Psykopatologia.munfoorumi.com

Rajankäyntiä
Aivot ovat energiaa tuhlaava kone
klo 0:44 | 8.12.2017

"Ajatus kymmenen prosentin aivotehosta on myytti, jolla ei ole mitään yhteyttä todellisuuteen", väittää uusimman Tiede-lehden (12/17) pääkirjoitus Epäile vain. No minähän epäilen, tätäkin.

Elämänhallintakonsulttien ja työelämävalmentajien kauppaamilla kikoilla, joiden väitetään moninkertaistavan aivojen hyötyteho, ei tietenkään ole yhteyttä todellisuuteen.

Mutta yhdessä kiinnostavassa mielessä väite heikosta aivotehosta on yhteydessä todellisuuteen, ja sen tutkiminen opettaa fysiikkaa ja biologiaa.

Nimittäin aivot ovat sähköllä toimiva kone. Ja jokaisen koneen tavoin aivoillakin on rajallinen hyötysuhteensa: syötetystä energiasta vain murto-osa valjastuu hyötykäyttöön eli koneen varsinaiseen käyttötarkoitukseen. Loppu menee hukkaan, viime kädessä lämmöksi. Se on lämpöliikkeen fysiikkaa, jonka edessä nokkelimmankin konsultin on taivuttava.

Aivojen tehtävä on liike: ne lähettävät hermostoa pitkin sähkeitä, jotka saavat lihaksemme työskentelemään. Vedenpohjaan kiinnittyvä merieläin syö ensitöikseen omat aivonsa, koska ne käyvät paikalleen asettuvalle eläimelle turhaksi. Ajattelunkin perimmäinen tarkoitus on liike, lyhemmällä tai pidemmällä viiveellä. Voit lukea tätä täysin paikallasi, mutta lukeminen vaikuttaa siihen miten liikutat suuta ja raajojasi kun keskustelet aiheesta tunteja, päiviä tai jopa vuosia myöhemmin.

Joidenkin arvioiden mukaan sähkeet voivat kulkea hermosoluissa jopa 80% hyötysuhteella. Tiedonsiirto on kuitenkin vain yksi osa aivotoimintaa, joten hermoimpulssien kulku antaa aivojen hyötyteholle ainoastaan ylärajan. Jokainen toiminto tai vaihe voi pelkästään laskea kokonaishyötysuhdetta, sillä hyötysuhdetta kasvattava osa olisi lämpöfysiikan toista pääsääntöä rikkova ikiliikkuja.

Koneen toimintaketjun joka vaiheessa menee hukkaan oma osuutensa, mikä kertautuu yhä pienemmäksi kokonaishyötysuhteeksi. Hyötysuhde on sitä pienempi, mitä useampia ja monimutkaisempia tehtäviä koneen täytyy toteuttaa. Jos sähkön tuotannon hyötysuhde on 40%, sähkön siirron hyötysuhde 80% ja sähkölaitteen hyötysuhde 30%, kertautuu kokonaishyötysuhteeksi 0.4 x 0.8 x 0.3 = 0.1 eli vaivaiset 10% alkuperäisestä energiasta tekee sitä, mitä halutaan.

Ihminen saa sähköenergiansa syömällä ruokaa. Ruoka on orgaanista polttoainetta, jonka molekyylien sähköisiin kytkentöihin ravintoenergiamme on varastoitunut. Kun ihmisen tekemä työ jaetaan kulutetun orgaanisen polttoaineen ravintoenergialla, saadaan kokonaishyötysuhteeksi mekaanisessakin työssä parhaimmillaan vain 20%. Monimutkaisessa työssä jäädään moninkertaisesti tämän alle. Hyötysuhde laskee entisestään, jos huomioidaan ettei elimistömme edes hyödynnä kaikkea vapaata energiaa esim. kuitupitoisesta ruoasta.

Aivot ovat monimutkaisemmat ja kuluttavat painoon suhteutettuna jopa kymmenkertaisesti enemmän energiaa kuin muu keho, joten aivojen hyötysuhde jää vielä koko ihmiskehon hyötysuhdettakin alhaisemmaksi. Myytti kymmenen prosentin aivotehosta onkin väärin ennemmin siksi, että se liioittelee kuin vähättelee aivojen todellista hyötytehoa.

