Lastenpsykiatri on huolissaan suomalaispoikien tilanteesta

[Sievä Sigismund]

Opettajakunnan naisistuessa pojilla on alkanut mennä huonommin ja huonommin. Siinä on selkeä korrelaatio.

[Kyllästynyt]

Jäätelö ei aiheuta hukkumisonnettomuuksia.

[Ryysy]

Alkuperäisempään aiheeseen: luulen, että pojilta ei ns. vaadita tarpeeksi. Syy voi siis osin olla vanhemmissa ja opettajissakin. Ehkä opetustavoissa/metodeissa? En tiedä.

[Psykopatologia]

Pojat kouluun vasta 8-vuotiaina!

[Mirri]

Opettajakunnan naisistuessa pojilla on alkanut mennä huonommin ja huonommin. Siinä on selkeä korrelaatio.

Tai sitten pojat eivät yksinkertaisesti pärjää kilpailussa tyttöjen kanssa. Pojat pärjäsivät niin kauan kuin saivat kilpailla keskenään, ja tyttöjen oppimisoikeuksia rajoitettiin. On ollut pitkään uskomuksia, jotka siirrettiin myös tyttöoppilaille; nämä opetettiin pitämään itseään poikaoppilaita huonompina - esimerkiksi matemaattisissa aineissa. Nykyään on toisin, joten poikien kohtalona on kilpailla heidän rinnallaan hyvin pärjääviä tyttöjä vastaan. Ennen oli 'paremmin': kaikki uskoivat, ettei tyttöjä kannata kouluttaa, ei ainakaan kovin pitkälle...

Mielestäni voisi oikein hyvin nähdä selkeän korrelaation siinäkin, että tytöt on viimein vapautettu opiskelemaan omien kykyjensä mukaisesti ilman (miehisen) yhteiskunnan tytöille ja naisille asettamia rajoitteita.

[Kyllästynyt]

Pojat kouluun vasta 8-vuotiaina!

Tuo olisi yksinkertainen, ja luultavasti toimivakin, ratkaisu.

Sigismund,

Ei ole naisten/tyttöjen syy, että pojat/miehet pärjäävät heikosti.
Eikä ratkaisu miesten/poikien pärjäämättömyyteen saa olla se, että tyttöjä/naisia heikennetään.

[Mirri]

Juuri noin kuin Kyllästynyt sanoi.

Tuskin kukaan menettäisi mitään siinä, että pikkupoikien koulukypsyys arvioitaisiin uusiksi, ja koulun aloittamista siirrettäisiin vuodella.
Tyttöjen ja naisten syyllistäminen ei auta poikia millään lailla, eikä naisopettajia voida perustellusti pitää vastuullisina/syyllisinä poikaoppilaiden heikkoon menestykseen.

Naisia on ollut luokanopettajina ties miten kauan, ja on ollut myös pitkä aika, jolloin luokanopettajiksi eivät ole edes kelvanneet muut kuin naiset. Miten pojat ovat ennen pärjänneet naisopettajien alaisuudessa?
Omasta kansakouluajastani 1960-luvulta muistelen, että niin kansa- kuin kansalaiskoulussakin opettajat olivat pääsääntöisesti naisia. Vasta oppikoulussa opettajakunnassa oli sekä miehiä että naisia.

[Valkosiipi]

Aika hirveää suurimmalle osalle pojista olisi tyttöjä myöhempi koulunaloittaminen. Parempi ratkaisu voisi olla yksilöllinen koulunaloittamisikä niin, että lapsi seitsemänvuotiaana eskarin jälkeen menisi joko nolla- tai ykkösluokalle. Nykyään aika harva lapsi käy nollaluokan ennen varsinaisen koulun aloittamista. Ehkä rahakysymys.

[jupe]

Ei Jari Sinkkonen vähättele isän vaikutusta tyttöön. Otteita kirjasta Yhdessä isän kanssa (1998)

"Nähtyäni kahdentoista vuoden aikana kymmenien raivosta sähisevien häirikköjen rauhoittuvan ja muuttuvan iloisiksi, kiipeilevän isällisen mieshoitajan hartioilla tai änkeävän hänen kainaloonsa käytävän sohvalla olen vakuuttunut siitä, että 'isännäläksi' kutsuttu ilmiö on todella olemassa." (s.35)

"Pikku Debbie ei ollut nähnyt isäänsä kuin vauvana, eikä suhde isään ollut silloinkaan läheinen. Äiti oli kuitenkin kaiken aikaa tiennyt jollakin vaikeasti määriteltävällä tavalla, että isän poissaolo suretti tyttöä ja että tämä koki jääneensä jotakin vaille. Edes rakastava isoisä ja eno eivät voineet kokonaan poistaa noita kaipauksen tunteita.

