Kirjoitus lähti heti provosoivalla otsikolla liikkeelle. Olen katsellut tässä jo pidemmän aikaa, että tuollainen perusduunari ei tunnu paskaakaan välittävän lasten hyvinvoinnista. Tässä 2000-luvulla lasten asiat on toisaalta viety tosi korkealle tasolle yhteiskuntatasolla ja vaatimukset vanhempia kohtaan ovat kovat ja samalla psykologit ovat tuoneet lasten psykologian myös tavallisten ihmisten mietittäväksi... Lapsiin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat yhteiskuntatasolla sen tason rikoksia lapsia kohtaan, että niiden rikollisuus vaikuttaa itsestään selvältä.
Mut mitä tapahtuu duunaripiireissä? Perusjuntti ei tunne empatiaa lapsia kohtaan. Lapset ovat omaisuutta, joilla ei saa olla omia tunteita, omaa tahtoa, omia tarpeita. Lapsilla osoitetaan omaa valtaa ja niitä esitellään sukulaisille, mut ei ne ihmisiä saa olla. Ihan käsittämätöntä meininkiä.
Jengi ei tajua tällaista asiaa millään, että pienten lasten pahoinpitelyllä ja vieraannuttamisella äidistä on lasten psyykeeseen tuhoisa vaikutus.
Jotenkin tuntuu, että tää kuva näistä lähiöiden alkoholistiduunareista, jotka ei ymmärrä omia tunteitaan ja hakkaa kännissä pää jäässä muijan päätä keittiön laittiaan aivon kappaleet roiskuen pitkin poikin, on ihan osuva. Vitun mulkut.
Hallitus voisi tehdä salaisen päätöksen pistää lähiömarkettien olueen metanolia.