Tuomas Enbuske: mielen sairaudet

[Mirri]

Iltalehti 26.10.2018
Tuomas Enbuske IL-kolumnissaan: Mielen sairaudet ovat oikeita sairauksia
Jos emme salli poliitikoille burn out -lomia, politiikkaan ajautuu pian yhä epäempaattisempia tyyppejä, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Tuomas Enbuske.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/af486e ... b_u0.shtml

Kerrankin voin myöntää Enbusken kirjoittavan fiksusti ja olevani hänen kanssaan samaa mieltä.

[Hilppa]

Joo. Mutta eihän se ole meidän hyväksyttävissä, onko joku sairas tai ei. No äänestäjät voivat tietenkin olla antamatta ääntään eli "hyväksyntäänsä". Mutta noin yleisesti eduskunnasta voi olla sairauslomalla, kuten muistakin työpaikoista, eikä äänestäjillä viralliseen sairauslomaan ole nokan koputtamista.

Mutta luen artikkelin kohta, koska sitä kauniisti suosittelet.

[Mirri]

Mielestäni poliitikkojen mt-sairaudet nimenomaan ovat heidän äänestäjiensä ja muiden kansalaisten hyväksyttävissä/paheksuttavissa, koska valtaa voidaan ja saadaan käyttää niin äänestämällä kuin myös esimerkiksi median avulla.

Luulen, että poliitikolle on laiha lohtu se, että hänellä on oikeus sairastaa ja olla sairauslomilla, kun samalla hyvin tietää kannattajiensa/vastustajiensa tekevän omat johtopäätöksensä hänen työkuntoisuudestaan.

[Palle]

Eikös menestyneimmät politikot ole kaikki tyynni narsisteja tai psykopaatteja? Ei siellä normaalijärkinen pärjää.

[Mirri]

Viittaatko Paavo Väyryseen, joka on sinnitellyt poliitikkona hämmästyttävän pitkään, eikä vieläkään anna periksi vaan uskoo omaan valovoimaisuuteensa?
Mielestäni kannattaisi pitää tuumaustauko ennen kuin alkaa julkisesti arvella menestyneimpien poliitikkojen olevan narsisteja tai psykopaatteja.

[Palle]

Eihän Paavo hirveän menestynyt ole. Ei ole ollut edes pääministerinä eikä presidenttinä. Paavon tragedia johtuu sitä, että hänet leimattiin varsin varhain Kekkosen perintöprinssiksi.

En väitä etteikö hänellä olisi narsistisia piirteitä, mutta aika paksu nahka Suomen haukutuimmaksi mieheksi.

[Valkosiipi]

Enbuske:"Poliitikon väsyminen, masennus ja burn out on hyvä merkki. Se nimittäin kertoo, että tyyppi on herkkä. Ja herkkyys on kehu. Herkkyys ei ole sama asia kuin heikkous. Herkkyys on kyky lukea toisia ihmisiä ja tilanteita ja kyky asettua toisen asemaan."

Minä olen se epäempaattinen paskiainen, joka ei äänestä masennustaipuvaista ihmistä, jos tiedän asiasta. Minusta poliitikon masennus ja burnout ei ole ollenkaan hyvä asia. Masennustaipuvainen on ainakin minun kokemukseni mukaan usein aika itseensä käpertynyt ihminen ja empatia rajoittuu usein omien ongelmien kaltaisiin ongelmiin toisissa ihmisissä. Herkkyys on usein herkkänahkaisuutta. Masennus- ja burnout-taipuvaiset ovat edelleen kokemukseni mukaan usein myös epäluotettavia työntekijöitä. Olen itse ollut lopputyövuosinani hyvin epäluotettava, samoin masennustaipuvaiset työkaverit usein ovat olleet. Olen myös kuunnellut vuosien varrella erinäisiä kertoja mieheni huokailua siitä, kun masennus- ja loppuunpalamistaipuvaisten ihmisten kanssa pomo saa elää kieli keskellä suuta ettei heille vaan tule liikaa stressiä työssä, koska stressistä ja vastoinkäymisistä seuraa jälleen kerran sairausloma, usein pitkä ja muut joutuvat tekemään sairastuneen työt omien työpaineiden keskellä.

Mielen sairaudet ovat minusta sairauksia siinä kuin muutkin. Mutta en palkkaisi autonkuljettajaksi ihmistä, jolla on pitkälle edennyt viherkaihi. En myöskään äänestä masennustaipuvaiseksi tietämääni ihmistä. Äänestyspäätökset ovat henkilökohtaisia , siksi oman äänestämiskäyttäytymisen perustelutkin saavat olla henkilökohtaisia.

