Psykopatologia.munfoorumi.com

Leijonasydän
Dome Karukosken elokuva uusnatsiporukan johtohahmosta, joka rakastuu kiihkeästi. Uudella avovaimolla on tummaihoinen poika. Voittaako rakkaus ennakkoluulot? N: Peter Franzén, Laura Birn, Jasper Pääkkönen. Suomi 2013
1 h 34 min

https://areena.yle.fi/1-3046580

Elokuva on nähtävissä Areenassa vielä kuusi päivää.
Laitoin ketjun tähän osioon, koska leffa on sen verran väkivaltainen, ettei se välttämättä sovellu terapiaksi.

Ilmoitin ketjun aloituksen ylläpitoon, koska elokuva saattaa vaarantaa terveyteni.

Ja, kun Mirri katsoo elokuvan, otsikon voi muuttaa oikeaksi.

"Dome Karukosken elokuva Leijonasydän kertoo uusnatsiporukan itäsuomalaisesta johtohahmosta, joka rakastuu kiihkeästi. Uudella avovaimolla on tummaihoinen poika. Kasvaako uusperheen isä ulos ennakkoluuloistaan? Voittaako rakkaus vai kaveriporukan luoma paine? Entä miten käy pojan, joka saa isäpuoliehdokkaakseen uusnatsin? Leijonasydän on elokuva tärkeistä ja vakavista asioista, kuten suvaitsevaisuudesta. Sen huumori on yllättävää ja kulmikasta, mutta taustalla on myös isoja tunteita: romanttista rakkautta, rakkautta ystäviin, veljeen ja kasvavaan lapseen."
http://www.leffatykki.com/elokuva/leijonasydan

ip-banni kirjoitti:Ja, kun Mirri katsoo elokuvan, otsikon voi muuttaa oikeaksi.

Olen katsonut jopa kahteen kertaan.

Tämä ei ole elokuva vahingollisesta maskuliinisuudesta. Jos olisi, elokuva päättyisi toisin.

Elokuvassa testosteroni tihkui, ja tehtiin paljon pahaa. Päähenkilö tosin ryhtyi taistelemaan omaa tuhoisaa maskuliinisuuttaan vastaan ihan kiitettävästi ja onnistuneestikin, mutta räjähteellä tehty itsemurha (rakkaan ihmisen silmien edessä) on sekin melkoisen aggressiivinen ja vahingoittavasti maskuliininen tappamistapa.

On varmaan selvää, että tämä on minun mielipiteeni, ja ketjun otsikoksi laiton oman näkemykseni ja kokemukseni elokuvasta. Mitä se kaikki aggressiivisuus ja silmitön vihaaminen oli, ellei nimenomaan myrkyllistä maskuliinisuutta, joka aiheutti vahinkoa niin itselle kuin toisille?

Jospa se onkin myrkyllistä feminiinisyyttä? Maskuliineilla on myös feminiininen puolensa.

Ilmeisesti et ole nähnyt elokuvaa.
Uskon, että voi olla olemassa myös vahingollista feminiinisyyttä, mutta tässä leffassa sellaista ei nähdä. Ei siltikään vaikka yksi jengissä häärivä aggressiivinen hakkaaja onkin nainen. Sen sijaan käy ilmi, että feminiinikin pystyy olemaan tuhoisalla tavalla maskuliininen.

Mirri kirjoitti:On varmaan selvää, että tämä on minun mielipiteeni, ja ketjun otsikoksi laiton oman näkemykseni ja kokemukseni elokuvasta. Mitä se kaikki aggressiivisuus ja silmitön vihaaminen oli, ellei nimenomaan myrkyllistä maskuliinisuutta, joka aiheutti vahinkoa niin itselle kuin toisille?

Minusta sinä teit ketjun vain provoksi ja sen vuoksi laitoit sen tähän osioon etkä sinne minne yleensä elokuvat laitetaan.

Olen katsonut elokuvan vain yhden kerran ja vuosia sitten mutta eikö niissä uusnatseissa ollut mukana myös naisia?

En ole elokuvaa vielä katsonut, mutta jo Areenan esittelystä näkee, että kyse on propagandaelokuvasta, jolla pyritään yksi ihmisryhmä leimaamaan läpeensä pahaksi, vaikka kyse ilmeisesti on normaalista nuorison kapinoinnista.

Voisit katsoa elokuvan tai pitää turpasi kiinni.