Psykopatologia.munfoorumi.com

Kehitysvammaiset-Perjantai.
TV1 perjantaina 20.4.2018 klo 21.05 - 22
Areena https://areena.yle.fi/1-4247856
Ovatko kehitysvammaiset uusia huutolaisia, joiden elämä alistetaan kilpailutukselle? Down-malli Maija Mattila ja PKN-basisti Sami Helle. HD

Oli ravistelevaa asiaa ihmisten elämän kilpailuttamisesta.

Tässä linkki Perjantain dokkariin; Elämä myytävänä:

25-vuotiaan Petteri Vuorenmaan arki mullistui puolitoista vuotta sitten, kun asumisyksikön palvelut kilpailutettiin ja 85 prosenttia henkilökunnasta vaihtui. Nyt Petteri on jo tottunut uusiin ihmisiin ja elämä sujuu mukavasti. Mutta uusi kilpailutus odottaa jo nurkan takana.

https://areena.yle.fi/1-50001306 (11min.)

Jos kehitysvammaisten ongelmat tuntuvat vierailta, kannattaa muistaa, että saman kilpailutuksen pyörityksessä elää moni muukin; esimerkiksi asumiseen liittyviä palveluja tarvitsevat psykiatriset potilaat ja vanhukset. Kehitysvammaiset on vain yksi ihmisryhmä muiden joukossa, jonka elinikäisenä kohtalona on sopeutua hankintalakiin sen vaatimine kilpailutuksineen.

Ohjelmaa katsellessani ja kuunnellessani tuli mieleeni, että aivan kuin se hankintalaki olisi jonkinlainen pyhä lehmä, jolle ei ole tehtävissä mitään; sen edessä kumarretaan ja sitä hiljennytään kunnioittamaan.

Ko. hankintalakia ei varmaankaan tarvitsisi nykymuodossa noudattaa, mutta työasia jää ratkaisematta. - Jos firman nimessä on Oy, se ei ole kelvollinen hoito- ja hoivapalveluihin.

Eikö Soten jälkeen noin käy kehitysvammaisten lisäksi kaikille muillekin (joilla ei ole omaa rahaa)?

Psykopatologia kirjoitti:Ko. hankintalakia ei varmaankaan tarvitsisi nykymuodossa noudattaa, mutta työasia jää ratkaisematta. - Jos firman nimessä on Oy, se ei ole kelvollinen hoito- ja hoivapalveluihin.

Niinpä.

Minulle on syntynyt sellainen käsitys, että kunnissa hankintalakia käytetään häikäilemättömästi hyväksi ja siihen vedotaan yritettäessä selittää sitä, että kunnat hakevat halvimpia tarjouksia ja vähiten kustannuksia aiheuttavia hoivapalvelujen järjestäjiä aina tilaisuuden tullen. Hoivapalvelut muka pitää lain mukaan kilpailuttaa ties miten tiuhaan tahtiin ja aina valita tarjouksista halvin.

Lähiomaisena saattaisin kestää sen, että hoivapalveluja tuottavan tahon nimessä on Oy, jos voisin luottaa siihen, että kyseinen Oy tuottaa kunnan (ja läheiseni) tarvitsemat palvelut vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ilman pelkoa kilpailuttamisesta tuhoisine seurauksineen. Ja että Oy pitää henkilöstöstään niin hyvää huolta, että se haluaa työskennellä saman Oy:n palveluksessa vuodesta toiseen jättämättä läheistäni pulaan juuri tämän kiinnyttyä hoitajiinsa.
Muttei sellaisia sopimuksia tehdä eikä vaadita tehtäväksi; kilpailutuskierros käydään säännöllisin väliajoin, ja ikinä ei voida tietää milloin yksi Oy henkilökuntineen vaihtuu toiseen.

