Vihavainen: Entropia kasvaa.

[Psykopatologia]

Blogi: Timo Vihavainen, la 17.11.2018 23:54
Entropia kasvaa https://www.oikeamedia.com/o1-89311

Filosofi ja Neuvostoliiton tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen Aleksandr Zinovjev julkaisi kolmisenkymmentä vuotta sitten kirjan Коммунизм как реальность – kommunismin todellisuus.

Tuon ideologian viholliset olivat keskittyneet todistelemaan sen utooppisuutta ja mahdottomuutta. Zinovjev katsoi voivansa osoittaa, että se oli nimenomaan todellisuutta ja vieläpä vastasi eräitä ihmisen syvimpiä taipumuksia.

Ihmisen perusominaisuus oli nimittäin tietynlainen inertia: pyrkimys saada itselleen mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä vaivalla ja tässä suhteessa kommunistisen ideologian ohjaama Neuvostoliitto palveli häntä mahdollisimman hyvin.

Ei se tarkoittanut, että elintaso olisi ollut korkea, mutta kyllä sen sijaan sitä, että suhteessa vaadittuihin suorituksiin se oli omaa luokkaansa, maailman paras.

Ihmisten taipumus ponnistelun välttämiseen lienee sinänsä tosiasia. Toisaalta se on vaihdellut historian eri vaiheissa. Joskus kovakin työ on houkutellut tekijöitä, kun sen palkkana on ollut jokin suuri palkinto, kuten vaikkapa elintason nousu ja vaihtoehtona taas kurjuus.

Neuvostoliiton loppuaikoina kansan joukot eivät enää juuri olleet ahneita työlle. Kirjailijat (esim. Valentin Rasputinin Požar) kuvasivat, miten jätkät juopottelivat ja tappoivat aikaansa sen sijaan, että olisivat tehneet töitä. Jälkimmäiseen ei ollut mitään kiihokkeita. Rahaa saattoi hankkia lisää, mutta ei sillä voinut mitään ostaa.

Sananlaskun mukaan tyhjän saa pyytämättäkin. Niinpä kovan työnteon sijasta usein keskityttiin eri tavoin ruuvaamaan normeja alemmas ja petkuttamaan suorituksissa. Sehän oli siinä tilanteessa rationaalista toimintaa.

Tämä kulttuuri tuli aikanaan tiensä päähän ja sen viheliäisyyttä korosti, että kapitalistisessa maailmassa juuri samaan aikaan oli alkanut valtava konsumerismin kasvu. Ne hyvyydet, jotka siellä ilmestyivät kaikkialla saataville, olivat reaalisosialismissa tunnettuja lähinnä urbaanihuhujen kautta, mutta sekin riitti.

Kun systeemiä muutettiin, muuttui myös työmoraali nopeasti ja perusteellisesti. Tarpeiden optimaalinen tyydytys laiskotteluun ja fuskaamiseen keskittymällä ei enää ollut realistinen strategia.

Venäläisen ihmisen psykologia, sikäli kuin asia koskee niin sanotusti ponnistelujen optimointia, ei siis ollutkaan ongelmien syy, vaan seuraus.

Mutta oliko Zinovjevin yleisinhimilliseksi väittämä kommunaalisuus lainkaan todellisuuteen kuuluva asia? Hänhän oli väittänyt, että tuo pyrkimys saada itselleen mahdollisimman paljon mahdollisimman vähillä ponnistuksilla oli syvästi yleisinhimillinen piirre.

Siksi hänen mielestään myös reaalisosialismi oli hyvin pysyvä elämänmuoto. Ja sitähän se ei ollut.

Kirjoittaja havainnollisti asiaa nesteiden ominaisuuksilla: vesi pyrkii aina kulkemaan painovoiman sille osoittamaa tietä, vähimmän vastuksen suuntaan. Sinne vetää myös ihmistä hänen kommunaalisuutensa.

Tämä merkitsee sitä, että tuo madaltumispyrkimys on luonnonvoima, jota vastaan voidaan toimia vain tarmolla, taistelemalla, asettamalla sen vastapainoksi toinen voima, jota voidaan myös kutsua kulttuuriksi.

