narsistin ja sosiopaatin ero

[ritalin]

Kun täällä on nyt ollut keskustelua personallisuushäiriöiden kehittymisestä, niin päätin että selvennän näiden tiettyjen persoonallisuushäiriöiden patologiaa siten, kuin itse sitä käsitän.

Eli siis... koska vauva on täydellisen riippuvainen äidistään, niin vauva rakastaa äitiään yli kaiken... vauvan silmissä äiti on täydellinen, kaikkivoipainen ja täydellisen hyvä. Ja, jos sitten käykin niin, että vauva joutuu traumaattiseen tilanteeseen, tai traumaattiseen vuorovaikutukseen, minkä vauva kokee johtuvan äidistään, niin vauva joutuu kestämättömään tilanteeseen, sillä on vauvan kannalta kestämätöntä, että vauva on täysin riippuvainen jostain sellaisesta, joka traumatisoi.
Vauvan persoonallisuus ei ole vielä kehittynyt äidistä erilliseksi, vaan vauva on persoonatasolla yhtä äidin kanssa. Vauvan persoonallisuudessa on tavallaan vauvaminä ja äitiminä. Ja, kun tämä traumatisoituminen tapahtuu, vauva tavallaan uhraa itsensä, jotta hän voisi ylläpitää mielikuvaa äidin täydellisyydestä ja syyttää itseään tästä traumatisoitumisesta... Tältä pohjalta kehittyy splitting-rakenne, joka on persoonallisuushäiriöiden pohjana. Vauvaminä uhrataan, jotta äitiminä pysyisi täydellisenä. Vauvaminästä tulee vastakohta sille, minä äitiminä halutaan pitää, eli vauvaminästä tulee täydellisen paha ja täydellisen epätäydellinen ja samaan nippuun siinä, kun äitiminä on kaikkivoipainen, niin vauvaminä on täydellisen heikko ja samaan nippuun myös vauvan riippuvuus yhdistyy pahuuteen ja vastakohtaisesti äitiminä alkaa symboloimaan riippumattomuutta, joka yhdistyy hyvyyteen.
Kun tällainen tilanne syntyy, niin persoonallisuuden normaali kehitys pysähtyy siihen ja alkaa vinoon kasvaminen. Tällaiselle henkilölle ei koskaan kehity itsenäistä, äidistä erillistä persoonallisuutta, eikä hän tämän vuoksi tule kokemaan myöskään muita ihmisiä itsestään erillisinä, vaan kaikki ihmiset sisältyvät hänen persoonallisuuteensa ja kaikilla on joko vauvaminän, tai äitiminän rooli, eli henkilö heijastaa vauva-aikaisen äitisuhteensa kaikkiin vuorovaikutussuhteisiinsa ja kokee kaikki ihmiset persoonallisuutensa jatkeina.
Tällainen henkilö pyrkii yleensä itse esiintymään äitiminän roolissa ja asettamaan toisia ihmisiä vauvaminän rooliin. Tämä siksi, että vauvaminän roolissa hän joutuisi kohtaamaan vauva-aikaisen traumaattisen tilanteen kestämättömät tunteet. Äitiminän rooliin hän pääsee vain asettamalla toisia ihmisiä vauvaminän rooliin.

Narsistisen persoonallisuushäiriön omaava henkilö käyttää toisia ihmisiä siten, että hän manipuloi toiset ihmiset heijastamaan itsestään takaisin sellaista kuvaa, mikä symboloi tätä äitiminää ja vastaavasti hän manipuloi toiset ihmiset heijastaamaan jostakusta muusta sellaista kuvaa, että tuo ihminen olisi tässä vauvaminän roolissa.

Sosiopaatti taas saavuttaa äitiminän roolin sillä, että hän huijaa, huiputtaa, käyttää hyväksi ja pahoinpitelee toisia ihmisiä, jotka hän tällä toiminnallaan asettaa vauvaminän rooliin. Tämä huijaaminen, huiputtaminen, hyväksikäyttäminen ja pahoinpiteleminen symboloi äidin kaikkivoipaisuutta.