Tässä on saatu nyt 10-15-vuotta kuunnella tiedotusvälineistä tätä jatkuvaa jauhantaa "syrjäytymisestä" ja kuunnella jatkuvia päivittelyitä "syrjäytymisen" lisääntymisestä. Mutta voitaisiin miettiä sitä, että jos katsotaan historiaan, niin 60-luvulla 90% ihmisistä oli monilla osa-alueilla luokiteltavissa nykystandardeilla syrjäytyneiksi.
Esimerkiksi 70-luvun lopulla kuollut isoisoäitini ei osannut lainkaan lukea... Se kertoo siitä, että jopa lukutaito on hyvin uusi asia. Mutta silti meillä päivitellään "poikien heikkoa lukutaitoa". Tällaisissa asioissa herääkin kysymys, että onko yhteiskunta haukannut liian ison palan kehittymispyrkimyksissään ja sitäkautta syrjäytynyt ihmisistä... Tarkoitan tässä sitä, että vielä ei niin pitkä aika sitten esi-isämme elättivät itsensä maanviljelyllä ja monet heistä olivat kokonaan lukutaidottomia. Se on se tila, mihin nykyajan suomalaiset ovat oikeasti sopeutuneet.
Yksi keskeinen juttu on kulttuuri... Suomalaiset elävät kulttuurissa, mikä on täysin ristiriidassa nyky-yhteiskunnan vaatimusten kanssa. Meidän kulttuurimme on kotonaan vanhassa maaseutuyhteiskunnassa. Nuoret polvet ovat tavallaan maaseutuyhteiskunnan kulttuurin ja nyky-yhteiskunnan vaatimusten puristuksissa... sitten ihmetellään Suomen korkeita itsemurhalukuja...
Armeijassa opetetaan nuoria miehiä taloustöihin, jotta nämä pitäisivät maatalonsa järjestyksessä... ja koko koulujärjestelmä perustuu edelleen vanhaan systeemiin, jonka tarkoitus oli valmistaa nuoria miehiä armeijaan.
Jopa persoonallisuustyypit näyttäisivät olevan kotonaan maaseutuyhteiskunnassa. Yleinen naisen persoonallisuustyyppi tuntuu olevan tällainen pirttihirmu, mikä pitää miehen kurissa ja nuhteessa. Tänä päivänä tällainen persoonallisuus on sairaalloinen, mutta sata vuotta sitten se oli olennaisen tärkeä, koska silloin nämä naiset potkivat maatilanisäntään vauhtia ja pitivät sitäkautta maatilan talouden kunnossa.
Yksi asia, minkä merkitys on nykypäivänä olennaisesti kasvanut, on keskittyminen. Lähes kaikessa nykyajan tekemisessä vaaditaan erittäin paljon keskittymistä. Lukeminen on noussut keskiöön ja lukemiseen tarvitaan keskittymistä. Mutta, kun keskittyminen on pikkuisen vaikeaa, jos pitää kaiken aikaa huushollata samalla ja ovi käy ja touhutaan oman suvun ja kyläyhteisön kimpussa.
Meitä opetetaan samaan aikaan, että kunnolla eläminen ja menestyminen vaatii huushollaamista ja keskittymistä. Tämä on mahdoton yhtälö. Valitettava totuus on, että suomalaisten kulttuuri ei suosi lukemista, tai mitään toimintaa, mihin liittyy lukeminen.
Jos oikeasti halutaan saada Suomessa lukutaitoa nostettua ja ihmisten kykyä pärjätä nyky-yhteiskunnassa parannettua, niin tämä vaatii aivan valtavan kulttuurimuutoksen. Ongelmia on yritetty sysätä nuorten harteille, mutta totuus on, että ongelmat juontavat menneisyydestämme ja liian nopeasta muutoksesta, missä etenkään vanhemmat ihmiset eivät ole pysyneet mukana.
On erikoista, että meillä ei ketään ole kiinnostanut alkaa rakentamaan minkäänlaista kulttuurimuutosta, vaan paremminkin vanhaa maaseutukulttuuria ylistetään ja nuoria moralisoidaan siihen. Poliitikot manipuloivat ja mielistelevät vanhoja ihmisiä, jotka eivät ole pysyneet perässä muutoksessa, vaan elävät edelleen maaseutuyhteiskunnan ajassa...