[Mirri]

Kaksisuuntaiset masennustaipuvaiset/mielialahäiriöiset voivat olla työnantajan (ja äänestäjien?) kannalta yksisuuntaisia mukavampia sen vuoksi, että heillä on vauhtijaksoja, jolloin saattavat olla työnantajalle unelmatyöntekijöitä. Luovia ja vikkeliä tehopakkauksia, jotka saavat paljon aikaiseksi. Eikä välttämättä kukaan tajua, että henkilö on todellisuudessa hirveän sairas - voi olla yksisuuntaista paljon sairaampi - kaikki vain ihastelevat uupumattomuutta ja energisyyttä. Pursuileva toimeliaisuus voi jatkua pitkäänkin ennen kuin huomataan, että henkilö käy ylikierroksilla.

[Valkosiipi]

Kaksisuuntaiset masennustaipuvaiset/mielialahäiriöiset voivat olla työnantajan (ja äänestäjien?) kannalta yksisuuntaisia mukavampia sen vuoksi, että heillä on vauhtijaksoja, jolloin saattavat olla työnantajalle unelmatyöntekijöitä. Luovia ja vikkeliä tehopakkauksia, jotka saavat paljon aikaiseksi.

Varmaan näin on monessa tapauksessa. Ja asenteeni on epäoikeudenmukainen niille, joilla esim. lääkkeet toimii niin että stressinsietokyky on normaali (mitä se normaali sitten eri tilanteissa onkin). Minä en vaan pysty luottamaan, olen nähnyt, kokenut ja lukenut liikaa, siksi en äänestä enkä palkkaisi. On liian helppo vetää (tiedostamatta) sairaus kehiin kun tulee tiukka paikka. Ja esimerkiksi politiikassa tulee tiukkoja ja tuulisia tilanteita usein.

[Hilppa]

Eikös menestyneimmät politikot ole kaikki tyynni narsisteja tai psykopaatteja? Ei siellä normaalijärkinen pärjää.

Poliitikon työssä vaaditaan hyvin erityislaatuisia piirteitä, koska pitää saavuttaa ja kyetä myös pitämään kannatusjoukkojen riittävä suosio. Jatkuvan esilläolon ja suosion ylläpidon ja näennäisen miellyttämisen taitoa täytyy olla ihmisellä, joka pysyy asemassaan ja ennen kaikkea hallitsee pelin säännöt.

Toisaalta meillä on paljon ammattipoliitikkoja, jotka eivät ole koskaan tehneet oikeaa työtä. Mutta on myös sellaisia, joilla on ollut esim. lupaava tutkijan uran alku, mutta ovat siirtyneet poliitikoiksi. Joitakin sellaisia voidaan pitää pudokkaina, jotka ovat siirtyneet apajille, joissa on helpompi pärjätä heidän avuillaan joutumatta tahkomaan tappavan tylsää ja työlästä normikansalaisen uraa. Poliitikoilla täytyy olla sana hallussa ja paljon tietoa, johon voi tarvittaessa tukeutua, mutta heidän tietopohjansa on hyvin ohut. Joten täytyy osata esittää asiansa niin kuin tietäisi enemmän kuin oikeasti tietää.

[Hilppa]

Kaksisuuntaiset masennustaipuvaiset/mielialahäiriöiset voivat olla työnantajan (ja äänestäjien?) kannalta yksisuuntaisia mukavampia sen vuoksi, että heillä on vauhtijaksoja, jolloin saattavat olla työnantajalle unelmatyöntekijöitä. Luovia ja vikkeliä tehopakkauksia, jotka saavat paljon aikaiseksi.

Varmaan näin on monessa tapauksessa. Ja asenteeni on epäoikeudenmukainen niille, joilla esim. lääkkeet toimii niin että stressinsietokyky on normaali (mitä se normaali sitten eri tilanteissa onkin). Minä en vaan pysty luottamaan, olen nähnyt, kokenut ja lukenut liikaa, siksi en äänestä enkä palkkaisi. On liian helppo vetää (tiedostamatta) sairaus kehiin kun tulee tiukka paikka. Ja esimerkiksi politiikassa tulee tiukkoja ja tuulisia tilanteita usein.

