Sievä Sigismund kirjoitti:Jokaisen johtajan sisällä asuu pieni luolamies.
Ongelmaksi se tulee, kun johtaja muuttuu vanhaksi, lihavaksi ja kaljuksi. Silloin johtajan huomionosoitukset alkavat tuntua seksuaaliselta häirinnältä.
Ei pidä paikkaansa tuokaan väitteesi.
En mielelläni kerro tätä, mutta menköön, koska sinä et näytä muuten tajuavan:
Ollessani noin 25-vuotias, silloinen esimieheni harjoitti seksuaalista häirintää. Hän ei ollut vanha tai kalju, eikä lihavakaan. Siitä huolimatta en ollut vähääkään halukas ryhtymään hänen seksikumppanikseen tai pitkäaikaiseksi ystävättärekseen (johon hän mm. viittasi).
Ilmeisesti torjutuksi tuleminen pänni häntä niin paljon, että hän ryhtyi kostamaan minulle työni kautta. Minun kannaltani tilanne oli todella vaikea, koska oli hyvin raskasta tulla mm. julkisesti haukutuksi pystyyn sellaisista teoista ja päätöksistä joita esimies itse oli minulle sanellut tehtäväksi (tietenkin suullisesti ja kahdenkesken).
Lopulta olin niin kypsä, että ilmoitin haluavani työtodistuksen hakeakseni uutta työpaikkaa. Silloin tämä kyseinen sankari ilmoitti, ettei voi kirjoittaa minulle työtodistusta jossa on jotakin muuta kuin pakolliset tiedot, koska kuulemma olin niin surkea työntekijä, ettei hän voinut minua suositella kenellekään tai antaa positiivista arviota työstäni.
En nähnyt muuta keinoa kuin mennä juuri virkaansa astuneen ylemmän esimiehen luo ja kertoa hänelle haluavani työtodistuksen, ja että esimieheni on kieltäytynyt kirjoittamasta arvioinnin sisältävää työtodistusta.
En kertonut lähentelyistä, vaan sanoin, etten voi kertoa syytä vaikeuksiini, koska asiassa on vain minun sanani esimieheni puheita vastaan.
Uusi isopomo otti minut vakavasti. Sanoi, että "älä nyt vielä tee mitään. Minä vähän tutkin asiaa ja katsotaan mitä voidaan tehdä".
Ja tapahtui niin, että isopomo kutsui vuorotellen luokseen jokaisen ko. yksikön työntekijän ja kysyi heidän mielipidettään sekä minusta että ongelmastani.
Minä en tiedä mitä minusta puhuttiin, koska ne keskustelut oli sovittu pidettäväksi salassa, mutta lopputulos oli se, että minua ahdistellut esimies joutui perääntymään väitteissään, minä en irtisanoutunut - ja sain jatkossa tehdä työni rauhassa.
Äitiyslomani aikana uusi isopomo lähti pois, ja minun palatessani työhön alkoi sama vaino uudelleen.
Kun olin taas kypsä lähtöön, muuan lääkäri kertoi isopomon etsivän työntekijää, ja että minun kannattaisi soittaa isopomolle.
Totesin, että "Hah, enhän minä ole pätevä tuohon tehtävään", mutta ko. henkilö kehoitti minua kuitenkin ottamaan yhteyttä isopomoon.
Ja minä otin.
Isopomo kutsui minut käymään, kertoi tehtävästä ja sanoi, että me koulutamme, ja kyllä sinä opit.
Vastasin, että tulisin niin kovin mielelläni, mutta olin juuri tehnyt raskaustestin ja se oli positiivinen.
Isopomo: "No ei se mitään haittaa. Kyllä se järjestyy".
Ja niin minä aloitin hänen lafkassaan, hänen alaisuudessaan - ja viihdyin erinomaisesti.
Vuosien kuluessa isopomo lähti eläkkeelle, mutta minä jatkoin samassa työssä ja tehtävässä lähes 30 vuotta.
Kertaakaan ei isopomo ole haukkunut minua (tai ketään muutakaan) pystyyn, eikä hän ole koskaan pomottanut tai pompottanut ketään, eikä muutenkaan korostanut asemaansa (hän on kansainvälisesti tunnettu ja tunnustettu alansa "grand old man").
Viimeksi puhuin hänen kanssaan toissapäivänä. Hänellä kun on tapana soittaa minulle kun tarvitsee apua tai neuvoja asioissa joita minä osaan paremmin kuin hän.
Enää hän ei ole minulle esimies tai "isopomo", vaan korvaamattoman rakas ystävä.
Ja ellei juuri hän olisi juuri silloin sattunut olemaan uusi isopomo, minun asiani ja asemani olisivat varmasti paljon huonommin kuin mitä ne nyt ovat.
Minua ahdistellut esimies sai lopulta potkut. Ne tulivat vasta parikymmentä vuotta minun lähtöni jälkeen, mutta syynä silloinkin oli ahdistelu, ja ainakin minä uskon hänen ehtineen noiden parinkymmenen vuoden aikana ahdistella useita muitakin alaisiaan.
Lievempiä seksuaalisen häirinnän ja/tai ahdistelun kokemuksia on minulle kertynyt varmaan satoja, mutta eipä niitä siihen aikaan kukaan pitänyt mainitsemisen arvoisina asioina. Oli vain juostava pakoon ja/tai oltava niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.