Psykopatologia.munfoorumi.com

Olennaisempaa kuitenkin on, että vähätunteisuus suojaa elämän ikäviltä puolilta.

Täältä tunnejääkaapista käsin katsottuna vahvasti tuntevien ihmisten elämä tuntuu olevan jatkuvasti vain ja ainoastaan kurjaa. Myöhästyit bussista? Hajoa henkisesti palasiksi ja itke. Pomo antaa kriittistä palautetta? Vietä 45 minuuttia työpaikan vessassa itkien. Läheinen sairastuu? Murehdi puoli vuotta itkien.

Harmistusta, ahdistusta tai pelkoa saa tietysti kokea. Kyllä minäkin koen. En minä mikään robotti ole. Mutta oikeasti mietin, miten nämä ihmiset pärjäävät elämässä, kun pienikin vastoinkäyminen aiheuttaa totaalisen itkuhajoamisen. Se vaikuttaa minusta hirveän kuluttavalta.

Tunnin nyt asiaa pohtineena ja rautaa pumpanneena (huom. hyvänolonTUNNE tulee endorfiinista) haluaisin, ettei tästä tehtäisi sukupuolikysymystä. Itse olen keski-ikäinen nainen, enkä muista koskaan itkeneeni julkisesti, korottaneeni ääntäni tai polkeneeni jalkaa. Tämä ei tarkoita, että olisin tunteeton. Enemmän temperamenttikysymys.
Ihmisillä pitää olla jonkintasoinen tunteiden analysointikyky. Miksi tunnen näin, mihin se johtaa? Pakasta vedetty uusi auto, mikä ajonautinto. Auton ansiota? Ei vaan sen tuoman tunteen. Poikaystävä jättää, vituttaa ja masentaa? Poikaystävän syy? No, ehkä välillisesti, mutta perinmmäisesti syy on tunne. Jos ei koskaan mieti, miltä tuntuu ja miksi, voi sian syyn löytää jostakin muusta kuin itsestään.
Ja hei, vaikka kärjistin. Tunteet ovat elinehto ja oikeastaan elämäni tarkoitus. Minä en ole tunteeton. Elän tunteita varten. Kaunis auringonlasku, ei se jää mieleen kuvana, vaan tunteena. Ihmisen iho ja kohtaaminen, ei se ole tapahtuma, vaan tunne. Uusi koti, seiniä? Ei vaan tunne.
Ja kaikki tuntekoon tavalla, kunhan tunnette.

Leena N

Helsingin Sanomat 10.9.2018
Perheenäiti tunnusti pettämisen, mies talloi hengiltä Helsingissä – ”Pettämisellä ei ole lieventävää merkitystä”, hovioikeus tyrmäsi murhaajan selitykset

Naisystävänsä hengen riistänyt mies sai maanantaina Helsingin hovioikeudessa murhatuomion. Helsingin käräjäoikeus oli aiemmin tuominnut 29-vuotiaan Jani Aleksi Ylösen taposta kymmeneksi vuodeksi vankeuteen, eli tuomio koveni korkeammassa oikeusasteessa.
Murhasta koituva rangaistusseuraamus on aina elinkautinen.

Syyttäjä ja henkirikoksen uhriksi joutuneen naisen kolme lasta valittivat käräjäoikeuden ratkaisusta ja vaativat tuomion korottamista taposta murhaksi.

Syytetyn mielestä käräjäoikeuden tuomio oli oikea. Hänen mukaansa kuolema oli tahaton seuraus ”väkivaltaisesta reaktiosta”, joka puolestaan aiheutui naisen ”tunnustuksesta”.