Psykopatologia.munfoorumi.com

Helsingin Sanomat 4.10.2018

Kirje nuorelle feministi­miehelle
Miten kohtelet naisia ympärilläsi – kuunteletko ja annatko heille tilaa? Jos sinulla on tyttöystävä tai vaimo, mitä hänelle kuuluu?

Ilokseni olen huomannut, että nuorista miehistä yhä useammat ilmoittautuvat feministeiksi. Tervetuloa! Me saamme kiittää feminismiä monesta hyvästä asiasta.
Vielä omassa nuoruudessani pojan piti olla tarkkana, ettei olisi paljastunut heikoksi tai pehmeäksi.
Ahdas mieskuva johti kiusaamiseen, väkivaltaan ja itsemurhiin. Nykyään oire­yhtymää on tapana kutsua ”toksiseksi maskuliinisuudeksi”. Se on huono termi, koska käärmeet tai sienet eivät myrkytä itseään, mutta kivettyneestä miehisyydestä kärsivät eniten miehet itse.
Feminismi on auttanut laventamaan sukupuolien rooleja, mikä on tehnyt elämän paljon helpommaksi niin naisille kuin miehillekin.

Kasvoin isoäitini, äitini ja tätieni eli fiksujen puheliaiden naisten kanssa. Olen aina tiennyt, että naiset ovat mielenkiintoisempia kuin miehet.
Miesseurassa tunsin itseni vaivautuneeksi: pelkäsin paljastuvani valemieheksi. Urheilussa olin hyvä kentällä, mutta surkea pukuhuoneessa.
Perhe-elämässä olen ollut tasa-arvoinen, vaikken ole paljon yrittänyt. En osaa pitää pyykkejä tai lastenhoitoa naisen tai miehen työnä vaan hoidettavina asioina.
Olen ollut kaksi kertaa naimisissa. Molemmat vaimoni ovat oma-aivoisia ja kunnianhimoisia naisia – ja feministejä. Vaimo tarkoittaa minulle myös parasta ystävää.

Olen kai niitä keski-ikäisiä miehiä, jotka ovat feministejä tekojensa kautta, kuten Annamari Sipilä kolumnissaan (HS 30.9.) kirjoitti.
Feminismi on minulle sukupuolten tasa-arvoa, mutta myös vapautumista perinteisistä naisen ja miehen rooleista, ihmisenä olemista. Feminismi ei ehkä ole sille paras termi.
Feminismi-sana pelottaa niitä miehiä, jotka tarvitsisivat eniten vapautumista kuristavasta miesroolista. Sitä paitsi ismit herättävät epäluuloa jokaisessa järkevässä ihmisessä.

Mutta paremman puutteessa: olen feministi.

Saska Saarikoski HS
Julkaistu: 4.10. 2:00 , Päivitetty: 4.10. 6:30

Kirje nuorelle feministi­miehelle
Miten kohtelet naisia ympärilläsi – kuunteletko ja annatko heille tilaa? Jos sinulla on tyttöystävä tai vaimo, mitä hänelle kuuluu?

Ilokseni olen huomannut, että nuorista miehistä yhä useammat ilmoittautuvat feministeiksi. Tervetuloa! Me saamme kiittää feminismiä monesta hyvästä asiasta.
Vielä omassa nuoruudessani pojan piti olla tarkkana, ettei olisi paljastunut heikoksi tai pehmeäksi.
Ahdas mieskuva johti kiusaamiseen, väkivaltaan ja itsemurhiin. Nykyään oire­yhtymää on tapana kutsua ”toksiseksi maskuliinisuudeksi”. Se on huono termi, koska käärmeet tai sienet eivät myrkytä itseään, mutta kivettyneestä miehisyydestä kärsivät eniten miehet itse.
Feminismi on auttanut laventamaan sukupuolien rooleja, mikä on tehnyt elämän paljon helpommaksi niin naisille kuin miehillekin.

