Hyviäkin opettajia vielä on
Lähetetty: 21.09.2018 07:44Joka viikko natsi tai läski, mutta aina turvallinen aikuinen – porilaisen erityisopettajan blogista tuli some-hitti
Tilaajalle
Oppilaatkin lukivat Fat Miken blogia ja totesivat, että näinhän se on.
SATAKUNTA21.09. 06.00
JOONAS SALLI
Joka viikko natsi tai läski, mutta aina turvallinen aikuinen – porilaisen erityisopettajan blogista tuli some-hitti
Huutamalla ei voita mitään. Kun Mikko "Fat Mike" Heikkilä puhuu hiljaisella ja rauhallisella äänellä oppilaat tietävät, että on paras pysyä asialinjalla.
Pirkko Aalto
Pori
Opettajan työssä olen useammin ...tun läski tai natsi kuin vaikkapa kiva. En liioittele, jos kerron tämän olevan osa jokaviikkoista kohtaamista oppilaiden kanssa. Kun edellä mainitun kertoo toiselle aikuiselle vastassa on usein järkytys.
Näin kirjoittaa Kaarisillan yhtenäiskoulun joustavan perusopetuksen (jopo) erityisopettaja Mikko "Fat Mike" Heikkilä , 39, opettajien blogissa. Fat Miken blogikirjoituksesta on tullut jonkin sortin somehitti.
Opettajan kirjoitusta työn arjesta ovat lukeneet myös Heikkilän oppilaat. Palautetta voinee pitää myönteisenä.
–Oppilaat ovat sanoneet, että näinhän se on.
Käydään tutustumassa mieheen ja luetaan blogia vähän tarkemmin.
Fat Mike on oppilaiden antama nimi. Kun katsoo jopo-luokassa istuvaa miestä, vaikuttaa siltä, että lempinimi on annettu hyvällä. Mutta ei Heikkilä sukkiinsa sotkeudu, jos oppilas sanoo häntä läskiksi.
Sitä paitsi tuossa ilmaisussa on aavistus todenperäisyyttä. Mulla keskivartalotreeni on tuottanut tynnyrin, ei sixpackia.
Heikkilän blogi on vastaus niille, jotka ihmettelevät, miten opettaja jaksaa päivästä toiseen kuulla alatyylistä länkytystä. Moni ihmettelee myös, miten nuoriso voi olla noin pilalla.
–Isossa kuvassa nähdään ulkoinen käytös, se, jos joku käyttäytyy huonosti. Mutta jos pääsee kurkistamaan syvemmälle, sieltä nousee väkisinkin jotain hyvää. En ole koko urani aikana törmännyt läpeensä pahaan nuoreen, kertoo Heikkilä.
Heikkilä on hieman hämillään some-suosiosta. Hän ei halua, että hänet kuvataan kasvatuksen guruna. Totta toki on, että Heikkilän kirjoittamista asioista on puhuttu ennenkin. Mutta myönteisestä palautteesta voi päätellä, että asioita on syytä toistaa sukupolvesta toiseen.
Toki mä hiljennän mahdollisuuksien mukaan purkaukset komentamalla olemaan hiljaa. Pointti on siinä, että tilanne ei saa loppua siihen. Nuorelle pitää antaa aikaa ja tilaa rauhoittua, jonka jälkeen tilanne käydään läpi.
Höyryävä teini ei ole outo ilmestys kotikeittiössäkään. Kyllä Heikkilä ymmärtää, että järkevätkään ohjeet eivät aina estä pinnan palamista.
–On helppo sanoa, että pitää vain skarapata. Mutta vanhemmatkin voivat olla väsyneitä.
Heikkilä kertoo 15 vuodessa oppineensa, ettei ääntä korottamalla välttämättä voita mitään.
–Tehokkainta näyttää olevan se, että puhun hiljaisella ja rauhallisella äänellä. Silloin oppilaat ymmärtävät, että olen kiukkuinen.
7-9 -luokkalaisia opettava Heikkilä muistuttaa, etteivät kaikki lapset tule aamulla kouluun pullantuoksuisesta kodista.
Verbaalisen hyökkäyksen taustalla voi olla huonosti nukuttu yö, joka on vietetty pelimaailmassa, päihdemaailmassa tai omassa sängyssä itkien, kun pelottaa kuunnella kotona olevien aikuisten päihdehuuruista riitelyä.
Heikkilän mielestä nuoriso ei pilalla.
–Nuoret ovat ympäröivän maailman summa. Kun nuori räjähtää täällä, hän räjähtää turvallisessa paikassa. Opettaja on hänelle se turvallinen aikuinen.
