Hannu Lauerma: Vainoharhojen vallassa
"Hiljattain minua lähestyi Helsingin rautatieasemalla kiihtyneen ja tuskaisen näköinen mies, jota en tunnistanut. Hänen karjunnastaan oli vaikea saada selvää muuten kuin siltä osin, että hän arveli minun tappavan ihmisiä työssäni.
Näin julistettuaan hän lähti juoksemaan pois ja aivan ilmeisesti niin lujaa kuin pääsi. Vaikutelmani oli, että hän todellakin pelkäsi saattavansa tulla tapetuksi siihen paikkaan, ellei pakenisi.
Toisessa tapauksessa muuan vähäsanainen ja synkkä lähimmäinen kertoi kollegalleni, että nukkuminen oli ollut vaikeaa koska kolistelen hänen peltikatollaan joka yö. Yli 500 kilometrin päässä työpaikastani, jossa minut kyllä useimpina aamuina oli nähty.
Tällaiset kohtalot ovat ääriesimerkkejä vainoharhaisista eli paranoidisista psykoosisairauksista, joissa mikään vetoaminen todennettaviin tosiasioihin ei muuta asianomaisen kokemusta. Ne sivuutetaan tai sitten syntyy yhä uusia selityksiä. Saattaahan koko moninkertainen valvontajärjestelmämme pettää yli 20 vuoden ajan, ja voihan lääkärillä olla kaksoisolento.
Keskenään erilaisia paranoidisia oireita esiintyy monenlaisissa sairauksissa. Paranoidista skitsofreniaa, joka useimmiten reagoi antipsykoottiseen lääkehoitoon hyvin, leimaavat monenlaiset emotionaaliset ja kognitiiviset poikkeamat. Tyypillisiä ovat puhuttelevat hallusinaatiot ja harhojen bisarri sisältö, jonka vuoksi maallikkokin yleensä tunnistaa sairauden.
Potilas saattaa esimerkiksi kokea, että hän näkee toisten aivoihin kallon luitten läpi ja tietää siksi, että hänen äitinsä aikoo surmata hänet.
Vaikeammin tunnistettavia sairauksia ovat kapea-alaiset harhaluuloisuushäiriöt, jossa harhakokemus ei ole eriskummallinen, vaan potilas kokee sellaista uhkaa, joka jonkun kohdalla olisi täysin mahdollinen.
Asianomainen kertoo esimerkiksi että järjestäytynyt rikollisuus uhkaa häntä, ja vasta tarkempi luottamuksellinen keskustelu paljastaa, että kyse on kroonistuneesta psykoottisesta tulkinnasta. Murhauhkauksia luetaan esimerkiksi siitä, missä asennossa pöytäveitsi oli ravintolan naapuripöydässä, miten poliisi hymyili, tai millainen koru naapurilla oli kaulassaan.
Tällainen tila saattaa joskus yllättää hyvinkin vaativissa tehtävissä toimineen ja älykkään ihmisen hänen ollessaan vaikean psykososiaalisen stressin kourissa.
Paranoidisia kokemuksia liittyy usein myös muun muassa huumepsykooseihin ja alkaviin dementioihin. Kun kello ja lompakko ovat hukassa, niin kotisairaanhoitohan ne on varastanut.
Vainoharhaisten elämysten moninaisuus ja esiintyminen muuten keskenään neurokognitiivisesti erilaisissa tiloissa kertoo siitä, että ihmisen laji on selvinnyt hengissä olemalla varuillaan vaarallisissa olosuhteissa.
Paranoidisuus rajautuukin tavanomaiseen epäluuloisuuteen, joka voi perustua koviin kokemuksiin tai uhkakuvien määrätietoiseen luomiseen. Osa paranoidikoista on vetäytyviä ja pelokkaita, toiset taas aggressiivisia ja jopa väkivaltaisiakin.
Anonyymit Internet-palstat eivät ole paranoiaan taipuvaisille terveellinen toimintaympäristö. He näet reagoivat helposti pelolla tai raivolla erilaisiin provokatiivisiin viesteihin, ja saattavat uskoa olevansa netin kautta henkilökohtaisesti jonkin erityisen vainon tai viestityksen kohteena.
Kirjoittaja on psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri."
http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/4 ... n+vallassa