En halua miehen katselevan, kun me naiset uimme alasti
Lähetetty: 10.10.2018 08:41YKSI niistä ensimmäisistä asioista, joihin Suomeen tultuani lähes seitsemän vuotta sitten rakastuin, oli sauna. Yksi ensimmäisistä verbeistä, jonka opin, oli saunoa. Ihastuin saunan tuoksuun, rauhaan ja lämpöön. Totuin heti siihen, että saunoin joka viikko kerrostaloni saunassa.
Lähdin myös pian tutkimusretkille kaupungille selvittämään, mitä sillä oli tarjota. Ja sen löysin: Yrjönkadun uimahalli on helmi keskellä kaupunkia. Se tuntui, näytti ja tuoksui palatsilta. Oli vaikuttavaa, että neljä päivää viikossa sellainen uimahalli oli vain meitä naisia varten. Sai uida alasti eikä tarvinnut käyttää epämiellyttäviä uimapukuja.
Vuosien myötä Yrjönkadun uimahallista tuli suosikkipaikkani. Maailmassa ei ole mitään, mitä nämä seinät eivät pystyisi parantamaan: rankkoja päiviä, kylmiä talvipäiviä, ja tietysti niitä päiviä, kun kaipaan maatani.
Vuosi sitten aloin kuitenkin käyttää uimapukua. Ei, en ollut yhtäkkiä muuttunut ujoksi, vaan huomasin, että lähes joka kerta uimahallissa oli mies uimavalvojana. Kuvittele: mies istumassa tornissa. Mies, jonka ainoa työtehtävä on katsella altaaseen, kun uimme alasti.
Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreesta ammattibarometristä selviää, että sekä uimavalmentajien että liikunnan- ja vapaa-ajan ohjaajien tilanne on tasapainossa. Se tarkoittaa sitä, että jos työpaikkaa tarjotaan, työntekijät löydetään. Nyt ongelma on siis se, että uimahalli tarjoaa tiettyjä vuoroja vain naisille, mutta uimavalvoja on kuitenkin mies. Onko tämä tarkoituksenmukaista, jos naisten vuoron ajatuksena on tarjota paikka, jossa on helppo olla?
Entä ne naiset, jotka tuntevat olonsa epämukavaksi uimassa miehen silmien alla? Entä musliminaiset? Uimahalli toimii ensisijaisesti uimahallina, kyllä, mutta se on loppujen lopuksi paljon muutakin: tila, jossa monet voivat hyväksyä kehonsa ja kunnioittaa sitä. Meillä kaikilla tulisi olla oikeus tehdä niin täydessä alastomuudessa, turvallisesti. Kyse ei voi olla resurssien puutteesta.
Lois Armas
ohjaaja, Helsinki
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005 ... 8de2b2137c
Lähdin myös pian tutkimusretkille kaupungille selvittämään, mitä sillä oli tarjota. Ja sen löysin: Yrjönkadun uimahalli on helmi keskellä kaupunkia. Se tuntui, näytti ja tuoksui palatsilta. Oli vaikuttavaa, että neljä päivää viikossa sellainen uimahalli oli vain meitä naisia varten. Sai uida alasti eikä tarvinnut käyttää epämiellyttäviä uimapukuja.
Vuosien myötä Yrjönkadun uimahallista tuli suosikkipaikkani. Maailmassa ei ole mitään, mitä nämä seinät eivät pystyisi parantamaan: rankkoja päiviä, kylmiä talvipäiviä, ja tietysti niitä päiviä, kun kaipaan maatani.
Vuosi sitten aloin kuitenkin käyttää uimapukua. Ei, en ollut yhtäkkiä muuttunut ujoksi, vaan huomasin, että lähes joka kerta uimahallissa oli mies uimavalvojana. Kuvittele: mies istumassa tornissa. Mies, jonka ainoa työtehtävä on katsella altaaseen, kun uimme alasti.
Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreesta ammattibarometristä selviää, että sekä uimavalmentajien että liikunnan- ja vapaa-ajan ohjaajien tilanne on tasapainossa. Se tarkoittaa sitä, että jos työpaikkaa tarjotaan, työntekijät löydetään. Nyt ongelma on siis se, että uimahalli tarjoaa tiettyjä vuoroja vain naisille, mutta uimavalvoja on kuitenkin mies. Onko tämä tarkoituksenmukaista, jos naisten vuoron ajatuksena on tarjota paikka, jossa on helppo olla?
Entä ne naiset, jotka tuntevat olonsa epämukavaksi uimassa miehen silmien alla? Entä musliminaiset? Uimahalli toimii ensisijaisesti uimahallina, kyllä, mutta se on loppujen lopuksi paljon muutakin: tila, jossa monet voivat hyväksyä kehonsa ja kunnioittaa sitä. Meillä kaikilla tulisi olla oikeus tehdä niin täydessä alastomuudessa, turvallisesti. Kyse ei voi olla resurssien puutteesta.
Lois Armas
ohjaaja, Helsinki
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005 ... 8de2b2137c