Minusta tuo keskustelunne on osin stereotypioiden mukaista. Kaksisuuntaisia on erilaisia. Erittäin harvoin sairaus kytkeytyy lahjakkuuteen kuten kirjalliseen lahjakkuuteen tms. ja vielä siten, että sairastunut kykenisi käyttämään lahjakkuuttaan hyödykseen. Yleisesti kaksisuuntaisuuteen kuten vakaviin mielenterveysongelmiin kuuluu heikentynyt paineensietokyky. Nykyisin on vallalla suuntaus, että osittain työkykyiset pyritään siirtämään osa-aikaeläkkeelle, joten työnantajalle ei jää vastuuta sairauden aiheuttamasta haitasta, mutta henkilö voi kuitenkin antaa oman panoksensa yhteiskunnan jäsenenä ja veronmaksajana kykyjensä mukaan.

Ja esimerkiksi politiikassa tulee tiukkoja ja tuulisia tilanteita usein.
Tätä minä en ymmärrä, että rinnastaa ikään kuin politiikan ja normaalin työn. Minusta ne eivät ole suoraan verrannolliset. Etenkään en ymmärrä mitään suurta kammoa sellaista poliitikkoa kohtaan, joka on itse jättäytynyt vapaaehtoisesti pois tehtävästään. Meillä on ollut valtakunnanoikeudessa tuomittu ministeri Juhantalo, jonka kansalaiset mielihyvin äänestivät tuomion jälkeen vielä eduskuntaankin. Eli siis rikollinen voidaan äänestää eduskuntaan, mutta kansan keskuudessa hyvin yleistä sairautta sairastanut ei voitaisi? Mielestäni masentunut on sairastunut siinä kuin joku muukin, ja tervehdyttyään voi pyrkiä poliittisiin tai muihin tehtäviin. Ei elämä kenenkään kohdalta tule katketa yhteen masennussairauteen, ainakaan toivottavasti niin ei käy. Lisäksi puolueen puheenjohtajuus on luottamustoimi ja vakanssi, josta päättää puolue, jonka valitsema ja jolle vastuuvelvollinen puheenjohtaja on, eivät rivikansalaiset. Puolue on päätynyt ratkaisuun, jonka mukaan puheenjohtaja ei ole kykenevä hoitamaan tehtävää (Aalto). Eivät he kuitenkaan sellaista tuomiota ole jakaneet, että kyseinen henkilö ei koskaan voisi toimia puolueessa tai asettua ehdolle luottamustehtävään tulevaisuudessa. Sellainen todennäköisesti ja toivottavasti punnitaan tapauskohtaisesti, mikäli eteen tulee. Minusta mitään jakoja lopullisesti kyvyttömiin tai kyvyllisiin ei voi poliitikkojen kohdalla tehdä. Paitsi rehellisyyden suhteen, kerran rikoksesta tuomitun ei mielestäni ole mahdollista enää saada puhtaan papereita toimiakseen luottamustehtävässä.

[Valkosiipi]

En minä ainakaan tunne, Hilppa, minkäänlaista kammoa henkisiä sairauksia tai henkisesti sairastuneita kohtaan. Korkeintaan vähän ärsyttää ihmiset, jotka vaahtoavat että mielen sairaudet ovat samanlaisia kuin muutkin sairaudet. Minulle tuo asia on itsestään selvä. Ja mielipide siitä etten äänestä masennustaipuvaista poliitikkoa, on minun omista kokemuksistani kumpuava henkilökohtainen mielipiteeni. Puolueet ja muut äänestääjät päätäkööt mitä päättävät.

[Tyy]

Minä olen se epäempaattinen paskiainen, joka ei äänestä masennustaipuvaista ihmistä, jos tiedän asiasta. Minusta poliitikon masennus ja burnout ei ole ollenkaan hyvä asia. Masennustaipuvainen on ainakin minun kokemukseni mukaan usein aika itseensä käpertynyt ihminen ja empatia rajoittuu usein omien ongelmien kaltaisiin ongelmiin toisissa ihmisissä. Herkkyys on usein herkkänahkaisuutta. Masennus- ja burnout-taipuvaiset ovat edelleen kokemukseni mukaan usein myös epäluotettavia työntekijöitä. Olen itse ollut lopputyövuosinani hyvin epäluotettava, samoin masennustaipuvaiset työkaverit usein ovat olleet. Olen myös kuunnellut vuosien varrella erinäisiä kertoja mieheni huokailua siitä, kun masennus- ja loppuunpalamistaipuvaisten ihmisten kanssa pomo saa elää kieli keskellä suuta ettei heille vaan tule liikaa stressiä työssä, koska stressistä ja vastoinkäymisistä seuraa jälleen kerran sairausloma, usein pitkä ja muut joutuvat tekemään sairastuneen työt omien työpaineiden keskellä.

