Nainen huomasi tulleensa raiskatuksi 3v eron jälkeen
Lähetetty: 30.07.2018 18:43Kolme vuotta eron jälkeen Laura ymmärsi avopuolison raiskanneen häntä kuukaudesta toiseen
– Avun hakeminen voi olla vaikeaa ja häpeän tunne piinata uhria
Raiskauksen uhriksi joutuneille on selkeät toimintaohjeet. Tilanne on kuitenkin mutkikkaampi, jos rikoksesta on kulunut jopa vuosia.
Vilma Ikola HS Julkaistu: 30.7. 2:00, Päivitetty: 30.7. 6:20
KYLPYHUONEEN KAAKELI tuntui kylmältä ihoa vasten, vesi valui silmiin ja suuhun.
Kolme vuotta myöhemmin veden valuminen kasvoille laukaisi Lauralle dissosiaatio- eli poissaolokohtauksen. Maailma tuntui hetken epätodelliselta, kunnes itkun hellittyä syy alkoi hahmottua. Hänet oli raiskattu.
Lauran nimi on muutettu asian arkaluontoisuuden vuoksi.
SUHDE ALKOI tavalliseen tapaan. Kumppani tuntui ihanalta ja turvalliselta. Kaikki sujui niin hyvin, että pian Laura jätti lähellä kouluaan sijaitsevan asuntonsa muuttaakseen yhteen.
Yhteisessä kodissa alkoi riitely, josta ei tuntunut tulevan loppua. Ahdistus kasvoi, tilanne alkoi käydä vaikeaksi. Yksiössä oli mahdotonta löytää omaa tilaa, joten Laura alkoi viettää mahdollisimman paljon aikaa kodin ulkopuolella. Hän ei muista saaneensa kumppanilta lohdutusta selittämättömään pahaan oloonsa, ajatteli vain olevansa melankolinen luonne.
Suhde jatkui silti, sillä riitojen ulkopuolella yhteiselo sujui. Arki tuntui pääpiirteissään mukavalta sohvalla löhöilyineen ja kokkailuineen. Paitsi että normaalia seksiä ei ollut suhteen alun jälkeen. Puoli vuotta kestäneen avoliiton aikana raiskauksia oli noin kahdesti viikossa.
”Jossain vaiheessa suhdetta opin tunnistamaan ja ennustamaan, ja sitä kautta panemaan vastaan, mutta se muuttui jotenkin kauheammaksi”, Laura kuvailee.
Hän alkoi suhtautumaan tilanteisiin välttämättömänä pahana, ottamaan ne vastaan passiivisesti ja ajattelemaan, että kunhan tilanteen hoitaa pois alta, saa taas olla hetken rauhassa.
SEKSUAALINEN VÄKIVALTA on traumatisoiva kokemus. Mieli voi pyrkiä suojelemaan itseään sulkemalla tapahtuneen pois muistista. Rikoksen aikana voi ilmetä jopa kehosta poistumisen kokemuksia, kuin itseään katselisi ulkopuolelta.
Elämä voi vaikuttaa suhteellisen normaaliltakin, kunnes ajan kuluminen tai jokin tietty tekijä laukaisee muistot. Näin kävi myös Lauralle.
Suhde ei päättynyt seksuaalisen väkivallan vuoksi, vaan hiipui vähitellen Lauran muutettua pois.
”Muutto oli vaan ainut asia, johon intuitiivisesti selittämättömällä tavalla pystyin”, hän selittää.
Paha olo kuitenkin jäi ja ilmenee yhä pelkotiloina. Sauna täytyy varmistaa tyhjäksi ennen vessassa käyntiä. Puhelinta on pidettävä mukana kaikkialla. Pimeät nurkat ahdistavat, välillä niissä tuntuu odottavan vieras mies valmiina tekemään pahaa.
”Kotiin tuleminen on kaikista pahinta, kun ei voi tietää, onko siellä joku.”