Syvälle vajonneen kansan nostaminen alennustilastaan vaatii paljon työtä ja ponnistelua, joka itse asiassa suuntautuu erästä ihmisen perusominaisuutta vastaan, pohti filosofi. Tämän työn nimi on kulttuuri, siis merkityksessä cultura, muokkaus, luonnon voimien uudelleen suuntaaminen jalostamalla niitä.

Jokainen amatööripuutarhurina yritellyt tietää, mitä tässä on kyseessä. Löperön muokkauksen eli culturan ja laiminlyödyn kitkemisen oloissa luonto palaa heti takaisin villien rikkaruohojen muodossa.

Sivumennen sanoen, venäläisille on syytä antaa perinteisen kulttuurin vaalimisesta täydet pisteet, joten siinä mielessä Zinovjevin kritiikki ainakin osui harhaan, jos hän nyt siihen edes viittasi. Mitä sitten tulee erilaiseen špana-,urka jne. ympäristöihin, niiden merkitys jäi tietenkin kokonaisuudessa hyvin vähäiseksi. Mutta en kuitenkaan haluaisi väittää, ettei koko ideassa ollut mitään mieltä. Se toimi tietyssä ympäristössä, joka sitten muutettiin.

Ehkäpä tuo ympäristö ei edes ollut aivan ainutlaatuinen. Katsokaamme omaa maatamme. Kun ihmisiltä kysytään, mikä tekee heidät onnellisiksi, on vastaus yleensä jotakin paljon syvällisempää kuin raha, lomailu, kulutus tai joutenolo. Onneen tarvitaan aina tiettyjä uhrauksia ja se sisältää myös riskin menettämisestä. No pain, no gain.

Onni, ainakin potentiaalisesti, löytyy perheestä ja lapsista, mutta ne merkitsevät aina myös suurta vastuuta ja valtavia emotionaalisia sijoituksia. On tietenkin mahdollista, että syntyy perhehelvetti, mutta ilman tuota riskiä elämä todennäköisesti jää tasapaksuksi ja sisällöttömäksi.

On ilmeistä, että hyvin monet karttavat perheen perustamista ja korkeintaan solmivat avioliiton, sellaisenhan voi purkaa koska tahansa. Tiedän, etteivät monet suostu ottamaan edes koiraa, koska pelkäävät sen aiheuttamaa vastuuta ja huolenpitoa ja lopulta menettämistä.

Vaihtoehtona on ikuinen lapsuus, aluksi vanhempien, sitten työnantajan ja lopulta valtion elätettävänä. Vastuu kasvatuksesta ja toimeentulosta kuuluu aina jollekulle toiselle. Tärkeintä on, ettei ota itselleen sellaisia taakkoja.

Tämän sinkkuegoistin prototyyppi on Ibsenin Noora, josta ei suotta kerran tullut uuden aikakauden ikoni. Se, joka vaivautuu lukemaan tuon perin juurin helppohintaisen, vaikka suureen syvällisyyteen pyrkivän näytelmän, voi vain ihmetellä sen valtavaa, aikakauden mullistavaa suosiota.

Sankaritar eli siis päähenkilöhän on aikuisen ikään varttunut nainen, joka yhtäkkiä päättää jättää perheensä. Syynä on täysin lapsellinen loukkaantuminen hyvää tarkoittavan aviomiehen ymmärtämättömyyden johdosta.

Noora oli tietenkin hienostorouva, mutta hän oli uranuurtaja, jonka jälkiä koko feministinen ajattelu, käyttääkseni tällaista leikkisää termiä, tätä nykyä seurailee.

Omassa maassamme syntyvyys on minun elinaikanani aluksi suuresti alentunut ja nyt sitten suorastaan romahtanut. Elämme lapsinaisten aikaa. Toki suuri osa naisista yhä synnyttää ainakin lapsen tai pari, mutta yhä suurempi osa pysyy henkisesti lapsina hautaan saakka, vailla perheen merkitsemiä riskejä.

Koska kukaan ei voi edes kuvitella, että ihmisten olisi mahdollisuuksien mukaan itse huolehdittava vanhuuden turvastaan, on nyt havaittu maamme olevan hätätilassa, jota muka korjaamaan tarvitaan suuri määrä vierastyövoimaa, joka saman tein muuttaa maahamme pysyvästi.