Mielen sairaudet ovat minusta sairauksia siinä kuin muutkin. Mutta en palkkaisi autonkuljettajaksi ihmistä, jolla on pitkälle edennyt viherkaihi. En myöskään äänestä masennustaipuvaiseksi tietämääni ihmistä. Äänestyspäätökset ovat henkilökohtaisia , siksi oman äänestämiskäyttäytymisen perustelutkin saavat olla henkilökohtaisia.

Rohkeaa, ja olen varsin samaa mieltä.

Kyllä silti olen myös sitä mietlä että politiikoissa on vaikka kuinka paljon psykopaatteja ja lievemmin psykopaattisia ihmisiä. Politiikoilla on sellainen ihmeellinen käsitys että heillä olisi oikeus päättää muiden ihmisten asioista. Sehän ei haittaisi että jos se koskisi vain niitä jotka sellaista haluaa ja sellaiseen antaa luvan. Mutta nää sekopäät kokevat että heillä olisi oikeus myös päättää itseään fiksumpien ihmisten asioista.

[Rakkaussoturi]

Minä äänestän mielelläni vertaistani eli henkilöä, jolla on psyykkinen sairaus. Olen niin tehnytkin muutaman kerran.
Eihän kellään psyykkisesti sairaalla jatkuvasti ole akuutti vaihe päällä (ellei sitten ole sairaudentunnoton tai mitkään lääkkeet eivät tehoa tarpeeksi), joten tasaisessa vaiheessa mt-kuntoutuja voi aivan hyvin vaikuttaa politiikassa. Itsekin olen ollut opiskelijapolitiikassa mukana, mutta en kylläkään ollut ehdokkaana edustajistovaaleissa, koska en olisi jaksanut kampanjointia ja kokouksia, mutta muuten se oli kiva "harrastus".
Minusta psyykkisen sairauden kanssa eläminen antaa kyllä sellaista perspektiiviä ja kokemusta monista asioista, että sillä voi olla iso merkitys arvomaailmaankin. Niin itsellenikin on käynyt.

[Psykopatologia]

Juhantalon tapauksessa ("koplaus") kantani on ollut, että hänen tuomionsa (1993) oli väärä ja että se perustui enimmin Wegeliuksen löysiin puheisiin.

[Psykopatologia]

Minusta psyykkiset "sairaudet" ovat erilaisia kuin ruumiilliset sairaudet.

[Valkosiipi]

Minusta psyykkiset "sairaudet" ovat erilaisia kuin ruumiilliset sairaudet.

Olisi kiinnostavaa kuulla perustelua...

[Hilppa]

Tietenkin psyykkiset sairaudet ovat sairauksina erilaisia kuin ruumiilliset sairaudet. Suhtautuminen sairaisiin voisi kuitenkin olla neutraalimpaa kumpienkin osalta. Ei sairastuminen masennukseen, jos siitä myöhemmin parantuu, kuten usein tapahtuu, useinkaan estä tervehtynyttä ihmistä hoitamasta luottamustointaan tai ammattiaan.

[Valkosiipi]

Tietenkin psyykkiset sairaudet ovat sairauksina erilaisia kuin ruumiilliset sairaudet

Perusteletko sinäkin, millä tavalla sinun mielestäsi ovat erilaisia...

[Hilppa]

Tietenkin psyykkiset sairaudet ovat sairauksina erilaisia kuin ruumiilliset sairaudet

Perusteletko sinäkin, millä tavalla sinun mielestäsi ovat erilaisia...

Psyykkiset sairaudet ovat jo ihan keskenään verrattuina erilaisia sairauksina.

Ottaisin tähän vielä mukaan neurologiset sairaudet, joista neuropsykologini totesi tietyistä oireista, että ovat fyysisiä, vaikka ovatkin aivo- ja hermostoperäisiä.

Tähän ketjun kontekstiin liittyen. Kykyyn hoitaa jotain spesifistä tehtävää vaikuttaa eniten persoonan ominaisuudet ja kyvyt, jotka lähtötilanteessa (ennen sairastumisia) mitaten/arvioituna ovat ratkaisevimmat puhuttaessa henkilön kyvykkyydestä johonkin tiettyyn tehtävään. Eli se vaikuttaa, mikä on lähtötilanteessa henkilön taso (osaaminen, persoona, sosiaaliset piirteet jne). Jos on sairas, ei tietenkään voi hoitaa täysipainoisesti tehtäviään omalla tasollaankaan, mutta useimmiten sairaudet ovat parannettavissa. Ennen kaikkea politiikassa punnitsen henkilön arvoja. No käytännössä kuitenkin vaikuttavuutta on eniten rahoittajilla eli tavallaan koko tämä keskustelu on yhdentekevä.