Yllättäen mieleen muistunut kokemus järkytti, mutta toisaalta antoi myös selityksen pelkotiloille ja ahdistukselle.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-20000057 ... fd2b524a72 (PP: Kommentit 3.8.2018: 113)
– Avun hakeminen voi olla vaikeaa ja häpeän tunne piinata uhria
Raiskauksen uhriksi joutuneille on selkeät toimintaohjeet. Tilanne on kuitenkin mutkikkaampi, jos rikoksesta on kulunut jopa vuosia.
Vilma Ikola HS Julkaistu: 30.7. 2:00, Päivitetty: 30.7. 6:20
KYLPYHUONEEN KAAKELI tuntui kylmältä ihoa vasten, vesi valui silmiin ja suuhun.
Kolme vuotta myöhemmin veden valuminen kasvoille laukaisi Lauralle dissosiaatio- eli poissaolokohtauksen. Maailma tuntui hetken epätodelliselta, kunnes itkun hellittyä syy alkoi hahmottua. Hänet oli raiskattu.
Lauran nimi on muutettu asian arkaluontoisuuden vuoksi.
SUHDE ALKOI tavalliseen tapaan. Kumppani tuntui ihanalta ja turvalliselta. Kaikki sujui niin hyvin, että pian Laura jätti lähellä kouluaan sijaitsevan asuntonsa muuttaakseen yhteen.
Yhteisessä kodissa alkoi riitely, josta ei tuntunut tulevan loppua. Ahdistus kasvoi, tilanne alkoi käydä vaikeaksi. Yksiössä oli mahdotonta löytää omaa tilaa, joten Laura alkoi viettää mahdollisimman paljon aikaa kodin ulkopuolella. Hän ei muista saaneensa kumppanilta lohdutusta selittämättömään pahaan oloonsa, ajatteli vain olevansa melankolinen luonne.
Suhde jatkui silti, sillä riitojen ulkopuolella yhteiselo sujui. Arki tuntui pääpiirteissään mukavalta sohvalla löhöilyineen ja kokkailuineen. Paitsi että normaalia seksiä ei ollut suhteen alun jälkeen. Puoli vuotta kestäneen avoliiton aikana raiskauksia oli noin kahdesti viikossa.
”Jossain vaiheessa suhdetta opin tunnistamaan ja ennustamaan, ja sitä kautta panemaan vastaan, mutta se muuttui jotenkin kauheammaksi”, Laura kuvailee.
Hän alkoi suhtautumaan tilanteisiin välttämättömänä pahana, ottamaan ne vastaan passiivisesti ja ajattelemaan, että kunhan tilanteen hoitaa pois alta, saa taas olla hetken rauhassa.
SEKSUAALINEN VÄKIVALTA on traumatisoiva kokemus. Mieli voi pyrkiä suojelemaan itseään sulkemalla tapahtuneen pois muistista. Rikoksen aikana voi ilmetä jopa kehosta poistumisen kokemuksia, kuin itseään katselisi ulkopuolelta.
Elämä voi vaikuttaa suhteellisen normaaliltakin, kunnes ajan kuluminen tai jokin tietty tekijä laukaisee muistot. Näin kävi myös Lauralle.
Suhde ei päättynyt seksuaalisen väkivallan vuoksi, vaan hiipui vähitellen Lauran muutettua pois.
”Muutto oli vaan ainut asia, johon intuitiivisesti selittämättömällä tavalla pystyin”, hän selittää.
Paha olo kuitenkin jäi ja ilmenee yhä pelkotiloina. Sauna täytyy varmistaa tyhjäksi ennen vessassa käyntiä. Puhelinta on pidettävä mukana kaikkialla. Pimeät nurkat ahdistavat, välillä niissä tuntuu odottavan vieras mies valmiina tekemään pahaa.
”Kotiin tuleminen on kaikista pahinta, kun ei voi tietää, onko siellä joku.”
Yllättäen mieleen muistunut kokemus järkytti, mutta toisaalta antoi myös selityksen pelkotiloille ja ahdistukselle.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-20000057 ... fd2b524a72 (PP: Kommentit 3.8.2018: 113)