Tällaisella tempulla näyttävät heikoimmalla ymmärryksellä varustetut piirit pyrkivän korjaamaan ns. huoltosuhdetta. Uudet asukkaat siis ilmeisesti eivät lainkaan vanhene tai ainakaan ryhdy rajoittamaan syntyvyyttään samassa määrin kuin kantaväestö, mikä merkitsisi kulttuurista integraatiota.

On turha sanoakaan, ettei tuossa epätoivoisessa ideassa ole mitään järkeä.

Lapsellisen elämän tie näyttää siis olevan loppumassa sen kautta, että sitä viettävä väestönosa ei enää uusiinnu ja siis nopeasti häviää maan pinnalta. Mutta mikäpä voisi vähemmän kiinnostaa noita noora-tyttösiä, joille jo oman jälkikasvun kohtalo on merkityksetön omien halujen tyydyttämisen rinnalla.

On sanottu, että olennaista yhteiskunnassa ei ole, että aikuiset tekevät lapsia, tärkeämpää on, että lapset tekevät aikuisia. Olipa tämän muna ja kana-ongelman kanssa miten tahansa, trendi on selvä. Yleisen lapsettomuuden myötä olemme siirtymässä aikaan ilman aikuisia.

Tämä aikakausi ei enää edes puhu tahdon käsitteillä, vaan on korvannut sen halulla. Mutta löysä halu on juuri tuon Zinovjevin näkemän kommunaalisuuden agentti ja valloilleen päästettynä se vie pois kulttuurista sen kaikessa merkityksissä, yhä suurempaa entropiaa kohti.

[Palle]

Ihan hyvä juttu.

Entropia kasvaa vääjäämättä ja kuljemme järkähtämättä kohti maailmanloppua... Ainoa keino hidastaa sen kasvua on tehdä työtä. Sitäkin pitäisi tehdä fiksusti.

Mitä tulee naisiin, minun nuoruudessani he menivät naimisiin ja perustivat perheen n. kaksikymppisinä (miehet myös). Nykyään se tapahtuu kolmenkympin jälkeen. On paljon nelikymppisiä sinkkuja, jotka haluaisivat perheen kun biologinen kello tikittää. Eivät raukat ymmärrä, että juna meni jo.

Lasten laatu huononee mitä vanhempia vanhemmat ovat. Vaikka mies ottaisi nuoren vaimon, vanhojen isien lapsien elinajanodote on lyhyempi kuin väestöllä keskimäärin. Naisilla taas riski saada kehitysvammainen lapsi kasvaa jyrkästi 40 ikävuoden jälkeen.

Tuo oli hyvä havainto, että feministit ovat iäkkäitä lapsia. Se pitää paikkansa.

[ritalin]

Ihan hyvä kirjoitus. Mä olenkin jo oman näkemykseni syntyvyydestä tänne kirjoittanut. Eli se on se, että 60-luvun ikäluokista eteenpäin on nähtävissä murros, että persoonallisuushäiriöisten miesten suhteellinen osuus isien joukossa on kokoajan kasvanut. Todellinen räjähdys tämän asian suhteen on tapahtunut 80-luvun ikäluokissa. Kylmä fakta on, että lapsista, joiden isä on 80-luvulla syntynyt, joka toisella lapsella isällä on B-clusterin persoonallisuushäiriö.
Parisuhdemarkkinoilla 80-luvulla syntynyt nainen ei kelpuuta enää miestä, ellei miehellä ole B-clusterin persoonallisuushäiriötä, rikostaustaa, päihdeongelmaa, tai muuten vain pirusti rahaa, tai pirusti valtaa. Me eletään sellaista aikaa parisuhdemarkkinoiden osalta, että naisen arvo on aivan tapissa ja tämän vuoksi nainen valitsee kumppaneikseen vain sellaisia miehiä, jotka ovat jollain tavalla naisen fantasioiden ja ihanteiden mukaisia. Käytännössä tällaiset miehet ovat sellaisia, että heillä on valtaa. Nämä miehet ovat lauman johtajia, eli narsisteja psykopaatteja.