Käytännössä asia tosiaan on niin, etteivät Oy:t ole kelvollisia tuottamaan ihmisten perustarpeisiin kuuluvia hoito- ja hoivapalveluita. Kuten asumista ja arjessa selviytymistä tukevia palveluja.
Tämä on pirullinen juttu, jos asiaan ei saada muutosta: monet ihmiset elävät peläten milloin kilpailutus seurauksineen osuu omalle kohdalle - joko hoivapalvelujen tarvitsijana tai tarvitsijan läheisenä. Siinä on mielenterveys lujilla.

Mikä vika siinä yhtiömuodossa on, ettei OY kelpaa?

Oy:n 'vika' ja ongelma on siinä, että ihmisten perusturvaan ja ihmisoikeuksiin liittyvät hoivapalvelut on siirretty yhteiskunnalta yksityisille hoiva-alan yritystoimintaa pyörittäville firmoille (osakeyhtiöille), joiden tarkoituksena on tuottaa osakeyhtiön osakkaille taloudellista voittoa.

Yhteiskunta säästää, osakeyhtiöiden omistajat tienaavat, eikä kukaan kysele hoivapalveluiden tason ja laadun perään.
Kuten on nähty ja kuultu: hoivapalveluiden yksityinen tuottaja voi vaihtua ihan sen mukaan kuin kukin palveluiden tarjoaja pystyy markkinoimaan omaa 'tuotettaan' hyväksi ja halvaksi verrattuna toisiin kilpailijoihin.
Samaan malliin kuin julkisessa liikenteessä: kilpailuttamisessa voiton vie se bussifirma, joka pystyy tuottamaan kaupungin/kunnan tarvitseman bussiliikenteen edullisemmin kuin toiset.

Eikö voitto ole osakkaille kuten palkka? Eihän hoitotyö ole pelkkä hyväntekeväisyyttä.

Hoito- ja hoivatyö ei ole hyväntekeväisyyttä, mutta Suomessa se on hoidettu yhteiskunnan toimesta verovaroin. Terveydenhuolto ja sairaanhoito sekä kaikki muut hoivatyöt ovat olleet yhteiskunnan vastuulla - eivät yksityisten firmojen ja osakeyhtiöiden varassa.

Miksi (ihmisoikeuksiin kuuluva) perushoito- ja hoivatyö on haluttu siirtää osakeyhtiöille?

Eihän keinottelu (osakeyhtiöt) ole rehellistä palkkatyötä vaan ansiotonta arvonnousua yms.

Yhteiskunnan ylläpitämä laitos voi olla tehoton ja toiminta voi tulla siksi kalliiksi. Kaikki eivät arvosta "arvauskeskuksia".

Psykopatologia kirjoitti:Eihän keinottelu (osakeyhtiöt) ole rehellistä palkkatyötä vaan ansiota arvonnousua yms.

Mutta jos työntekijät hoitavat työnsä ja saavat palkkansa, eikä toiminta tuota yhteiskunnalle sen enempää kustannuksia, niin missä ongelma?

Logia, asumispalvelut henkilökuntineen eivät ole 'arvauskeskuksia'.

Arvostettiin yhteiskunnan järjestämiä hoivapalveluita tai ei, kaikilla ei ole varaa muuhun kuin yhteiskunnan tuottamiin asumis- ja hoivapalveluihin. Niinpä niiden pitää olla kilpailutuksen ulkopuolella, koska on aivan sietämätöntä ja ihmisten psyykkisen kestokyvyn ulkopuolella sellainen, että perushoiva asumisineen on määräaikaista, kilpailutusten varassa, ja riippuvaista erilaisista palveluntarjoajista.

On aivan eri asia valita terveyskeskuksen sijaan Mehiläisen tai muun vastaavan palvelut kuin olla koko elämänsä ja selviytymisensä kanssa riippuvainen kunnan järjestämistä kilpailutuksista lopputuloksineen.

