Masennus on 12 eri sairautta (Rantala ym).

[Psykopatologia]

Masennus ei ole yksi vaan 12 eri sairautta — kaikki ne vaativat myös erilaiset hoidot, sanovat suomalaistutkijat Suomalaiset tutkijat luettelevat syitä masennukseen: infektio, pitkäkestoinen stressi, yksinäisyys, suru, synnytys, päihteet ja niin edelleen. He toisivat diagnoosin tekoon verikokeet ja muut laboratoriotestit. — Mikko Puttonen 23.10.2017 2:00, päivitetty 6:03 https://www.hs.fi/tiede/art-2000005417105.html — Kommentit (0), 21

MASENNUS ei ole yksi ja sama sairaus kaikille siitä kärsiville. Tosiasiassa masennus jakautuu 12 alatyyppiin, jotka eroavat toisistaan syntytavaltaan, oireiltaan ja jopa fysiolo­gisilta ominaisuuksiltaan. Yllättävän teorian esittää ryhmä suomalaisia tutkijoita latvialaisen kollegansa kanssa Brain, Behavior, and Immunity -tiedelehdessä. http://www.sciencedirect.com/science/ar ... 9117304683

NYKYISIN masennus jaetaan lähinnä vaikeusasteen mukaan lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan. Lisäksi tunnistetaan vuoden­aikaan liittyvät tilat, kuten kaamos-masennus, sekä synnytyksen jälkeinen masennus. Kirjo on paljon suurempi, jos evoluutiopsykologi Markus J. Rantala ja professori Hasse Karlsson ovat oi­keassa. Rantala on Turun yliopiston dosentti ja Karlsson integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori.

He erottelevat masennuksen lajit niiden syiden perusteella. Masennus voi johtua infektiosta, pitkäkestoisesta stressistä, yksinäisyydestä, traumaattisesta kokemuksesta, surusta, hylkäämisestä rakkaussuhteessa, synnytyksestä, vuodenajasta, kemikaaleista kuten päihteistä, sekä ruumiillisesta sairaudesta tai nälkiintymisestä. ”Iso konsepti on ollut, että masennus on yksi sairaus. Sen ongelma on siinä, että eri potilaat saavat hyötyä eri hoidoista. Osalle lääkkeet tuovat apua, osalle eivät. Luultavasti nämä kaksi ryhmää eroavat jo siinä, mistä heidän masennuksessaan oikein on kyse”, Karlsson sanoo.

SAIRAUSKIRJON ideaa tukee se huomio, että kliinistä masennusta potevilla ihmisillä on lukuisia erilaisia oireita. Oireet voivat olla jopa ristiriidassa keskenään. Kun yhdet kärsivät unettomuudesta, toiset voisivat vain nukkua nukkumistaan. Joidenkin ruokahalu vähenee, toisilla lisääntyy. Sama koskee psykomotorista vilkastumista tai hidastumista. Potilaat poikkeavat toistaan myös fysiologisesti. Aivojen välittäjäaine serotoniini ja stressihormoni kortisoli eivät käyttäydy samalla tavalla kaikkien masentuneiden elimistössä. Toisissa nämä mekanismit käyvät ylikierroksilla, toisissa tavallista huonommin. Esimerkiksi pitkäkestoinen stressi lisää kortisolin eritystä. Traumaperäisestä stressihäiriöstä masentuneen elimistössä saman hormonin pitoisuus laskee.

KORTISOLIN eritys jää usein alhaiseksi myös niin sanotussa epätyypillisessä masennuksessa. Siinä ilottomuuteen yhdistyy voimakas torjutuksi tulemisen pelko. Tutkijaryhmä luokittelee tämän hierarkia-ristiriitaan liittyväksi masennukseksi. Hierarkiaristiriita kehittyy esimerkiksi silloin, kun ihminen jää työttömäksi tai kokee kolauksia urallaan. Masennus tarkoittaa tällöin sitä, että henkilö ikään kuin vetäytyy sosiaalisesta kisasta ja arvioi uudelleen tavoitteitaan ja mahdollisuuksiaan. Masennukseen liittyy usein matala-aktiivinen tulehdus mutta ei aina. Myös tulehdus siis erottelee erilaisia masennuksen tiloja toisistaan. Tutkijoiden artikkeli ei ota kantaa siihen, mitkä ovat yleisimpiä masennuksen muotoja. Karlsson tunnistaa hoitotyönsä pohjalta kaksi suurinta masennuksen ryhmää. ”Toiset laukeavat isosta menetyksestä kuten hylkäämisestä tai läheisen kuolemasta. Toiset taas alkavat pitkäkestoisesta stressistä, joka voi aiheutua työttömyydestä tai työpaineista.”