Omalla kohdallani olen voinut sen nykymenon huomata siinä, että kun olin 20-25-vuotias minusta kiinnostui sellaiset 35+ ikäiset naiset. Suunnilleen, kun 25-vuotta tuli täyteen, niin ei ole yksikään nainen ollut kiinnostunut, ei edes vanhat mummut. Kun naisen arvo on tapissaan ja voi valita kenet vain, niin keski-ikäisillä alholistinaisilla on sellainen asenne, että ne lirkuttelevat nuoria miehiä seksileluikseen. Nuorta naista ei taas kiinnosta, kun mies ei ole psykopaattinen laumanjohtaja...

Nämä ulkomaalaiset miehet tietysti kiinnostavat teinityttöjä ja pitkälle keski-ikään ehtineitä naisia. Mutta ikähaarukassa 20-35-vuotta olevat naiset eivät tunnu välittävän maahanmuuttajamiehistä ja pitävät näitä pohjasakkana. Keski-ikäiset naiset ovat hekin kiinnostuneita vain alle 30-vuotiaista mamumiehistä.
Sipilöiden ja muiden apinoiden paskapuheet siitä, että maahanmuuttajat tulevat pelastamaan Suomen eläkeläiset, katkeavat tähän faktaan, että mamut ovat lähinnä miehiä, jotka eivät kelpaa lisääntymisiässä oleville suomalaisille naisille. Käytännössä siis jatkossa homma menee niin, että meillä tulee olemaan jatkuvasti tämä sama ongelma, että eläkkeiden turvaamiseen tarvitaan maahanmuuttajia.

Kyllä myös ikäluokassa 20-35-vuotta olevat naiset ovat kiinnostuneita ulkomaalaisista miehistä, mutta kiinnostuksen kohteena eivät ole arabit, tai afgaanit, vaan ranskalaiset, italialaiset, hollantilaiset ja yhdysvaltalaiset miehet ja tähän kiinnostukseen liittyy naisten halu muuttaa asumaan noihin miesten kotimaihin, koska Suomi on heidän mielestään tylsä ja juntti paikka. Eivätkä nämä naiset noidenkaan miesten kanssa lapsia tee.

[Psykopatologia]

Entropia https://fi.wikipedia.org/wiki/Entropia

Entropia eli haje on fysikaalinen suure, joka ilmaisee epäjärjestyksen määrän systeemissä. Entropian käsitettä käytetään termodynamiikassa ja tilastollisessa mekaniikassa. Informaatioteoriassa entropialla mitataan viestin sisältämän informaation määrää. Entropian käsitteen otti fysiikassa ensimmäisenä käyttöön Rudolf Clausius.
(- -)
Entropia arkielämässä
Arkinen vertauskuva entropiasta on huoneen epäjärjestyksen kasvaminen, mikäli ei tee työtä sen siistinä pitämiseksi. Vaikka tässä vertauskuvassa onkin enemmän kyse huolimattomuudesta kuin entropiasta, kuvastaa se silti asioiden pyrkimystä kohti suurempaa epäjärjestystä.[10]
(- -)

[Psykopatologia]

Vihavainen: (- -) Tämän sinkkuegoistin prototyyppi on Ibsenin Noora, josta ei suotta kerran tullut uuden aikakauden ikoni. Se, joka vaivautuu lukemaan tuon perin juurin helppohintaisen, vaikka suureen syvällisyyteen pyrkivän näytelmän, voi vain ihmetellä sen valtavaa, aikakauden mullistavaa suosiota. Sankaritar eli siis päähenkilöhän on aikuisen ikään varttunut nainen, joka yhtäkkiä päättää jättää perheensä. Syynä on täysin lapsellinen loukkaantuminen hyvää tarkoittavan aviomiehen ymmärtämättömyyden johdosta. Noora oli tietenkin hienostorouva, mutta hän oli uranuurtaja, jonka jälkiä koko feministinen ajattelu, käyttääkseni tällaista leikkisää termiä, tätä nykyä seurailee. (- -)

Palle: (- -) Tuo oli hyvä havainto, että feministit ovat iäkkäitä lapsia. Se pitää paikkansa.