Aivojen tarkkaa hyötysuhdetta on mahdoton määrittää yksikäsitteisesti, koska se riippuu niiden käyttötarkoituksesta ja -tavasta ja on vieläpä yksilöllistä. Saman asianhan voi tunnetusti tehdä enemmän tai vähemmän tehokkaasti. Esimerkiksi go-pelilaudan ruudut voi laskea kertomalla laudan leveyden sen korkeudella "18 x 18 = 324" tai yksi kerrallaan "1, 2, 3, ... , 323, 324". Jälkimmäinen tapa on paljon työläämpi ja antaa jo samasta tehtävästä samankin henkilön aivoille täysin eri hyötysuhteen.

On myös vaikea määritellä, mikä kaikki aivotyö on hyödyllistä. Onko myytteihin uskominen hyödyllistä? Onko vaikkapa tietoisuuden vaikean ongelman tai muiden mielettömyyksien pohtiminen hyödyllistä?

Aivot ovat evoluution tuote. Mutta evoluutiokin tottelee fysiikan lakeja. Vaikka hyötyisimme aivoista, joiden hyötysuhde on 100%, lämpöfysiikan pääsääntö estää evoluutiota sellaisia kehittämästä.

Sievä Sigismund kirjoitti:Pitäisikö kuitenkin sanoa, että "Aivot on energiaa tuhlaava kone".

Nykyajan journalisteilla on kirjoitustaito hukassa.

Hilppa kirjoitti:

Sievä Sigismund kirjoitti:Pitäisikö kuitenkin sanoa, että "Aivot on energiaa tuhlaava kone".

Nykyajan journalisteilla on kirjoitustaito hukassa.

Sinulla on selkeästi vaikeuksia tunnistaa oikeata kirjoitusmuotoa.

Sievä Sigismund kirjoitti:

Hilppa kirjoitti:

Sievä Sigismund kirjoitti:Pitäisikö kuitenkin sanoa, että "Aivot on energiaa tuhlaava kone".

Nykyajan journalisteilla on kirjoitustaito hukassa.

Sinulla on selkeästi vaikeuksia tunnistaa oikeata kirjoitusmuotoa.

Niin kerro minulle luki häiriöiselle kumpi mielestäsi on oikea muoto? Minä pitäydyn "aivot on..." muodossa.

Sievä Sigismund kirjoitti:Pitäisikö kuitenkin sanoa, että "Aivot on energiaa tuhlaava kone"...

Kun subjekti on partitiivimuotoinen, predikaatti on aina yksikössä. Tällaiset lauseet ilmaisevat olemassa olemista tai myös olemaan tulemista tai olemasta lakkaamista, ja niissä predikaatti on yleensä ennen subjektia. Kieliopeissa käytetään niistä oppisanaa eksistentiaalilause. Sellaisen predikaatti on yksikön 3. persoonassa silloinkin, kun nominatiivisubjekti on monikollinen tai kun subjekteja on useampia kuin yksi: ”Pöydällä on silmälasit”, ”Meille tulee ristiäiset”, ”Katolla istui varis ja harakka”.

Sievä Sigismund kirjoitti:Sinulle "Aivot ovat kone"? Täh?
PS

Kun subjekti on partitiivimuotoinen, predikaatti on aina yksikössä. Tällaiset lauseet ilmaisevat olemassa olemista tai myös olemaan tulemista tai olemasta lakkaamista, ja niissä predikaatti on yleensä ennen subjektia. Kieliopeissa käytetään niistä oppisanaa eksistentiaalilause. Sellaisen predikaatti on yksikön 3. persoonassa silloinkin, kun nominatiivisubjekti on monikollinen tai kun subjekteja on useampia kuin yksi: ”Pöydällä on silmälasit”, ”Meille tulee ristiäiset”, ”Katolla istui varis ja harakka”.

http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=933

Sievä Sigismund kirjoitti:Mutta nyt oli kysymys aivoista.