Nykyään puhutaan paljon siitä, että nuorilla on aikuisen kaipuu. Heikkilän mielestä puhe ei ole tuulesta temmattua.
–Nuoret, joiden kanssa olen työskennellyt, kaipaavat myös rajoja. Ne tuovat turvaa.
Heikkilää auttavat jaksamaan tilanteet, joissa hän pääsee näkemään nuoren henkistä kasvua.
Esimerkiksi nuoren esittämä anteeksipyyntö menee tunteisiin, vahvasti. Silloin tietää, että mä ja perhe ja muut nuoren ympärillä, me, ollaan onnistuttu herättämään jotain nuoressa.
Kyllä Fat Mike joskus turhautuukin. Kielteisessä mielessä tunteisiin menee, jos nuori suhtautuu välinpitämättömästi omaan tulevaisuuteensa.
–Mulla on sellainen tuntuma, että välinpitämättömyys on lisääntynyt. Saadaanko jostain sellaista mallia, että ilman koulutusta pärjää? hän miettii.
Ilmeisesti malli ei aina tule vanhemmilta. Moni heistä pikemminkin tsemppaa nuortaan.
–Vähemmän koulutusta saaneet vanhemmat ovat kyllä sitä mieltä, että peruskoulun päästötodistuksella ei pitkälle mennä.
Entä me vanhemmat? Mitä Heikkilä sanoo meille?
–Jos nuoren kanssa ei pärjää, pitää uskaltaa hakea apua. Kun puhutaan lastensuojelusta, esille nousee usein negatiivisia asioita. Mutta kyllä sosiaalityö pystyy meillä monella tavalla auttamaan.
Mä olen alkanut heräämään siihen ajatukseen, että kenties luokan aamun pitäisi olla, ainakin silloin tällöin, kahvin ja sämpylän tuoksuinen. Liian usein nuori kohtaa partasuun, joka kysyy tiukasti miksi taas olet myöhässä?
Miten on, saako jopo-luokassa aamukahvia?
–Meillä on kahvinkeitin, mutta ei sämpylää. Aamut aloitetaan rauhallisesti. Mutta kyllä täällä töitä tehdään. Tämä on koulu.
Kursivoidut kohdat ovat Mikko Heikkilän blogista
https://www.satakunnankansa.fi/satakunt ... 201207117/
Tilaajalle
Oppilaatkin lukivat Fat Miken blogia ja totesivat, että näinhän se on.
SATAKUNTA21.09. 06.00
JOONAS SALLI
Joka viikko natsi tai läski, mutta aina turvallinen aikuinen – porilaisen erityisopettajan blogista tuli some-hitti
Huutamalla ei voita mitään. Kun Mikko "Fat Mike" Heikkilä puhuu hiljaisella ja rauhallisella äänellä oppilaat tietävät, että on paras pysyä asialinjalla.
Pirkko Aalto
Pori
Opettajan työssä olen useammin ...tun läski tai natsi kuin vaikkapa kiva. En liioittele, jos kerron tämän olevan osa jokaviikkoista kohtaamista oppilaiden kanssa. Kun edellä mainitun kertoo toiselle aikuiselle vastassa on usein järkytys.
Näin kirjoittaa Kaarisillan yhtenäiskoulun joustavan perusopetuksen (jopo) erityisopettaja Mikko "Fat Mike" Heikkilä , 39, opettajien blogissa. Fat Miken blogikirjoituksesta on tullut jonkin sortin somehitti.
Opettajan kirjoitusta työn arjesta ovat lukeneet myös Heikkilän oppilaat. Palautetta voinee pitää myönteisenä.
–Oppilaat ovat sanoneet, että näinhän se on.
Käydään tutustumassa mieheen ja luetaan blogia vähän tarkemmin.
Fat Mike on oppilaiden antama nimi. Kun katsoo jopo-luokassa istuvaa miestä, vaikuttaa siltä, että lempinimi on annettu hyvällä. Mutta ei Heikkilä sukkiinsa sotkeudu, jos oppilas sanoo häntä läskiksi.
Sitä paitsi tuossa ilmaisussa on aavistus todenperäisyyttä. Mulla keskivartalotreeni on tuottanut tynnyrin, ei sixpackia.
Heikkilän blogi on vastaus niille, jotka ihmettelevät, miten opettaja jaksaa päivästä toiseen kuulla alatyylistä länkytystä. Moni ihmettelee myös, miten nuoriso voi olla noin pilalla.