Vihavainen ei kuitenkaan aivan suoraan Pallen esittämää tuo esiin, mutta implikaatio on mielestäni selvä. - Em. analyysit (tai sanailut) ilmentävät myös sitä sekasotkua, mikä vallitsee, kun käytetään feminismi-ilmaisua ilman spesifikaatioita: (Nyky)feminismi ei useimmille merkitse (vain) sukupuolten yhdenvertaisuutta yms., vaan myös ideologista taisteluasennetta kielipeleineen ja kritiikkiä vailla olevana #MeToo-intoiluna. (Kyllä Vihavainenkin hyväksyy klassisen naisliikkeen.)

[Palle]

Entropiassa olellista on, että jokaisessa vapaaehtoisessa muutoksessa entropia kasvaa.

Siitä sain joskus kauan sitten ajatuksen miettiä elämän tarkoitusta ja mielekkyyttä. Tulin johtopäätökseen, että elämän tarkoitus on vastakkainen, entropian vähentäminen eli luoda järjestystä.

Jordan Petersonin kirjaa lueskellessani totesin, että hän on tullut samantapaiseeen johtopäätökseen hieman erilaiseen ajatusprosessin kautta. Ihmiselämän tarkoitus on tuoda järjestystä kaaokseeen.

Peterson oli kiteyttänyt sen elämänohjeeksi: "Siivoa huoneesi". Tarkoittaa tietysti, että kaaos on korvien välissä ja järjestystä pitäisi saada nimenomaan sinne.

[ritalin]

Mutta onko naisen ihanne olotila saavuttaa materiaalista hyvinvointia mahdollisimman vähällä, vai onko naisella myös libido? Vihavainenhan tässä kirjoituksessaan luo joko tahallaan, tai tahattomasti sellaisen mielikuvan, että naiselle perheen perustaminen on ollut se tie materiaaliseen hyvinvointiin ja, kun nainen on alkanut saamaan materiaalista hyvinvointia helpommallakin tapaa, kuin perustamalla perheen, niin naiset ovat lakanneet perustamasta perheitä.
Ihmettelen vaan, että edelleen naiset kuitenkin perustelevat perheitä näiden vauvanhakkaajien ja muiden tällaisten Juha Valjakkaloiden kanssa. Ja minä myöskin väitän, että perheen perustaminen on tänä päivänä helpompi temppu, kuin vaikka maisterintutkinnon hankkiminen ja uran luominen. Uskonkin siis, että päinvastoin, kuin Vihavainen väittää, niin syntyvyyden vähentyminen johtuu entropian vähentymisestä, ei kasvamisesta. Meillä on siis yhteiskuntaan luotu, osin kiitos feministien, epätervettä "järjestystä".
Tosin parisuhdemarkkinoiden tasolla taas ongelmat johtuvat entropian lisääntymisestä, eli tässä on kaksi eri tasoa, joissa toisella entropia on vähentynyt ja toisella taas lisääntynyt.

[Palle]

E-pillereiden myötä naiset painottavat nimenomaan libidoon vastuullisen perhe-elämän sijasta. Eli he ovat jääneet keskenkasvuisiksi.

[Psykopatologia]

Palle: Entropiassa olellista on, että jokaisessa vapaaehtoisessa muutoksessa entropia kasvaa. (- -)

"Vapaaehtoisessa"? - Yleensä pienenee?

[Palle]

Eikun nimenomaan kasvaa. Jos "pakotamme" jonkun muutoksen eli teemme sen eteen työtä, voimme saada entropian pienenemään.

Termodynamiikan toinen pääsääntö: entropian kasvu[1]

eristetyn systeemin prosessi etenee kohti suurinta todennäköisyyttä eli suuntaan jossa entropia kasvaa ja vapaa energia vähenee.
tai eristetyn systeemin kokonaisentropia kasvaa
tai lämpöä ei voi muuttaa täydellisesti työksi
tai kaikki ajautuu järjestyksestä kaaokseen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Termodyna ... tasapaino_[1]

Tästä seuraa, että ikiliikkujan keksiminen on mahdotonta. (Nobel palkintoni on peruttu )

[ritalin]

^Jokatapauksessa, jos nyt sivuutan tämän semanttisen kikkailun ja menen tähän itse asiaan, eli syntyvyyden vähentymiseen, niin kyllähän asia on niin, että syntyvyyden väheneminen on seurausta useista eri tekijöistä, jotka yhdessä luovat aika katastrofaalisen tilanteen tämän asian kannalta.

Yhteiskunnan järjestäytyneisyyden vieminen överiksi on yksi tekijä. Yksilöillä on hirveät yhteiskunnalliset velvoitteet ja yksilöön kohdistuu paine menestyä. Kilpailu menestymisestä on viety äärimmilleen... Nykyään käytännössä kaikkien pitää kouluttautua vähintäänkin hyvin, tai muuten ollaan "syrjäytyneitä" ja silti kuitenkaan 25% ihmsistä ei mahdu sisään oppilaitoksiin saadakseen riittävän koulutuksen. Kilpailujärjestelmä ei anna aikaa, eikä mahdollisuuksia perustaa perhettä nuorena. Ne, jotka perustavat perheen nuorena, ovat monesti päihdeongelmaisia, tai omaavat sellaisen persoonallisuushäiriön, mihin liittyy sairaalloista impulsiivisuutta ja vastuuttomuutta.
Sitten samaan aikaan vanhempien velvollistaminen yhteiskunnan puolesta on viety äärimmilleen. Isoveli valvoo jokaista lapsen vanhempaa ja kiusaa tekeviä ilmiantajia on kaikkialla.

Feminismi on pitkällä aikavälillä vaikuttanut tasa-arvoistumiseen siten, että naiset eivät jää kotiin kotiäideiksi, vaan heidät imetään mukaan kilpailujärjestelmään ja kotiäitejä ja äitiyslomia pitäviä katsotaan pahalla.

Toisaalta lisääntynyt liberalismi ja vihervasemmistolainen feminismi, sekä myös seuranhaun siirtyminen internettiin, ovat pilanneet parisuhdemarkkinat sillä seurauksella, että enää vain alle puolet miehistä kykenee enää pääsemään naisten kanssa sukupuoliseen kanssakäymiseen ja sukupuolisuhteet ovat muuttuneet pinnallisiksi ja impulsiivisiksi.

Yhdessä yhteiskunnan vaikutus ja parisuhdemarkkinoiden liberalisoituminen ovat aiheuttaneet isossa kuvassa tilanteen, että naiset tekevät uraputkea ja valitsevat miehiä, kuin rattopoikia hetken iloihin.

[trisse]

Eikun nimenomaan kasvaa. Jos "pakotamme" jonkun muutoksen eli teemme sen eteen työtä, voimme saada entropian pienenemään.

Eipä kai. Ihmisillä on taipumus rytmittää toimintaansa sopimaan toisten toimintaan. Jos joku on hidas kävelemään toiset alkavat kävellä vähän hitaammin huomaamatta ehkä asiaa itsekään. Sama suuressa mittakaavassa pätee moniin asioihin - rytmityksen ja tasapainoituksen laki. Entropia kasvaa jos ei tee mitään mutta jos tekee niin on tämä tasapainoituksen taipumus joka ei välttämättä ole työtä taikka tunnu sellaiselta.

[Palle]

Jos siivoat kotiasi, entropia vähenee. Teet työtä, jonka seurauksena siisteys ja järjestys kasvaa.

Jos sensijaan dokaat, laiminlyöt siivouksen etkä viitsi paiskia hommia kodin järjestämiseksi, entropia eli epäjärjestys kasvaa. Viiniä ja pullanmurusia varisee lattialle, matot menee syltyyn jne... Kyseessä on ns. "vapaaehtoinen muutos", joka toimii omalla painollaan, ilman ponnisteluja.

[Mirri]

En oikein ymmärrä: jottei Suomen väkiluku vallan romahtaisi, naisten pitäisi hankkia lapsia, mutta he eivät saisi tehdä miehistä isiä? Miten nainen pystyy käytännössä lisääntymään, jos hänen pitäisi samalla kunnioittaa miehensä tahtoa tämän kieltäytyessä isyydestä?

Käsittääkseni sitäkään ei pidetä hyvänä, että nainen ryhtyy äidiksi vaikkapa keinosiemennyksen kautta, jottei hänen tarvitsisi oman lisääntymisensä kanssa olla riippuvainen miehestä ja tämän olemattomista lapsihaaveista. Olen ymmärtänyt, että nykyisin yhä useammalla synnytysikäisellä naisella on ongelmana se, että mies ei ole valmis sitoutumaan isyyteen, ja naisen on valittava: joko mies tai lapsi.

