Olisiko niin, että Helsingin Sanomien ja punavihreän tendenssitutkimuksen normatiivissa niin sanottuja ruskeita tyttöjä ei saisi ahdistella, vaikka mielenkiintoa heitä kohtaan ei tunnu löytyvän juuri lainkaan – mutta suomalaista blondibimboa saavat mustat miehet polkea kuin tulpatonta mopoa?
Minä olen tukenut ahdistelukulttuuria: vaikenin siitä, minkä näin
20 lok 2017
Kirjoittanut Tuomas Enbuske | 45 Kommenttia
Olin 20-vuotias, seksuaalisesti vielä nykyistäkin kokemattomampi nynnerö ja päässyt töihin unelmieni työpaikkaan Kiss FM:n Aamutiimiin vuonna 1998. Eros Ramazottin maanisen soittamisen lisäksi aloin kuulla pikku hiljaa huhuja kanavamme iltajuontajasta. ”Se panee kaikkea mikä liikkuu”. Ja nuoria tyttöjähän siellä pyöri kuin Harry Potterin ensi-illassa tai suomalaisten leffatuottajien saunailloissa.
En tarkkaan ottaen tiennyt, mitä tapahtui.
Tai v**uako minä tässä nyt kaunistelen osuuttani. En ollut sokea. Joskus aamuviideltä töihin tullessani Kiss FM:n studiolla oli alaikäisiä mimmejä pyörimässä. Tuskin siellä median murroksesta tai Juhani Suomen Kekkos-kuvasta keskusteltiin.
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa