Parhi: Psykopatia-diagnoosin historiasta Suomessa.

[Psykopatologia]

Tiede: FM Katariina Parhin väitös, Oulun yliopiston tutkijakoulu, Humanistinen tiedekunta, Aate- ja oppihistoria
Psykopatian historia on täynnä kärsimystä ja väärinymmärryksiä — Impi halusi olla Esko, ja kymmenvuotiaan tasolle jäänyt Ritva leimattiin "pahimmanlaatuiseksi psykopaatiksi" Psykopatian historian tutkija näkee sairaskertomuksissa kokonaisen ihmisen ja monenlaista kärsimystä. — Mikko Puttonen 25.6.2018 2:00, päivitetty: 25.6. https://www.hs.fi/tiede/art-2000005728941.html — Kommentit 17.

ENNEN psykopatiaa oli moraalinen hulluus. Siitä kärsi esimerkiksi 17-vuotias nuorukainen M, joka kaavaili murhaavansa Suomen kenraalikuvernöörin, kreivi Nikolai Adlerbergin. Elettiin vuotta 1878. M lähetti kenraalikuvernöörille kirjeen, jossa hän kertoi tunteneensa vastustamatonta halua tappaa tämän. Nuorukainen kertoi tulleensa kaupunkiin ja hiiviskelleensä kenraalikuvernöörin palatsin liepeillä etsien tilaisuutta toteuttaa aikeensa. Hän kirjoitti pystyneensä vastustamaan yllykettä, mutta ei voinut taata, ettei pian ajattelisi jälleen: ”Mene ja tapa Suomen kenraalikuvernööri, sinut mestataan kuin Hödel ja surullinen elämäsi loppuu.” Max Hödel oli leipzigiläinen putkimies ja anarkisti, joka oli yrittänyt murhata Saksan keisarin Berliinissä. Hödel tuomittiin ja mestattiin muutamaa kuukautta ennen kuin M rupesi tekemään murhasuunnitelmiaan.

M OTETTIIN kiinni, mutta häntä ei mestattu vaan vietiin Lapinlahden mielisairaalaan. Sairaalan ylilääkäri Thiodolf Saelan kirjoitti hänestä myöhemmin tapauskertomuksen, jossa arvioi M:n potevan moraalista hulluutta, moralisk vansinne. Tilaa luonnehti tunteiden kieroutuminen ilman mitään vikaa ymmärryksessä. Saelenin kuvauksen mukaan M oli älykäs mutta epärehellinen, voimakkaan seksuaalivietin ajama mutta kyvytön rakastamaan ja tuntemaan myötätuntoa. Saelan piti moraalisesti hulluja jonkinlaisina rajatapauksina. He eivät olleet varsinaisesti mielisairaita mutta eivät täysin terveitäkään. Jos he syyllistyivät rikoksiin, heitä tulisi pitää vain alentuneesti syyntakeisina, eivätkä he siksi ansainneet teoistaan täyttä rangaistusta. Ajatus kirjattiin rikoslakiinkin.

M OLI VIIMEISIÄ, joita voitiin luokittaa moraalisiin hulluihin. Seuraava sairausluokitus hänen kaltaisilleen oli psykopatia, kertoo Katariina Parhi Oulun yliopistoon tekemässään väitöskirjassa psykopatian historiasta. Nykyisin psykopatia viittaa luonnehäiriöön, johon liittyy joukko epäsosiaalisia ominaisuuksia, kuten tunteettomuus, kyvyttömyys empatiaan, manipuloiva käytös, valehtelu, katumuksen puute ja impulsiivisuus. Monella vangilla voidaan todeta tällaisia psykopatian piirteitä. Enää psykopatia ei kuitenkaan ole varsinainen psykiatrinen diagnoosi. Sitä lakattiin käyttämästä vuonna 1969. Aiemmin psykopatian käsite oli paljon laveampi, ja diagnoosina se oli erittäin suosittu. Huippuvuosina 1950-luvun alussa joka neljäs mielisairaalan potilas oli arvioitu psykopaatiksi. Vain skitsofrenia oli tavallisempaa.

SÄVELTÄJÄ Jean Sibeliuksen veli Christian Sibelius oli 1900-luvun alkupuolella Lapinlahden sairaalan ylilääkäri. Hän rupesi viljelemään psykopatiadiagnoosia sairaalassaan. Yksi potilaista oli Impi, joka otettiin Lapinlahteen 1919. Hänen diagnoosinsa oli lääkärilatinaksi degeneratio psychopatica eli psykopaattinen rappeutuma. Impin ongelma oli, että hän tunsi olevansa mies eikä nainen, joksi hänet oli kirkonkirjoihin merkitty. Opettajana toiminut Impi pukeutui miesten vaatteisiin ja halusi muuttaa nimensä Eskoksi. Kun tähän ei suostuttu, hän väärensi paperinsa. Väärennöksen paljastuttua hänet määrättiin oikeudenkäynnissä mielentilatutkimukseen. Psykiatrille Impi toisti toivettaan nimen muutoksesta ja kyseli tältä myös, voisiko hänen sukuelimiään jotenkin muuttaa miehen sukuelimiksi.
Impi vaati oikeutta olla mies, vaikka se merkitsisi kuolemista verenvuotoon – kauan ennen ensimmäisiä sukupuolenkorjausleikkauksia.

TRANSSUKUPUOLISUUS oli harvinaista. Menneisyyden psykopatiaa kuvaa kenties osuvammin Ritvan tapaus sotien jälkeisiltä vuosilta Oulun mielisairaalasta. Tapauskertomuksen mukaan Ritva oli älyllisesti kymmenvuotiaan tasolla ja ”pahimmanlaatuinen psykopaatti”, jonka mielestä kaikki on aina jonkun toisen syytä eikä kukaan saa neuvoa tai ojentaa häntä. Vanhemmat halusivat Ritvan steriloitavaksi, sillä hän halusi aina kylille poikia tapaamaan. Häntä kuvattiin ”taakaksi perheelle”.
Impin ja Ritvan kaltaisten lisäksi psykopaatteja olivat muun muassa itsemurhan tehneet tai sitä yrittäneet lapset, yhteiskunnalliset epäkohdat voimakkaasti kokevat maailmanparantajatyypit, erilaiset taiteilijasielut ja holtittoman elämän viettäjät. ”Psykopatiadiagnoosi tuli Saksasta 1900-luvun alussa. Sillä tarkoitettiin tiloja, joita ei voitu määritellä mielisairaudeksi mutta joita pidettiin muuten poikkeavina”, Parhi sanoo. Etenkin poikkeavuudet tunne-, tahto- ja viettielämässä ratkaisivat diagnoosin. Perusteena saattoi olla tunteiden puuttuminen, latteus tai niiden ailahtelevaisuus. Jos psykopaatti syyllistyi rikokseen, hän saattoi saada lievemmän tuomion. Ajateltiin, että tekoon vaikuttivat hänen synnynnäiset ominaisuutensa. Ne rajoittivat vapaata tahtoa. ”Katsottiin, että he eivät ole täysin voineet vaikuttaa tekoihinsa. Psykopaatin keskushermosto on rappeutunut, ja siksi hänellä on poikkeava tunne- tai viettielämä”, Parhi kuvaa aikakauden psykiatrista ajattelua.

NYKYÄÄN psykopatia nousee tämän tästä esiin vakavien rikosten yhteydessä. Taannoin ihmiset ihmettelivät, miten sarjakuristajaksi kutsuttu Michael Penttilä saattoi päästä vapaaksi ja syyllistyä jälleen uuteen henkirikokseen. Eikö näin vaaralliset ihmiset tulisi pitää suljettujen ovien takana muiden elämän suojelemiseksi? Parhi on omissa historiallisissa tutkimuksissaan kohdannut Penttilän kaltaisia henkilöitä, ja tapauksen herättämä keskustelukin on tuttua. ”Ei uutta auringon alla. Jo 1920-luvulla keskusteltiin vaarallisista yksilöistä, joilta yhteiskuntaa tuli suojella”, Parhi kertoo. ”Suomessakin on otettu kantaa, että psykopaatti on yhteiskunnan kasvain, jonka voisi poistaa. Sellaistakin retoriikkaa oli, että hän on ihminen, joka ei ansaitse kuulua ihmiskuntaan”, Parhi kuvaa.

1930—1950-luvuilla suunniteltiin erityisiä laitoksia psykopaateiksi luokiteltujen rikoksenuusijoiden eristämiseksi yhteiskunnasta, muistuttavat Parhi ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) oikeuspsykiatri Hanna Putkonen blogikirjoituksessaan. He varoittavat mielenterveysongelmaisten leimaamisesta.
(16.8.2017:) https://blogi.thl.fi/myos-vaarallisuude ... arallista/

PARHI on lukenut monenlaisia tapauskertomuksia vuosien varrelta. Joukkoon mahtuu paljon ihmiselämän kärsimystä eri muodossa. Potilaskertomuksista paljastuu kokonaiskuva ihmisestä: millaisissa olosuhteissa hän on syntynyt, millaisia hänen varhaisvuotensa ovat olleet, mitä hän on joutunut kokemaan lapsuudessaan ja nuoruudessaan ja miten häntä on sijoitettu laitoksiin. ”Paljon puhutaan psykopaateista lopputuotteena. Jokainen on kuitenkin muutakin kuin psykopaatti”, Parhi sanoo.
Historioitsijan mielestä ihmisyyteen kuuluu kyky nähdä toinen ihmisenä hänen teoistaan huolimatta. ”Ihmisarvon vähättelemisellä ei ole kuin huolestuttavia seurauksia.”