Kasvoin isoäitini, äitini ja tätieni eli fiksujen puheliaiden naisten kanssa. Olen aina tiennyt, että naiset ovat mielenkiintoisempia kuin miehet.
Miesseurassa tunsin itseni vaivautuneeksi: pelkäsin paljastuvani valemieheksi. Urheilussa olin hyvä kentällä, mutta surkea pukuhuoneessa.
Perhe-elämässä olen ollut tasa-arvoinen, vaikken ole paljon yrittänyt. En osaa pitää pyykkejä tai lastenhoitoa naisen tai miehen työnä vaan hoidettavina asioina.
Olen ollut kaksi kertaa naimisissa. Molemmat vaimoni ovat oma-aivoisia ja kunnianhimoisia naisia – ja feministejä. Vaimo tarkoittaa minulle myös parasta ystävää.

Olen kai niitä keski-ikäisiä miehiä, jotka ovat feministejä tekojensa kautta, kuten Annamari Sipilä kolumnissaan (HS 30.9.) kirjoitti.
Feminismi on minulle sukupuolten tasa-arvoa, mutta myös vapautumista perinteisistä naisen ja miehen rooleista, ihmisenä olemista. Feminismi ei ehkä ole sille paras termi.
Feminismi-sana pelottaa niitä miehiä, jotka tarvitsisivat eniten vapautumista kuristavasta miesroolista. Sitä paitsi ismit herättävät epäluuloa jokaisessa järkevässä ihmisessä.
Mutta paremman puutteessa: olen feministi.

Siksi olen hämmentynyt siitä, että joudun katselemaan nuoria feministejä usein syytetyn penkiltä käsin. Se tapahtuu, kun olen poikennut oikeasta ajatus- tai puhetavasta.
Ehkä olen erehtynyt puhumaan sukupuolenvaihdoksesta enkä sukupuolenkorjauksesta. Ehkä olen kirjoittanut transseksuaalinen, kun olisi pitänyt sanoa transsukupuolinen. Tai ehkä olen unohtanut ­jonkin kirjaimen LBGTQ-litaniasta. Viimeksi erehdyin kysymään, oliko Timo Soinin aborttikanta niin iso asia kuin Suomessa kohistiin.

Feministien palaute tulee yleensä yläviistosta: ikävä kyllä, syytetty ei ole ymmärtänyt asiaa. Kysymys ei siis ole mielipide-erosta vaan tiedon puutteesta. Usein siihen liittyy myös aika­perspektiivi. Syytetyn edustama ajattelu on voinut joskus ennen olla hyväksyttävää, muttei ole enää.
Palaute on mustavalkoista: jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan. Olen saanut huomata olevani luolamies ja setämies.
Hämmentyneenä olen seuraillut feministien eri ”aaltojen” väittelyä. Näyttää siltä, että nuoremmat feministit haluavat taklata vanhemmat feministit tieltään.
Annamari Sipilän tavoin olen pohtinut myös joidenkin feministimiesten vaikuttimia. Takavuosina ymmärsin, että iso osa meidän nuorten miesten mielipiteistä selittyi halulla hyökätä vanhempia miehiä vastaan ja tehdä vaikutus ikäisimme naisiin, enkä usko tämän asian ratkaisevasti muuttuneen.

Nuorille feministeille ja varsinkin sinulle, nuori feministimies, sanon: älä tuhlaa aikaa oikeiden sanamuotojen tai muiden ajatusten kyttäämiseen vaan käytä sekin aika elämäsi ja ihmissuhteittesi pohtimiseen.
Miten kohtelet naisia ympärilläsi – kuunteletko ja annatko heille tilaa? Jos sinulla on tyttöystävä tai vaimo, mitä hänelle kuuluu? Kukoistavatko vai lakastuvatko naiset ympärilläsi?

Oletko ymmärtänyt, että elämäsi nainen saattaa haluta lapsen – ehkä jo alle 40-vuotiaana? Vai ajatteletko, että akateemisilla feministimiehillä on nyt sen verran vientiä, että asiaa ehtii miettiä myöhemminkin?
Feminismi ei ole isoja sanoja vaan pieniä tekoja. Se on vapautusliike. Älä siis tee siitä häkkiä itsellesi tai muille.
Mutta ennen kaikkea: nauti siitä, että saat hengittää niin paljon vapaammin kuin oma isoisäsi ja isäsi. Ja vietä paljon aikaa fiksujen naisten seurassa. Sillä naisilla tosiaan on parhaat jutut.

(Kirjoittaja on HS:n Kuukausiliitteen toimittaja.)