lääkäri osaisi saman homman aselupaa harkitessaan hoitaa vartin käynnillä?

Minusta osastohoito on siinä mielessä pahempi kuin vankila, että siinä ei ole oikeudenkäyntiä, vaan on yhden ihmisen päätöksen varassa. Jos sukset menevät ristiin osastonlääkärin kanssa jostain syystä, niin heikoilla olet. Ylilääkäri on pelkkä kumileimaisin siunatessaan osastonlääkärin kirjaaman, ja tk- ja päivystävä lääkäri katsovat lähinnä koneella olevia aiempia merkintöjä, mm. aiheettomia arvioitavaksi hakemisia, joiden aiheettomuus ei koneelta ilmene. Parempi heidänkin toimia varman päälle ja laittaa tarkkailuun, jos on pieninkin epäilys, koska aiheettomasta epäilystä ei aiheudu mitään haittaa, mutta kai päinvastaisesta päätöksestä saattaisi.