High Splash BPD: I cannot help myself. When I feel abandoned or rejected by my boyfriend, I get furious and desperate. I will literally do anything to get his attention and punish him. All my love turns to hate! Last week I thought he was flirting with another woman in a bar and I threw my drink in his face! He deserved it!
When we got home we fought all night. At one point, I locked myself in the bathroom and threatened to take every pill in the medicine cabinet. He was pounding on the door with his fists yelling, “Please don’t do that. I love you. Don’t kill yourself.”
To be honest, I loved the attention. I don’t know why I don’t feel loved unless I make him desperate. I know it is wrong on some level, but I need him to prove he loves me over and over again.
At around 3 am the neighbors called the police and they knocked on our door. We were calmer by then so they went away.
Obvious signs of BPD:
Extreme sensitivity to anything that can be interpreted as rejection or abandonment.
Over the top dramatic emotional reactions.
Needs constant reassurance.
Splitting: only two categories of feelings—love and hate.
Loud violent fights marked by threats of self harm.
Lack of caring about how their fighting impacts those around them.
https://www.quora.com/What-are-the-most ... D-in-women
Syy, miksi nyt teen tästä tekstistä tänne aloituksen, on siinä, että kuinka oma kokemukseni epävakaasta ihmisestä eroaa tästä, millainen kuva epävakaista aina annetaan internetissä ja kaikissa muissa lähteissä.
Tuo lainaamani tekstinpätkä kuvaa muuten aika hyvin sitä, miten itse olen aikoinaan kokenut epävakaan tyttöystäväni, mutta isoin ero oli siinä, että nainen oli pirusti kylmempi ja hänellä oli sellainen piirre, että hän halusi minulta, mutta ei itse halunnut antaa minulle.
Eli siis... suhteemmehan alkoi juuri sillain, että se tuntui minusta hyvin kiihkeältä ja lupaavalta siinä alussa. Tuntui, että kun homma lähti kunnolla liikkeelle, että se oli todella intensiivistä ja tunteellista... Jutussa tuli kuitenkin käännekohta, kun nainen alkoi soittelemaan mulle kesken oppituntien. Hän odotti, että pystyn vastaamaan hänelle heti, eikä ymmärtänyt, kun en vastannut... Hän tuntui ottavan siitä itseensä. Tästä "hylkäämiskokemuksesta" hän ei sitten koskaan päässytkään ylitse, vaan hän jätti minut pian. Ilmeisesti hän yritti tällä jättämisellä sitten saada minut epätoivoiseksi. Mutta hän sillätapaa myös heijasti takaisin tätä asetelmaa, miten hän oli kokenut sen, että kun en vastannut hänelle puhelimeen kesken oppitunnin. Ja, kun minä ihmettelin hänelle suhteen lopettamista ja yritin saada hänet jatkamaan suhdetta, tämä ei suinkaan toiminut niinkuin internetissä väitetään, että nainen olisi tullut tyytyväiseksi ja palannut luokseni, vaan nainen jatkoi tätä takaisinheijastamista, vieden sen yhä pidemmälle. Hän reagoi näihin reagointeihini sillä tavalla, että hän alkoi syyttämään minua epävakaaksi ja käski minua hakeutumaan hoitoon. Väitti, että hänen tätinsä on psykiatri ja, että hän oli kertonut minusta tädilleen ja, että täti on ollut sitä mieltä, että minut pitäisi saada hoitoon... Olin kuulemma mielisairaalla tavalla riippuvainen hänestä ja minulla oli kuulemma pakkomielle häneen.
Tilanne johti sitten riitaan ja siihen, että lopetimme yhteydenpidon... Mutta nainenpa tuli aina takaisin. Kesti vielä yli puoli vuotta tällaista, että hän vähän väliä hylkäsi minut tylysti ja sitten tuli taas takaisin. Koin, että hän sai tyydytyksensä tuossa suhteessa tästä oman hylkäämiskokemuksensa hyvin kylmästä heijastamisesta minuun. Koko suhde oli siis tuosta eteenpäin sitä, että hän pyrki tuottamaan minulle tällaisia hylkäämiskokemuksia, jollaisen hän oli kokenut, kun en vastannut hänelle puhelimeen kesken oppitunnin. Myös hänen kommunikointinsa oli ensimmäisestä erosta eteenpäin lähes yksinomaan jatkuvaa projektiivista identifikaatiota.
Kun koko paska oli lopussa, niin nainen paljasti minulle, että oli ollut toisen miehen kanssa suhteessa koko ajan. Eli mä olin tavallaan ollutkin hänelle sitten merkityksetön ja pelkkä leikkikalu tätä tunteidenheijastamista varten.
Mitä tiedän naisen elämästä muuten, niin hänellä on ollut jatkuvana sarjana peräkkäin tällaisia samanlaisia lyhyitä tunteidenheijastussuhteita. Ei ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa. Hänellä oli myös vikaa seksuaali-identiteetissä ja hänellä oli vuoronperään heterokausia ja lesbokausia, eikä hän kuulemma oikein tiennyt, kumpi hän oli...
Selvää on, että exäni oli tällainen High Splass -tapaus, joka ilmensi näitä ongelmiaan hyvin voimakkaasti näkyvästi ja dramaattisesti. Vaikka olin silloin vain lukion ja armeijan käynyt, enkä omannut mitään psykologista tietoutta, niin tajusin kolmisen kuukautta ensimmäisen eron jälkeen, että naisella on jotain vikana päässä... Ensin alkuun toki syyttelin itseäni ja etsin vikaa itsestäni, mutta kun alkoi tulemaan eteen yhä häiriintyneempiä ja kummallisempia juttuja, niin lopulta tajusin, että olen tekemisissä hyvin ongelmaisen ihmisen kanssa. Tästä sitten oikeastaan lähtikin liikkeelle oma kiinnostukseni persoonallisuushäiriöitä kohtaan.
Selvä ero tässä on kuitenkin kaikkeen netissä kuvattuun nähden se tämän exäni kylmyys ja jopa sadistisuus. Se, kuinka hän on aina läpi elämänsä lopulta jäänyt enemmänkin kiinni omien tunteidensa hyvin raakaan heijastamiseen toiseen ihmiseen sen sijaan, että hän olisi netissä kuvatun kaltaisesti muodostanut vain hyvin tunnepitoisen ja dramaattisen suhteen tämän toisen kanssa. Siinä on ero, kuinka nämä netissä kuvatut naiset ovat kaivanneet mieheltä sitä epätoivoista rakkaudenosoitusta, jonka jälkeen nainen on ollut tyytyväinen ja suhde on voinut hyvin ja, kuinka exäni kaipasi mieheltä sitä epätoivoista rakkaudenosoitusta, mutta sen saadessaan sitten rankaisikin miestä siitä ja oli lähettämässä mielisairaalaan. Exäni ei tavallaan antanut mitään takaisin saadessaan sitä rakkautta, vaan sieltä tuli vastaan vaan pelkkää kylmää terästä ja projektiivista identifikaatiota.