[Psykopatologia]

KATARIINA PARHI (2018): BORN TO BE DEVIANT. Histories of the diagnosis of psychopathy in Finland
Syntyneet poikkeaviksi. Psykopatiadiagnoosin historiasta Suomessa
http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526219431.pdf (86 p.)

[Palle]

Sivua ei löydy Hakemaasi sivua ei löytynyt.

[Psykopatologia]

Kiitos. Nyt on virtaa.

[ritalin]

Kiitokset PP:lle artikkelista. Erittäin mielenkiintoinen nosto jälleen kerran.

Saelan piti moraalisesti hulluja jonkinlaisina rajatapauksina. He eivät olleet varsinaisesti mielisairaita mutta eivät täysin terveitäkään. Jos he syyllistyivät rikoksiin, heitä tulisi pitää vain alentuneesti syyntakeisina, eivätkä he siksi ansainneet teoistaan täyttä rangaistusta. Ajatus kirjattiin rikoslakiinkin.

Tämä on mielenkiintoinen yksityiskohta juuri tuohon Penttilään liittyen, sillä Penttilä tuomittiin vielä 1986 alentuneesti syyntakeisena juuri persoonallisuushäiriön perusteella. Samoin Penttilän sarjakuristajakollega 60-luvulta, Ilkka Kivioja, tuomittiin alentuneesti syyntakeisena.
Tällainen alakanttiin tuomitseminen osoittautui Penttilän kohdalla virheeksi ja virhe korjattiin seuraavassa tuomiossa 15 vuoden pyttynä, eli rangaistuksena, joka tuli istua kokonaan vankilassa ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.
Kiviojaankin on yhdistelty kolmea-viittä Helsingin seudulla hänen vapautumisensa ja Helsinkiin muuttamisensa jälkeen tapahtunutta selvittämätöntä kuristusmurhaa, joskin on myös huhuttu, että Kivioja olisi lobotomioitu.


PARHI on lukenut monenlaisia tapauskertomuksia vuosien varrelta. Joukkoon mahtuu paljon ihmiselämän kärsimystä eri muodossa. Potilaskertomuksista paljastuu kokonaiskuva ihmisestä: millaisissa olosuhteissa hän on syntynyt, millaisia hänen varhaisvuotensa ovat olleet, mitä hän on joutunut kokemaan lapsuudessaan ja nuoruudessaan ja miten häntä on sijoitettu laitoksiin. ”Paljon puhutaan psykopaateista lopputuotteena. Jokainen on kuitenkin muutakin kuin psykopaatti”, Parhi sanoo.
Historioitsijan mielestä ihmisyyteen kuuluu kyky nähdä toinen ihmisenä hänen teoistaan huolimatta. ”Ihmisarvon vähättelemisellä ei ole kuin huolestuttavia seurauksia.”

Iso ero on kuitenkin sillä, mitä "psykoopaatilla" on joskus viime vuosisadan puolen välin aikoihin tarkoitettu, jos verrataan siihen, mitä "psykopaatilla" nykyään tarkoitetaan. Nykyään "psykopaatti" tarkoittaa henkilöä, jolle muut ihmiset eivät merkitse yhtään mitään. Jos tällaista nykymerkityksen psykopaattia aletaan katsomaan uhrina, niin siinä uhritetaan vain itsensä, koska juuri sitä psykopaatti haluaa, jotta toinen sokaistuisi, eikä näkisi olevansa vaarassa ja ikävyyksien kohteena.


Minusta voisi tehdä artikkelin myös siitä, kuinka valtamedia on 2000-luvulla käyttänyt psykopaatti-termiä. Joissain yhteyksissä valtamediasta on heijastunut sellainen kuva, että kaikki oikeistoliberaalia yhteiskuntajärjestelmää vastustavat olisivat psykopaatteja. Etenkin 2000-2010 aikoihin tällainen kirjoittelu ja moralisointi oli aika yleistä.
Toinen valtamedian häiriöilmiö on ollut ujojen ja yksinään viihtyvien ihmisten leimaaminen psykopaateiksi. Tämä muoti-ilmiö on myös ollut voimissaan vuosituhannen vaihteen jälkeen ja taittunut vasta 2010-luvun puolessa välissä.
Lisäksi on näihin liittyvä ilmiö, että pillua saamattomia miehiä on leimattu jonkinlaiseksi "uhaksi" toisille ihmisille ja yhteiskunnalle.
Viime aikoina isoimmassa muodissa lienee kuitenkin ollut "syrjäytyneiden" leimaaminen uhaksi toisille ihmisille ja yhteiskunnalle. Tämä "syrjäytyneet" termi on erittäin epämääräinen ja tarkoittaa monesti myös kaikkia työttömiä ja niitä, joilla ei ole todella aktiivista sosiaalista elämää.
Vielä aika ei ole kuitenkaan kypsä tällaiseen journalismin tutkimiseen.

[Psykopatologia]

.

[Psywo]

Varmaan "kiva" olla psykopaatti. Oikein ylpeyden aihe.