Niinpä äiti ymmärsi, että kontakti isään olisi Debbien kannalta tärkeä. Äiti kirjoitti entiselle miehelleen ja liitti kirjeeseen tyttären piirroksia. Jo ennen isän vastausta tuntui, että pelkkä kontaktiin pyrkiminen äidin myötävaikutuksella auttoi tyttöä. Kun Debbie sitten sai isältä lahjan, hän toi sen lastentarhaan ja esitteli sitä onnesta sanattomana. Oli kuin tyttö oilisi kasvanut pituutta ja saanut lisää varmuutta ja elämäniloa. Hän osallistui enemmän toisten jutteluun ikään kuin sanoakseen: 'En ole kuka tahansa. Minullakin on jotakin sanottavaa.'

Lopulta isä ilmoitti tulevansa tapaamaan Debbietä. Tyttö oli täynnä odotuksen riemua ja ahdistusta. Isä viipyi kaupungissa useita päiviä ja tuli käymään vierailupäivänä lastentarhaan. Hän suhtautui leikki-ikäiseen tyttäreensä aluksi kuin tämä olisi vielä vauva. Hän kuljetti lasta 'reppuselässä' ja yritti auttaa syömisessä ja pukeutumisessa.Hienovaraisesti Debbie osoitti isälleen, että hänestä on tullut jo iso tyttö. Hän pyysi isää pelaamaan kanssaan lautapeliä ja näytti mitä kaikkea hän oli oppinut. Isä osoitti asianmukaista ihailua ja kertoi iloitsevansa siitä, että Debbie viihtyi hyvin koulussa.

Toisten valmistautuessa kotiinlähtöön isä ja Debbie jäivät vielä hetkeksi kahden leikkihuoneeseen. Heidän tullessaan sieltä toisten luo tyttö oli kietonut kätensä isän kaulaan ja isä itki. Muidenkin aikuisten silmät kostuivat ja lapset katselivat leikkitoveriaan arvostavasti: Debbiellä todella oli isä." (ss.113-114)

"Pojat ovat kuitenkin tyttöjä haavoittuvampia isän puutteelle (vai pitäisikö sanoa 'isän funktion puuttumiselle'). He rakentavat maskuliinisuuttaan isän ja muiden miesten varassa, keskellä enemmän tai vähemmän kapeutunutta mieskultturia. Heistä itsestään tulee sitäpaitsi joskus isiä." (s.36)

[roope]

Eihän se ole mikään taru, että pojat kehittyvät tyttöjä hitaammin ja tätä tapahtuu vielä pitkälle täysi-ikäisyyteen asti. Esim. 16 vuotias tyttö voi olla henkisesti aivan yhtä kypsä kuin 25 vuotias mies ja näin myös usein on.

Harvemmin nuoret miehet pärjäävät korkeakoulussa, toki harvoja poikkeuksiakin on. Pojat sopivat yleisesti amikseen paremmin. Pojat/miehet myös yleisesti syrjäytyvät tyttöjä/naisia useammin, esimerkiksi pitkäaikaistyöttömissä miehiä on paljon enemmän kuin naisia. Voi myös johtua siitä, että naiset valitsevat opiskeltavan alan järkevämmin kuin miehet. Alkoholisteissa miehiä on runsaasti naisia enemmän. Myös tupakka ja muut päihteet maistuvat miehille naisia enemmän.

En tiedä mikä olisi sitten ratkaisuna, ei poikien koulunkäyntiä voi loputtomiin lykätä.

[jupe]

Mirri: "Jari Sinkkonen unohti tärkeän asian: näiden isättä ja naisten keskellä kasvaneiden tyttöjen pitäisi aikuisuudessaan jotenkin osata elää miesten kanssa, ja heistä usein myös tulee poikalasten äitejä. Miten he voivat oppia, jos eivät kuuna päivänä ole kasvuvuosinaan saaneet aikuisen miehen hoivaa ja huolenpitoa, eivätkä ole päässeet tutustumaan mieheen?
Toivottavasti Sinkkonen on vanhetessaan viisastunut sen verran, että miettisi mikä vaikutus tyttölasten isättömyydellä ja kasvuvuosien 'miehenpuutteella' on siihen, että sukupolvi toisensa jälkeen kasvaa miehiä yksinäisten äitien hoivissa."