TUTKIJAT erittelevät masennuksen oireita evoluutiopsykologian avulla. Evoluutiopsykologian näkökulmasta jotkin mielemme ominaisuudet ovat kehittyneet ratkaisuiksi ihmislajin muinaisten elinolojen asettamiin haasteisiin. Jokin piirre on sopeutuma, koska se on auttanut selviämään ja jatkamaan sukua. Osa masennusoireista on sopeutumia, tutkijat esittävät. Sopeutumat ovat kuitenkin syntyneet toisenlaisessa oloissa kuin nykyisin. Stressi käy esimerkistä. Se on kehittynyt palvelemaan meidän selviytymistämme. Stressi virittää elimistön taistele tai pakene -tilaan, joka nostaa suorituskykyä uhkaavassa tilanteessa. ”Stressi on tarkoitettu lyhyt­aikaiseksi. Nykyään se kroonistuu esimerkiksi deadlinejen tai yksinäisyyden takia ja aiheuttaa ongelmia. Elimistö ei saa viestiä, että vaara on ohi”, Rantala sanoo. Nykyisten metsästäjäkerääjien elämä muistuttaa yhä oloja, joissa ihmislaji aikanaan kehittyi. Heillä ei masennusta esiinny juuri lainkaan. Heitä ilmeisesti suojelee liikkuvampi ja yhteisöllisempi elämäntapa.

MATALA-AKTIIVINEN tulehdus näyttäisi olevan yksi syistä, jotka tekevät masennuksesta nimenomaan nykyaikaisten länsimaiden sairauden. Tulehdusta ruokkivat modernit vitsaukset stressi, ylipaino, univaje, yksinäisyys ja liikkumattomuus. Tulehdus taas ruokkii masennusta. YKSI masennuksen tyypillinen oire on ikävien ajatusten pyörittely mielessä eli ruminaatio. Tällainen murehtiminen on tutkijoiden mukaan niin ikään mielekäs sopeutuma, mutta sekin voi mennä liiallisuuksiin. ”Ruminaation tarkoitus on setviä ongelmaa, joka on aiheuttanut masennuksen, ja auttaa välttämään sitä tulevaisuudessa”, Rantala selittää. Ajatus murehtimisesta ihmistä palvelevana sopeutumana ei ole vain tapa ymmärtää oireen syntyä. Se myös sanelee, miten sitä pitäisi hoitaa. Murehtimisen sammuttaminen lääkkeellä voi olla tutkijoiden mukaan vain haitaksi. ”Pitää pystyä selvittämään, minkälaista ruminaatio on. Jos se keskittyy siihen ongelmaan, joka aiheutti masennuksen, potilasta täytyy auttaa ongelman selvittämisessä. Jos se taas keskittyy muuhun, siihen pitää puuttua”, Rantala sanoo.

TUTKIJARYHMÄ toisi masennuksen määritykseen ja hoidon valitsemiseen verikokeet ja muut laboratoriotestit. Stressihormoni kortisolin ja tulehdusaineiden selvittäminen voisi auttaa tunnistamaan, millaisesta masennuksesta on kyse. Tulehdusarvot voivat kertoa hyödyllisen murehtimisen tai alakulon kääntymisestä haitalliseksi. Masennushoitojen teho on tutkimuksissa parantunut, kun samalla on annettu tulehdusta laskevaa lääkettä. ”Toistaiseksi on hoidettu masennuksen oireita. Meidän ideamme­ on, että hoidetaan sen syitä ja vähennetään alttiutta masennukselle eli matala-­aktiivista tulehdusta. Samalla oireet hoituvat”, Rantala sanoo. Verikokeiden tuloksille ei ole toistaiseksi riittävän yksiselitteisiä tulkintoja. Kun viitearvot täsmentyvät, voi tuloksia käyttää hoidon suunnittelussa. http://www.nature.com/mp/journal/vaop/n ... 6167a.html

MASENNUKSEN uusi jaottelu 12:een eri tyyppiin on Karlssonin mukaan perusteltu ehdotus, ei lopullinen totuus. ”Seuraava vaihe on, että sitä testataan käytännön kokeissa.” Nykyiset hoidot muuttuisivat selvästi. Verikokeiden lisäksi itse masennuksen syyn selvittely korostuisi nykyistä enemmän. ”Masennuksen yksilöllisyys on jäänyt huomiotta. Sairaus voi johtua hyvin monista syistä, ja meidän pitäisi puuttua niihin jollakin tavalla. Kliinisessä työssä niitä ei riittävästi ajatella”, Karlsson sanoo. Rantalan ja Karlssonin ohella uuden teorian esittäneeseen ryhmään kuuluvat Severi Luoto Aucklandin yliopistosta ja Indrikis Krams Latvian yliopistosta.

