Kirjoittaja Mirri » 20.09.2018 22:21
En usko, että lähisuhdeväkivallan uhriudella on tekemistä feminiinisyyden/maskuliinisuuden kanssa. En usko sitäkään, että feminiinisyys/maskuliinisuus on suoraan yhteydessä itsetuntoon.
Sen sijaan uskon miehen voivan joutua omassa parisuhteessaan väkivallan uhriksi riippumatta siitä onko hän feminiininen tai maskuliininen. Ei siihen oikeastaan tarvita muuta kuin hankalalla tavalla psyykkisesti häiriöinen nainen ja yhteiset lapset. Aivan sama, onko mies feminiininen tai maskuliininen, ja onko hänellä hyvä itsetunto vai ei, jos hän on esimerkiksi joutunut 'loukkuun' vaikeasti persoonallisuushäiriöisen naisen kanssa - naisen, joka häikäilemättömästi taistelee häntä vastaan vaikkapa yhteisten lasten avulla.
Palle, mielestäni teet karhunpalveluksen miehille luokittelemalla lähisuhdeväkivallan uhreiksi joutuneet miehet tietynlaisiksi; tästä tuskin Laasanenkaan kiittelee sinua. Nykyisin jo hyvin tiedetään, miten järkyttävän hankalia tapauksia vaikeasti häiriintyneet naiset voivat olla, ja millaisessa liemessä uhriksi joutunut mies voi olla etenkin jos hänellä on lapsia häiriintyneen naisen kanssa.
Ja vielä kertaalleen tämä vanha tunnettu asia: mies parisuhdeväkivallan uhrina joutuu visusti varomaan omia toimiaan - esimerkiksi kiinni käymistä - koska väkivaltaisesti käyttäytyvä nainen saa poliisit puolelleen ihan sillä, että näyttää mustelmia, jotka tosiasiassa ovat tulleet siitä, että mies on pitänyt hänestä kiinni hänen yrittäessään käydä päälle. Ei tälläkään asialla ole mitään tekemistä miehen feminiinisyyden kanssa; miehellä kuin miehellä puolustautumismahdollisuudet ovat tosi huonot, jos hän haluaa välttää syylliseksi leimautumisen.