Psykopatologia.munfoorumi.com

eli läheisriippuvainen. Jos et auta, olet itsekäs eli terve.

Ei toisen auttaminen automaattisesti tarkoita mitään häiriöitä, eikä myöskään se jos saa joltain apua.
(En tiedä mitä on läheisriippuvuus).

Pakinoi toimittaja Kirsti Virtanen iltapäivällä puheradiossa hampaissaan mm. pappi Tommy Hellsten.

Eivätkös kaikki ihmiset tarvitse lähimmiltään vastavuoroisuutta ja saa näiltä ajoittain apua ja tukea myös itsetunnolleen? Olisiko ero siinä, että läheisriippuvaisessa suhteessa eletään ainoastaan toisen ehdoilla? En ole kyllä perehtynyt käsitteeseen.

The Blues Brothers: Everybody Needs Somebody to Love
http://www.youtube.com/watch?v=HCTJeT2i9QU

Ai niin, enpäs muistanutkaan, että autoin X vuosikausia.

Auttaminen on tervettä. On vaikea keksiä esimerkkejä, jolloin auttaminen olisi väärin. Välinpitämättömyydestä ja auttamatta jättämisestä sen sijaan voi valitettavan helposti ottaa esimerkkejä.

En aio auttaa erästä enää yhdessäkään asiassa. "Kauhuleffa" päättyy.

Mistä johtuu läheisriippuvuus-käsitteen suosio?

"Mistä johtuu läheisriippuvuus-käsitteen suosio?"

Niin monet riippuu ja roikkuu mm. päihdeongelmaisessa, yrittäen parantaa/muuttaa...

Ainakin sen helppoudesta. Ja kun jokainen haluaa olla psykiatri, tapauksia tulee vastaan solkenaan.

Biancaliina kirjoitti:"Mistä johtuu läheisriippuvuus-käsitteen suosio?"

Niin monet riippuu ja roikkuu mm. päihdeongelmaisessa, yrittäen parantaa/muuttaa...

En ajatellut, että läheisriippuvuustermi lähinnä yhdistettäisiin päihdeongelmaisten omaisiin. Biancaliinan esittämä näkökulma valaisi hieman, mistä on kysymys.

Mutta sittenhän on niin, että läheisriippuvaisuustermi on vain jatketta vuosikymmenten takaiseen päihdengelmaisten omaisille tarkotettuun AA-liturgiaan, jonka mukaan "alkoholismi on koko perheen sairaus". (Ja laajennetusti kaikkien niiden sairaus, jotka jollain tavalla ovat tekemisissä päihdeongelmaisen kanssa.) Tämä on jotain, mitä en käsitä. Minusta on luonnollinen reaktio, että ihminen, joka näkee päihdeongelmaisen painivan ongelmiensa kanssa, toivoo, että tämä raitistuisi. Totta kai toivoo, se on inhimillinen reaktio, eikä mikään sairaus. Toivominen voi vaikuttaa omaisen tekemiin ratkaisuihin, mutta ne ovat kuitenkin aikuisen ihmisen tekemiä ratkaisuja, eikä silloin voi mielestäni puhua sairaudesta. (Tarkoitan edellä ainoastaan aikuisten välisiä ihmissuhteita.)

PL: "Ja kun jokainen haluaa olla psykiatri, tapauksia tulee vastaan solkenaan."

Niinpä.

Maria: "Minusta on luonnollinen reaktio, että ihminen, joka näkee päihdeongelmaisen painivan ongelmiensa kanssa, toivoo, että tämä raitistuisi. Totta kai toivoo, se on inhimillinen reaktio, eikä mikään sairaus. Toivominen voi vaikuttaa omaisen tekemiin ratkaisuihin, mutta ne ovat kuitenkin aikuisen ihmisen tekemiä ratkaisuja, eikä silloin voi mielestäni puhua sairaudesta. (Tarkoitan edellä ainoastaan aikuisten välisiä ihmissuhteita.)"

Hyvin kirjoitettu; olen samaa mieltä.
En ole lukenut aikoihin läheisriippuvuudesta, nyt vähän vilkaisin (plaa plaa):

http://www.paihdelinkki.fi/Tietoiskut/4 ... riippuvuus

En osaa diagnosoida, mutta menihän auttaminen överiksi!! Onko muilla kokemuksia?

Eikös alkoholistin puolisoista sanota, että itse sairastuvat, vaikkapa masentuvat, ja omat ongelmat tulevat sitten vasta esille, kun eroavat ja lakkaavat elämästä sen alkoholistin ehdoilla? Siihen asti kaikki ongelmat on nähty vain siinä puolisossa.

*poistanpa kuitenkin*

Niin joo, jatkan yleisellä tasolla myöhemmin...mahdollisesti.

minätäällä kirjoitti:Eikös alkoholistin puolisoista sanota, että itse sairastuvat, vaikkapa masentuvat, ja omat ongelmat tulevat sitten vasta esille, kun eroavat ja lakkaavat elämästä sen alkoholistin ehdoilla? Siihen asti kaikki ongelmat on nähty vain siinä puolisossa.

Kokemukseni tästä on toisenlainen. Kaikki läheisesti tuntemani alkoholistien ex-puolisot (6 ihmistä) ovat menestyneet elämässään erittäin hyvin erottuaan ensin alkoholisoituneista puolisoistaan. (Lapsuudenperheessäni ei alkoholismia ollut.)

Niistä tapahtumista on tosin kulunut jo kolmisen vuosikymmentä, eikä silloin ollut ilmassa mitään läheisriippuvaisuushöttöä, tosin en tuon ajan AA-terapioiden sisällöstä tiedä juuri muuta kuin Pia Ingströmin kirjassa olleet kuvaukset.

Olen varmaan väärässä, Maria. Tuo ajatus alkoholistin puolisosta oli vain jostain luettua, ja tavallaan se syyllistää puolisonkin. Hänestä puhuttiin juomisen mahdollistajana. Samalla tavalla kai voitaisiin lapsetkin syyllistää salailusta ainakin.