[Psykopatologia]

Fakta: Joka viides sairastuu
- Joka viides suomalainen sairastuu elämänsä aikana masennukseen.
- Yli puolella se uusiutuu.
- Viidellä prosentilla masennus on vakava.
- Maailmassa yli 300 miljoonaa ihmistä potee masennusta. Määrä on kymmenessä vuodessa kasvanut 18 prosenttia.
Lähteet: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Terveyskirjasto, Maailman terveysjärjestö

[Sievä Sigismund]

Mistä muuten ylipäätään tietää, että on masentunut?

Artikkelista voi päätellä, että alavireisyyteen tai alakuloon voi olla monia syitä. Esimerkiksi tulehdus mainittiin. Sehän ei ole masennusta vaan fyysinen tai somaattinen tulehdus.

[Mirri]

Mistä muuten ylipäätään tietää, että on masentunut?

Ei mistään.
Mitä vakavampi masennus sitä varmemmin potilas ei tunnista sairaustilaansa. Lievemmissä masennuksissa sairastunut voi tunnistaa oireita, mutta mitä pitempään masennus jatkuu sitä huonommin potilas kykenee tunnistamaan tilaansa. Masennustilan pahentuessa oireet muuttuvat 'normaaleiksi', eivätkä ne enää ole sairauden oireita potilaan näkökulmasta tarkasteltuina.

Toisaalta masennustilan alkuvaiheessa oireet ovat hyvin tunnistettavissa. Ne vain pitäisi ottaa vakavasti ja niihin pitäisi reagoida (oikealla tavalla) riittävän ajoissa.

[Alive]

Mitä tarkoitat sanoessasi, että oireet muuttuvat "normaaleiksi", tai että potilas ei niitä tunnista sairaudenoireiksi?

[Mirri]

Ajattelen ja arvelen, että (tietämättään?) pitkään sairastanut masennuspotilas alkaa pitää sairautensa oireita normaaleina 'luonteeseen' ja/tai 'elämään' kuuluvina asioina niin, ettei hän kykene tunnistamaan niitä sairauden oireiksi.

[Psykopatologia]

Tiettävästi masennuksen päteväksi ja luodettavaksi määritykseksi ei ole mitään laboratorio-koetta.

[trisse]

Mulla oli jossain verikokeessa paljon kortisolia.

[Psykopatologia]

Mistä muuten ylipäätään tietää, että on masentunut?
Artikkelista voi päätellä, että alavireisyyteen tai alakuloon voi olla monia syitä. Esimerkiksi tulehdus mainittiin. Sehän ei ole masennusta vaan fyysinen tai somaattinen tulehdus.

Depessioon liittyy poikkeuksellinen mielenmasennus, kiinnostusten häviäminen ja energian niukkuus yms. Toisaalta on kuvattu "masennus ilman masennusta", jossa manifestina ovat lähinnä vain somaattiset oireet (ja masennus ikään kuin alla olevana).

[Psykopatologia]

Psyykkisiä häiriöitä voi kuvata mm. deskriptiivisesti eli oireiden perusteella (tautiluokitukset), psykodynaamisesti (ego-depressio, introjektio-depressio) ja "syyn" perusteella (depressio aivovaurion pohjalta).

[Sateentekijä1]

Ajattelen ja arvelen, että (tietämättään?) pitkään sairastanut masennuspotilas alkaa pitää sairautensa oireita normaaleina 'luonteeseen' ja/tai 'elämään' kuuluvina asioina niin, ettei hän kykene tunnistamaan niitä sairauden oireiksi.

Joittenkin ihmisten perusluonne on melankolinen eikä silloin ole kyse masennuksesta. Vasta kun ns. perusmelankolisuus alkaa haitata ihmisen jokapäiväistä elämää, joko hän itse tai omaisensa alkavat huomioida avuntarpeen. Kaiiki melankolia ei ole masennusta eikä masennus välttämättä edes melankoliaa.

[Mirri]

Niitä -kolikkoja. Vieläkö nykyisin uskotaan flegmaatikko, melankolikko, koleerikko, sangviinikko -luonnejaotteluun?

[trisse]

Monien systeemien kautta voi käydä omia piirteitään, heikkouksia ja vahvuuksia. Ennegrammien, Jungin typologian, tuon mainitsemasi. Ne ovat jäsennystapa joka antaa jotain tai ei - eivät jumalan asettamaa totuutta.

[Psykopatologia]

Niitä -kolikkoja. Vieläkö nykyisin uskotaan flegmaatikko, melankolikko, koleerikko, sangviinikko -luonnejaotteluun?

Ko. nimitykset ovat vielä osin käytössä, mutta ko. häiriöiden kreikkalainen etiologia ei enää päde (musta sappi yms.).