Psykopatologia.munfoorumi.com

Äitimuori oli monta päivää koomassa ennen kuolemaansa, joten varsinaisia hyvästejä en pystynyt jättämään. Mieleen jäi kuitenkin, kun häntä puhuttelin ja sanoin, että annamme sisarusten kanssa hänelle luvan lähteä, että kyllä me jo pärjäämme. Vaikutti kuin hän olisi herpaantunut eikä kulunut montaa minuuttia, kun hän kuoli.

En saanut isää hyvästellä, koska kuoli niin yllättäen.

Hyvästelin ainoastaan adoptioukkini, kun hänet haettiin kotoa ambulanssilla. Vaikka en tajunnut niiden olevan hyvästejä.

Näin Mamman (isänäiti) muutamia tunteja ennen kuolemaa terveyskeskuksen vuodeosastolla. Sitten, kun hän oli kuollut ja häntä ois saanu mennä kattomaan, ni en halunnu mennä, kuten en äidinisänkään kohdalla. Olen sen verran psykoottinen, että ajattelen, että kuolleiden näkeminen voi tulla harhoihin. Saatan nähdä kokonaisia ihmisiä sänkyni vieressä esim. yöllä ennen unta, jos ei yöantipsykootit vielä vaikuta. Mut kun en käyny isovanhempia kattomassa, ni ne ei o tullu siihen. Sen sijaan kolme julkkista kyllä (en ny haluu kertoo tarkemmin). Niin, ja ei isovanhempien sielut enää ollu kehossa, joten ei se uskonnollisestikaan ollu välttämätöntä se näkeminen.