Nykyään yhteiskunta haluaa säästää kaikesta. Kai asumisyksiköissä huolehditaan lämmöstä, puhtaudesta, ravinnosta ym. joka tapauksessa. Henkilökunta voi vaihtua yhteiskunnankin hoivapalvelupaikoissa muistakin syistä kuin kilpailutuksen takia, kun on vuorotyö, lomansijaisia ja virkavapaita. Ne ovat siis ne ihmiset, jotka ovat tärkeitä, ne hoivatyöntekijät, joiden toivotaan pysyvän samoina. Näin olen ymmärtänyt.

(Muokkaus: Lisätty lause ja korjattu kirjoitusvirhe)

logia kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Eihän keinottelu (osakeyhtiöt) ole rehellistä palkkatyötä vaan ansiota arvonnousua yms.

Mutta jos työntekijät hoitavat työnsä ja saavat palkkansa, eikä toiminta tuota yhteiskunnalle sen enempää kustannuksia, niin missä ongelma?

Ongelma on siinä, että kilpailutuksen seurauksena hoiva- ja asumispalveluja tarvitsevan ihmisen koko elämä voi mullistua kertaheitolla ja kerta toisensa jälkeen: vaihtuu niin koti kuin kaikki työntekijätkin. Uudelleen ja uudelleen.
Ihminen viskataan tarjouskilpailun voittaneen palveluntarjoajan 'syliin', ja näin voi tapahtua tiuhaan tahtiin elämän varrella, jos henkilö on pysyvästi hoiva- ja asumispalvelujen tarvitsija.

Lisäksi sitten se, että yhteiskunta rahoittaa firman osakkaille voittoa tuottavia osakeyhtiöitä ostamalla tarvitsemansa hoivapalvelut suurilta (pörssi)firmoilta. Kuinka moni veronmaksaja oikeasti haluaa, että hänen rahansa menevät hoivapalveluja tuottavien ja voittoa tavoittelevien osakeyhtiöiden osakkaiden taskuihin?
Ja vielä: kilpailutuksessa ei auta se, että firman työntekijät hoitavat työnsä. Myös he ovat pelinappuloina rahaa tavoittelevan hoivabisneksen pelilaudalla. Moniko työntekijä jaksaa olla motivoitunut ja sitoutunut, jos joutuu aina pelkäämään (itse luomiensa) hoitosuhteiden menettämistä?

Perjantai-dokkarissa nähtiin hyvä esimerkki. Hoitaja oli motivoitunut tekemään kaikkensa kehitysvammaisen henkilön asumisen ja hyvinvoinnin eteen. Muttei ollut mitään takeita siitä, saako hän jatkaa työskentelyään henkilön omaohjaajana. Kilpailutus voi panna uusiksi paitsi hoidettavan myös hoitajan elämän; yritä siinä sitten tutustua hoidettavaasi ja luoda pitkäaikaisia hoitosuhteita...

Ongelma on mm. tuossa "jos". - Toisaalta kun valtio tai kunta ei voi mennä konkurssiin, voi joku toiminta paisua turhaan yms.

Keskustelen asiasta, josta en juuri mitään tiedä.

logia kirjoitti:Nykyään yhteiskunta haluaa säästää kaikesta. Kai asumisyksiköissä huolehditaan lämmöstä, puhtaudesta, ravinnosta ym. joka tapauksessa. Henkilökunta voi vaihtua yhteiskunnankin hoivapalvelupaikoissa. Ne ovat siis ne ihmiset, jotka ovat tärkeitä, ne hoivatyöntekijät, joiden toivotaan pysyvän samoina. Näin olen ymmärtänyt.

Myös asunnon olisi toivottavaa pysyä samana. Pakkomuutot eivät ole kivoja, ja vielä vaikeammaksi menee, jos kilpailutuksen seurauksena tulee peräti paikkakunnan vaihto.
Asumispalveluiden tarvitsija voi huonossa tapauksessa joutua muuttamaan pitkiä matkoja, vaikkapa kaupungista maaseudulle ja jonnekin syrjäkylälle. Riippuu ihan siitä, mistä löytyy kaupungin mielestä edullisin hoitokoti tai muu sijoituspaikka... Niinkin voi käydä, että kaupunki valitsee uudeksi asuin- ja hoitopaikaksi jonkin ties miten kaukana henkilön elinympäristöstä sijaitsevan palveluntarjoajan.

