Äskettäisen uutisen mukaan muuan ruotsalaisäiti Strängnäsissa oli eräänä iltana vuoden 2015 elokuussa joutunut kahdesti peräkkäin raiskatuksi. Raiskaajat olivat ”turvapaikanhakijoita” paikallisesta vastaanottokeskuksesta.
Nainen oli, tyypillistä kyllä, palaamassa ravintolasta myöhäiseen aikaan, kun hänen päälleen ensin hyökkäsi 39-vuotias algerialaismies. Väkivallanteon jälkeen nainen yritti kotiinsa, mutta joutui vähän matkan päässä toisen kerran raiskatuksi. Tällä kertaa tekijöitä oli kaksi, vuorotellen, toisen pidellessä vuorollaan naista kiinni. Näistä jälkimmäisistä raiskauksista saatiin pidätetyksi toinen tekijä, 31-vuotias syyrialainen mies. Toinen jäi tuntemattomaksi.
Molemmat kiinnisaadut raiskaajat asuivat samassa vastaanottokeskuksessa Strängnäsissä ja tunsivat toisensa, mutta oikeuden mukaan teot olivat erillisiä tekoja, jotka sattuivat tapahtumaan peräkkäin.
Kiinnitin uutisessa huomiota siihen, että naisen mukaan toinen kaksikosta oli huutanut naiselle ennen päällekäymistä: “I´m gonna fuck you little Swedish girl!” Raiskauksen aikana oli syyrialainen sylkenyt naista kasvoille.
Tällainen näissä etnis-kulttuuriselta pohjalta nousevissa seksuaalisessa väkivallanteossa ilmenevä äärimmäinen ambivalenttisuus kertoo jotain siitä miten taantuneessa tilassa tällaisen raiskaajan psyyke tekoa tehdessä on. Regression asteen kannalta ”joukkoraiskaajan” sieluntila on sama kuin esimerkiksi joukkosurmaaja Anders Breivikilla, joka ampuessaan sosialidemokraattinuoria Utöyan saarella silminnäkijäkuvauksen mukaan ”nauroi, itki ja huusi iskulauseita”.
Breivik on tältä kannalta ”raiskaajapersoona”. Ei suinkaan ole ihme, että hän ”manifestissaan” myös fantasioi ”neitsyistä”, eli siis omaan kulttuuriinsa kuuluvista paratiisineitsytversioista, ”huorista”. Samalla tavalla hän teksteissään fantasioi joukoistaan, tukijoistaan, seuraajistaan ja järjestöyhteyksistään.
Joukkoraiskaajien etnis-kulttuurisella taustalla vaikuttaa vahva äärimmäisen jyrkkä kulttuurinen sukupuoliseparaatio, joka muuttaa ja kierouttaa suhteen vastakkaiseen sukupuoleen. Sosiaalisesti sitova normatiivisuus tukahduttaa mahdollisuudet sukupuolten luonnolliseen vuorovaikutukseen, ja sortuminen aggressioon ja alistamiseen on romahdus myös raiskaajan tajunnassa. Psyykenvääristymä ei nimittäin vaikuta ainoastaan niin että se ajaa ylikiihottumisen seurauksena väkivaltaisuuteen. Laukeamisen jälkeen seuraa psykologinen itseinho ja kulttuurinen itsehäpeä, jonka torjuntaprojektio yhteisötasolla on raiskatun tuomitseminen syylliseksi raiskaukseen.
Tämä on se raiskaamisen psykologia jonka pohjalta kulttuurisia arvioita voidaan ja on tehtävä. Eikä vain niitä kulttuureita koskien, joista joukkoraiskaajat tulevat, vaan myös arvioitaessa esimerkiksi sitä, missä määrin omassa keskuudessamme esiintyvä monikulttuurisuuden ideologinen ihastelu tarkoittaa de facto joukkoraiskausten epäsuoraa puolustelua.
Nainen on sukupuoliseparaatioon perustuvassa kulttuurissa kaksinkertainen uhri: väkivallanteon uhri ja kulttuurisen syyllisyyden leimattu uhri. Meidän pitäisi pystyä ajattelemaan joukkoraiskausilmiön psykologia läpi ennen kuin esitämme esimerkiksi sellaisia typeriä yleistäviä kulttuuriarvioita kuin: ”Raiskaus on lakiin kirjattu rikos kaikissa kulttuureissa.” Se, mitä lakiin on kirjattu, ei kerro mitään siitä, millaisen yhteisöpsykologian pohjalta normit muodostuvat.
https://sarastuslehti.com/2018/01/06/ra ... ssion=true
