Psykopatologia.munfoorumi.com

Hamilo on määritellyt kulttuurimarksismin varsin hyvin.

Kultuurimarxilaisuus tarkoitti siis yksinkertaisesti marxilaista maailmankuvaa ilman sen taloudellista ja poliittista ulottuvuutta. Samalla työväenluokka menetti asemansa sorrettuna luokkana, joka tulisi tekemään vallankumouksen. Sen paikan ottivat erilaiset marginaalit: seksivähemmistöt, mustat, maahanmuuttajat ja niin edelleen.

Todellisuudessa William S. Lind vain osoitti, että jo 2000-luvun vaihteessa valtakulttuurin asemaan nousseella “arvoliberalismilla” oli juurensa ennemminkin marxilaisessa kuin liberaalissa aatehistoriassa.

https://www.suomenuutiset.fi/mita-kultt ... aa-olevan/

Kommunismin kaaduttua itänaapurissa mietin, että millaisen muodon kommunismi mahtaa ottaa tulevaisuudessa. Ajatelin, että ehkä kommunismi jalostuu ja siitä otetaan käyttöön parhaat puolet. Erehdyin totaalisesti.

Nyt näemme, mitä kommunismin raunioilta on noussut: Kulttuurimarksismi, uusliberalismi, feminismi, eläinten vapautusarmeijat, vastarintaliikkeet, anarkismi (joka on tietysti ollut ennenkin), jne...
Eli kommunismin kaikkein nhuonoimmat puolet on otettu käyttöön ja hyvät puolet, joita alunperin käytettiin vain propagandassa on unohdettu.

Kommunismi on vain kapitalismin eräs epäonnistunut muunnos, kokeilumuoto. Kulttuurimarxismi on hölynpölyä, jota ei ole olemassakaan.

Kulttuurimarxismia on humanistiset yliopistot täynnä. Helsinki ja Tampere etunenässä.

Sukupuolentutkimus on oikea synnin pesä.

Niinhän seksikin on synnin pesässä oloa, ja ihan kivaa sellaista.

Mutta kuten sanottu kulttuurimarxismia ei ole missään mainitsemissasi muodoissa. Hölynpölyä.