Olen Psykopatologian ja Mirrin kanssa samaa mieltä. Kuten todettiin, osakeyhtiölain 5 §:n mukaan "yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin".

Ongelma ei liity pelkästään kilpailutuksiin. Olen itse törmännyt siihen, että vammaispalvelulain mukaista palvelua on (ilman kilpailutuksia) ostettu paikkakunnalla toimivilta yhtiöiltä. Vammaispalvelut ovat saajalleen välttämättömiä, ja niihin on subjektiivinen oikeus. Se ei käytännössä sovi yhteen sen kanssa, että palvelun tuottavalla yhtiöllä ei ole mitään velvollisuutta tuottaa palvelua. Kun toisella on oikeus mutta toisella ei ole velvollisuutta, niin se ei vain toimi.

Kun sote-palveluja ostetaan yhtiöiltä, niillä on kunnan piikki auki muttei yhtiölle normaalisti kuuluvaa yrittäjäriskiä. Voivat tuottaa palveluja tai olla tuottamatta.

Esimerkkikuntani antaa yhtiöille oikeuden milloin tahansa, mistä syystä tahansa, irtisanoa tietyn henkilön vammaispalvelut. Kunta syöttää yhtiölle kyllä muita asiakkaita, joten hankalana pidetyn asiakkaan voi heittää pois. Yhtiöllä ei ole velvollisuutta tuottaa palveluja esimerkiksi Maija Möttöselle, vaan yhtiö voi itse valita, kenelle tuottaa ja kenelle ei. Jos Maijan naama ei enää miellytä, ei muuta kuin ilmoitus kuntaan, että irtisanomme Möttösen palvelut loppumaan kahden viikon päähän. Vrt. terveyskeskus: on velvollisuus tuottaa palvelut jokaiselle kuntalaiselle, joka on terveydenhuollon palvelujen tarpeessa. Terveyskeskus ei voi valita asiakkaita pärstän mukaan.

Minusta yhtiöille pitäisi asettaa myös velvollisuuksia ja aito yrittäjäriski.

Kun yhtiön toiminnan tarkoitus lain mukaan on tuottaa voittoa omistajilleen, se on minun tapauksessani johtanut esimerkiksi siihen, että se vammaispalvelu, jonka kunta on sitoutunut maksamaan yritykselle, ei ole toteutunut siinä laajuudessa kuin olisin tarvinnut palvelun. Kärjistetty, keksitty esimerkki: Ilmoitan yhtiölle, että tarvitsen avustajan tiettynä sunnuntaina klo 12-14. Yhtiö ilmoittaa, että "kukaan ei pääse", koska heidän ei kannata sunnuntaisin pyörittää toimintaa täydellä volyymillä. Taskulaskin näyttää, ettei tuon parin tunnin takia kannata heidän palkata ketään sunnuntaille, joten jään ilman apua. Esimerkki kuvaa sitä, että yhtiö tuottaa palvelun vain siinä laajuudessa kuin se on yhtiölle kannattavaa. Ei siinä laajuudessa kuin asiakas tarvitsee.

Jos yhtiöllä olisi velvollisuuksia, niin sen pitäisi tuottaa palvelu tasan sen laajuisena kuin heidän kunnalta saamansa asiakas tarvitsee. Mutta ei, yhtiöllä ei ole velvollisuuksia tuottaa palveluja. Heillä on vain oikeuksia, oikeus rahastaa kuntaa. Oikeus rahastaa kuntaa juuri sen verran kuin on yhtiön omistajien voiton maksimoinnin kannalta parasta.

trisse kirjoitti:Eikö Soten jälkeen noin käy kehitysvammaisten lisäksi kaikille muillekin (joilla ei ole omaa rahaa)?

Ei kai. - Minulla on käsitys, että klenkat, mt-vammaiset ja holistit jäävät maakuntien sote-keskusten harteille.