Hyvä argumentti. Löytyy tällaista:
"On väitetty, että tytöt eivät ainoastaan kärsi erosta vähemmän kuin pojat vaan että ero voi suorastaan jouduttaa joidenkin tyttöjen kehitystä. Ellei äiti avioidu uudelleen, hänen ja tyttären välille syntyy luottamuksellinen ja läheinen liitto, joka voisi edistää tyttöjen kypsymistä. Kuitenkin, kun seurantaa on jatkettu todella kauan, kymmenen vuotta tai ylikin, on löydetty eräänlainen uinuva pitkäaikaisvaikutus. Muutamat varhain avioeron kokeneet tytöt ovat tulleet raskaaksi nuorina ja seurustelevat monin tavoin ongelmallisten miesten kanssa. Isäsuhteen ohuus on vienyt heidät etsimään isähahmoja itseään huomattavasti vanhemmista miehistä eikä ole auttanut heitä tekemään järkeviä valintoja."(Jari Sinkkonen: Yhdessä isän kanssa. 1998 ss.215-216)

[Kyllästynyt]

Opettajakunnan naisistuessa pojilla on alkanut mennä huonommin ja huonommin. Siinä on selkeä korrelaatio.

En ole koskaan ymmärtänyt Sigismundin järkeilyä, jonka mukaan (ilmeisesti) on tyttöjen ja naisten syy, etteivät pojat pärjää.

Miehet ruikuttavat poikien puuttuvasta miehenmallista, ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, ruikuttajien mielestä naiset eivät voi isämalleiksi tulla tai olla. Mutta miksette te itse mene ja tarjoudu mieskaveriksi - tai omaksi isäksi omille lapsillenne.

[roope]

Miehet ruikuttavat poikien puuttuvasta miehenmallista, ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, ruikuttajien mielestä naiset eivät voi isämalleiksi tulla tai olla. Mutta miksette te itse mene ja tarjoudu mieskaveriksi - tai omaksi isäksi omille lapsillenne.

Ainakin omasta puolestani parhaani yritän, olla isänä pojalleni. Ei se aina ole helppoa kun oma isä oli alkoholisti, joka hakkasi äitiäni ja minua. Itse en ole koskaan tippaakaan alkoholia juonut tästä johtuen, sillä näin mitä se voi aiheuttaa. Lähinnä siis äidin kasvattama olin ja on välillä vaikea toimia miehen mallina kun oma isä oli mitä oli. Poikani kanssa usein kokkaillaan, ei kovin miesmäistä sanoo jotkut

[Sievä Sigismund]

. Esko Aho on huolissaan poikia syrjivästä koulusta: ”Jos tytöt olisivat yhtä hankalassa jamassa, jotain tehtäisiin"
KOTIMAA JULKAISTU 17.10.2017 08:23
Tyttöjä suosiva koulujärjestelmä on Esko Ahon mukaan yksi syy rakenteelliseen työttömyyteen.

Työmarkkinoiden ulkopuolelle on jäänyt paljon poikia, joilla ei ole toisen asteen koulutusta ja joka on jäänyt kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle.

– Jos tytöt olisivat yhtä hankalassa jamassa, kun pojat nyt koulussa, koululle tehtäisiin jotain. Nyt on tyydytty siihen, että pojat putoavat pelistä pois, Aho selittää Huomenta Suomi -lähetyksessä.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/arti ... gs.X1wKkLs

[Psykopatologia]

Jupe: Hyvä argumentti. Löytyy tällaista:
"On väitetty, että tytöt eivät ainoastaan kärsi erosta vähemmän kuin pojat vaan että ero voi suorastaan jouduttaa joidenkin tyttöjen kehitystä. Ellei äiti avioidu uudelleen, hänen ja tyttären välille syntyy luottamuksellinen ja läheinen liitto, joka voisi edistää tyttöjen kypsymistä. Kuitenkin, kun seurantaa on jatkettu todella kauan, kymmenen vuotta tai ylikin, on löydetty eräänlainen uinuva pitkäaikaisvaikutus. Muutamat varhain avioeron kokeneet tytöt ovat tulleet raskaaksi nuorina ja seurustelevat monin tavoin ongelmallisten miesten kanssa. Isäsuhteen ohuus on vienyt heidät etsimään isähahmoja itseään huomattavasti vanhemmista miehistä eikä ole auttanut heitä tekemään järkeviä valintoja." (Jari Sinkkonen: "Yhdessä isän kanssa", 1998, s. 215 - 216) [PP]

Kyllä, "isättömillä" tytöillä ei ole ole "silmää miehille".