[Palle]

Lasten hankkimiseen tarvitaan kaksi. Sitä eivät feministit hyväksy. Heidän mielestään voidaan rakentaa parempi, miehistä vapaa maailma. Muutama kiertävä siittäjä pystyy hedelmöittämään maailman naiset. Miehiä ei muuhun tarvita.

Sovinistinen näkemys on, että lapsi hankitaa yhteistuumin, hoivataan ja kasvatetaan yhdessä niin pitkään, että hän pystyy ottamaan vastuun omasta elämästään.

[trisse]

Jos siivoat kotiasi, entropia vähenee. Teet työtä, jonka seurauksena siisteys ja järjestys kasvaa.

Jos sensijaan dokaat, laiminlyöt siivouksen etkä viitsi paiskia hommia kodin järjestämiseksi, entropia eli epäjärjestys kasvaa. Viiniä ja pullanmurusia varisee lattialle, matot menee syltyyn jne... Kyseessä on ns. "vapaaehtoinen muutos", joka toimii omalla painollaan, ilman ponnisteluja.

Miten tuo liittyy minun kirjoittamaani? Tiedän kyllä entropian mutta entropia ei sulje pois synkronisointia.

[ritalin]

Käsittääkseni sitäkään ei pidetä hyvänä, että nainen ryhtyy äidiksi vaikkapa keinosiemennyksen kautta, jottei hänen tarvitsisi oman lisääntymisensä kanssa olla riippuvainen miehestä ja tämän olemattomista lapsihaaveista. Olen ymmärtänyt, että nykyisin yhä useammalla synnytysikäisellä naisella on ongelmana se, että mies ei ole valmis sitoutumaan isyyteen, ja naisen on valittava: joko mies tai lapsi.

On tämä niin huvittavaa, kun ensin feministit ovat olleet ajamassa tätä liberaalia yhteiskuntaa ja naisen vapautta ja sitten, kun naisella on tätä vapautta yllinkyllin, niin nainen valitsee itselleen vain vääriä miehiä. Lapsia haluavat naiset valitsevat itselleen lapsia haluamattomia miehiä ja yleisesti naiset tarrautuvat parisuhteisiin väkivaltaisten miesten kanssa. Silkkaa typeryyttähän se on.
Tänä päivänä, jos koska naisilla on valinnanvaraa miesten suhteen. Tavisnainen voi valkata miljoonasta miehestä itselleen mieluisimman. Naisilla on tämä luonnonvalinnan taakka ja he valitsevat itselleen miehiä, jotka estävät heitä lisääntymästä, tai elämästä.

Kannatan ehdottomasti naisen alistamista orjuuteen. Te saitte vapautenne ja epäonnistuitte, nyt se otetaan teiltä pois. Katsotaan sitten 500 vuoden kuluttua uudelleen onko mitään kehitystä tapahtunut.

[Palle]

Juu, nyrkin ja hellan väliin vaan. Nainen tarvitsee rajoja.

[Mirri]

Ritalin ja Palle, kirjoituksenne vaikuttavat katkerilta.

Tänä päivänä, jos koska naisilla on valinnanvaraa miesten suhteen. Tavisnainen voi valkata miljoonasta miehestä itselleen mieluisimman.

Kiinassa on noin; siellä yhden lapsen politiikka tyttölasten abortoimisineen ja tappamisineen on tehnyt tehtävänsä.

[Palle]

Jos siivoat kotiasi, entropia vähenee. Teet työtä, jonka seurauksena siisteys ja järjestys kasvaa.

Jos sensijaan dokaat, laiminlyöt siivouksen etkä viitsi paiskia hommia kodin järjestämiseksi, entropia eli epäjärjestys kasvaa. Viiniä ja pullanmurusia varisee lattialle, matot menee syltyyn jne... Kyseessä on ns. "vapaaehtoinen muutos", joka toimii omalla painollaan, ilman ponnisteluja.

Miten tuo liittyy minun kirjoittamaani? Tiedän kyllä entropian mutta entropia ei sulje pois synkronisointia.

Liittyy sillä lailla, että epäilit minun juttujani. Miten synkrononti liittyy entropiaan on minulle epäselvää. Muuten juttusi synkronoinnista kuulostaa ihan pätevältä.