Kirjoittaja Rakkaussoturi » 13.09.2018 17:12
Mä olin peruskoulussa 3. luokan keväästä 7. luokan kevääseen puu-ja metallitöissä. Meitä k.o aineen valinneita tyttöjä oli itteni lisäksi vain kaksi. Oppiaineen nimi oli kyllä tekninen työ.
Tekstiilityössä olin ekalla ja tokalla ja kolmannen syksyllä. Olen usein nuorempana nikkaroinut isäni kanssa, joten valinta oli luonteva.
Nykyisin en ole puuhommia juurikaan tehnyt, tosin kokosin keväällä Ikean säilytyslaatikon (iso ja puinen), joten tuli ruuvimeisseliä taas pitkästä aikaa käytettyä jne.
Mutta oon mä tehny mm. ovikellon (transistori sisällä, kappaleena Für Elise), löylykauhan, avainkaapin, jakkaran, sen skoopin, jota käytetään armeijassakin. Hitsannut olen ja kolvannut, sahannut, viilannut, yms. Virkata tai kutoa en osaa, enkä myöskään käyttää ompelukonetta, mutta en kyllä poraakaan käytä.
Mutta lopulta kyllä kielet ja kirjallisuus kiinnostivat paljon enemmän.
Setan ja Transtukipisteen materiaalit ovat hämmentäviä, eivätkä puolueettomia.
Koulun biologianopetuksen varaan ei sukupuolikysymystä voi jättää, ku opet on niin estyneitä, ettei sieltä mitään valistusta saa. (Niin oli mulla ainakin).
Munsta vanhemmat ovat tässä asiassa tärkeitä. Osattaisiin puhua luonnollisesti näistä seksuaalisuus- ja sukupuoliasioista ja identiteetistä.
Ja hei muuten, nykyvanhemmathan ovat vissiin mun ikäisiä (täytin just 37 v), joten he kyllä osaavat ettiä tietoa ym.
Munsta hyviä nettisivuja aiheesta on Sexpolla, Väestöliitolla, Mannerheimin Lastensuojeluliitolla ja Folkhälsanilla.
Esim. Setan Sinuiksi-palvelu sen sijaan on sekava.
Mutta siis jokainen saa mielestäni kyllä ilmentää identiteettiään miten tykkää.
Oma tyylini on nykyisin taas feminiinisempi (pinkkiä, tunikoita, klipsikorviksia) ja sitä ennen se oli huppareita, sinistä, vihreää, lököfarkkuja yms.
Mutta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta puhuttaessa ollaan tosi herkällä alueella, joten hienovaraisuus on tarpeen.
Born in Heideken