[Mirri]

Sigismund, toivottavasti huomasit, ettei Esko Aho syyttänyt naisopettajia saati feminismiä.
Hänen mukaansa ongelmana on, että koulutukseen liittyvät valinnat tehdään iässä, jolloin pojat ovat vielä epäkypsiä niin suurten valintojen tekemiseen.

Tuli mieleeni entisajan oppikoulu, jonne pyrittiin yksitoistavuotiaina. Tosin pyrkiä saattoi vielä pari vuotta myöhemmin kansalaiskoulun jälkeen. Oppikoulussa iso valinnan paikka tuli eteen viiden vuoden jälkeen; silloin keskikoulu oli suoritettu ja piti päättää jatkaako lukioon vai ei. Asian kuitenkin piti mielessä hahmottua jo hyvissä ajoin keskikoulun kuluessa, koska ei lukioon menty huonolla keskikoulun päästötodistuksella.

Ovatko pojat olleet aiemmin kypsempiä tekemään isoja valintoja, vai miten he pärjäsivät oppikouluaikana? Aivan kuin olisi unohdettu se tosiasia, että ennen peruskouluaikaa koululaisilla (tai heidän vanhemmillaan) oli suuri valinnan paikka paljon nykyistä aiemmin: oppikouluun vai ei. Sinne ei menty huonoilla eväillä, joten jo kansakoululaisella piti olla päämäärä tiedossa; hänen piti opiskella kansakouluvuosinaan niin tehokkaasti, että pärjäsi oppikoulun pääsykokeessa. Ja kansakoulunopettajat olivat hyvin usein naisia.

Oppikoulujärjestelmä ohjasi tyttöjä tehokkaasti kansalaiskoulun ja ammattikoulun suuntaan, koska oppikoulu oli maksullinen. Maksullisesta systeemistä seurasi se, että monilapsisesta perheestä oppikouluun ohjattiin usein poika tai useampikin, jos perheellä oli varaa maksaa, ei tyttöjä.
Esko Aho kaipasi perusteellista muutosta nykyiseen koulujärjestelmään, jotta pojat taas pärjäisivät kuten entisinä vuosikymmeninä. Vanhan maksullisen oppikoulujärjestelmän palauttaminen voisi olla tehokas keino - saataisiin tytöt kertaheitolla pois olemasta uhkana pojille. Tytöt menisivät kansalaiskoulusta keitto- ja hoitajakouluihin kuten ennenkin, ja pojat saisivat oppikoulussa kilpailla keskenään. Ja perheet panisivat poikansa pänttäämään läksynsä kansakoulussa, jotta tämä sitten 11-vuotiaana pärjäisi oppikoulun pääsykokeessa - aivan sama, olisiko hänellä opettajana nainen vai mies.

[Ryysy]

Kyllä, "isättömillä" tytöillä ei ole ole "silmää miehille". (PP)

Minkälainen mies sitten on riittävän hyvä mies, jotta voidaan osoittaa se, milloin ihmisellä on silmää ja milloin ei? Jokin hyvä lista vaikkapa ranskalaisilla viivoilla, kiitos. Sinkkosen tekstin perusteella ainakin "huomattavasti vanhempi mies" lienee merkki miehen huonoudesta ja naisen silmittömyydestä. Mikä on "huomattavasti vanhempi"? Lukuja pöytään! T: Isätön 2017

PS: Katsoin jotain suomalaista rakkaussarjaa (mikä hemskatti sen nimi oli?), siinä 20-vuotias mies oli 52-vuotiaan miehen kanssa. (Toivottavasti muistan iät oikein, etten nyt sekaa kaikkea.)Taustalla nuoremmalla huono isäsuhde, mutta myös huono äitisuhde. Tämä on selkeä todiste kaikesta!

[Psykopatologia]

Ryysy: Minkälainen mies sitten on riittävän hyvä mies, jotta voidaan osoittaa se, milloin ihmisellä on silmää ja milloin ei? (- -)

Ko. em. löydökset tyttöjen "sokeudesta" ovat kliinikkojen yksittäisiä havaintoja; mitään laajoja (tilastollisia) tutkimuksia ei ole tehty.

[Sievä Sigismund]

Iäisyyskysymys. Miksi naiset rakastuvat renttuihin?

Vanhoissa suomalaisfilmeissä kylän kaunein neito rakastuu kulkurirentuun eli hamppariin. Filmissä on kuitenkin onnellinen loppu. Renttu osoittautuu jalosukuisen kartanonherran äpärälapseksi ja perii koko kartanon, je he elävät onnellisena elämänsä loppuun asti.

[Sievä Sigismund]