–Isossa kuvassa nähdään ulkoinen käytös, se, jos joku käyttäytyy huonosti. Mutta jos pääsee kurkistamaan syvemmälle, sieltä nousee väkisinkin jotain hyvää. En ole koko urani aikana törmännyt läpeensä pahaan nuoreen, kertoo Heikkilä.
Heikkilä on hieman hämillään some-suosiosta. Hän ei halua, että hänet kuvataan kasvatuksen guruna. Totta toki on, että Heikkilän kirjoittamista asioista on puhuttu ennenkin. Mutta myönteisestä palautteesta voi päätellä, että asioita on syytä toistaa sukupolvesta toiseen.
Toki mä hiljennän mahdollisuuksien mukaan purkaukset komentamalla olemaan hiljaa. Pointti on siinä, että tilanne ei saa loppua siihen. Nuorelle pitää antaa aikaa ja tilaa rauhoittua, jonka jälkeen tilanne käydään läpi.
Höyryävä teini ei ole outo ilmestys kotikeittiössäkään. Kyllä Heikkilä ymmärtää, että järkevätkään ohjeet eivät aina estä pinnan palamista.
–On helppo sanoa, että pitää vain skarapata. Mutta vanhemmatkin voivat olla väsyneitä.
Heikkilä kertoo 15 vuodessa oppineensa, ettei ääntä korottamalla välttämättä voita mitään.
–Tehokkainta näyttää olevan se, että puhun hiljaisella ja rauhallisella äänellä. Silloin oppilaat ymmärtävät, että olen kiukkuinen.
7-9 -luokkalaisia opettava Heikkilä muistuttaa, etteivät kaikki lapset tule aamulla kouluun pullantuoksuisesta kodista.
Verbaalisen hyökkäyksen taustalla voi olla huonosti nukuttu yö, joka on vietetty pelimaailmassa, päihdemaailmassa tai omassa sängyssä itkien, kun pelottaa kuunnella kotona olevien aikuisten päihdehuuruista riitelyä.
Heikkilän mielestä nuoriso ei pilalla.
–Nuoret ovat ympäröivän maailman summa. Kun nuori räjähtää täällä, hän räjähtää turvallisessa paikassa. Opettaja on hänelle se turvallinen aikuinen.
Nykyään puhutaan paljon siitä, että nuorilla on aikuisen kaipuu. Heikkilän mielestä puhe ei ole tuulesta temmattua.
–Nuoret, joiden kanssa olen työskennellyt, kaipaavat myös rajoja. Ne tuovat turvaa.
Heikkilää auttavat jaksamaan tilanteet, joissa hän pääsee näkemään nuoren henkistä kasvua.
Esimerkiksi nuoren esittämä anteeksipyyntö menee tunteisiin, vahvasti. Silloin tietää, että mä ja perhe ja muut nuoren ympärillä, me, ollaan onnistuttu herättämään jotain nuoressa.
Kyllä Fat Mike joskus turhautuukin. Kielteisessä mielessä tunteisiin menee, jos nuori suhtautuu välinpitämättömästi omaan tulevaisuuteensa.
–Mulla on sellainen tuntuma, että välinpitämättömyys on lisääntynyt. Saadaanko jostain sellaista mallia, että ilman koulutusta pärjää? hän miettii.
Ilmeisesti malli ei aina tule vanhemmilta. Moni heistä pikemminkin tsemppaa nuortaan.
–Vähemmän koulutusta saaneet vanhemmat ovat kyllä sitä mieltä, että peruskoulun päästötodistuksella ei pitkälle mennä.
Entä me vanhemmat? Mitä Heikkilä sanoo meille?
–Jos nuoren kanssa ei pärjää, pitää uskaltaa hakea apua. Kun puhutaan lastensuojelusta, esille nousee usein negatiivisia asioita. Mutta kyllä sosiaalityö pystyy meillä monella tavalla auttamaan.
Mä olen alkanut heräämään siihen ajatukseen, että kenties luokan aamun pitäisi olla, ainakin silloin tällöin, kahvin ja sämpylän tuoksuinen. Liian usein nuori kohtaa partasuun, joka kysyy tiukasti miksi taas olet myöhässä?
Miten on, saako jopo-luokassa aamukahvia?
–Meillä on kahvinkeitin, mutta ei sämpylää. Aamut aloitetaan rauhallisesti. Mutta kyllä täällä töitä tehdään. Tämä on koulu.
Kursivoidut kohdat ovat Mikko Heikkilän blogista
https://www.satakunnankansa.fi/satakunt ... 201207117/