Pääministerit taipuivat suorastaan masokistin innolla Viktorian itsekkäisiin oikkuihin, kun hän esitti vaatimuksiaan ministereistä, uusista vaaleista ja ulkopolitiikasta. Todellisuudessa Britannian hallitsijalla ei enää ollut valtaa ollenkaan: hän sai sanoa sanansa vain, jos sitä erikseen kysyttiin.
Jo vuoden 1688 loistava vallankumous, Glorious Revolution, oli aloittanut kehityksen kohti perustuslaillista monarkiaa, jossa hallitsijan valtaa säänneltiin tarkoin ja lait sääti demokraattisesti valittu parlamentti.
1800-luvulla, kun porvaristo ja tasavaltalaisuus vahvistuivat, hallitsija menetti lopullisesti asemansa poliittisena voimatekijänä. Siitä pitäen Britannian hallitsija on ollut muodollinen valtionpäämies, joka ei osallistu päivänpolitiikkaan.
Sievä Sigismund kirjoitti:... Sitä feministit käyttävät nyt valkoiseen miehen syyllistämiseen, vaikka häikäilemättömin maailman valloittaja oli kuningatar Victoria.
Sievä Sigismund kirjoitti:Jutussa liioitellaan Britaniaa demokratian kehtona. Kyllä Victorialla oli vielä valtaa. Britannia on monarkia edelleen, vaikka Elisabetin valta on huomattavasti niukempaa kuin Victorialla aikoinaan.
(lihavointi minun)Vaikutukset
Mainio vallankumous on merkittävimpiä käännekohtia Englannin kuninkaan ja parlamentin valtasuhteiden kehityksessä. Parlamentti sääti Bill of Rights -lain, joka yhtäältä julisti kuninkuuden siirtyneen Jaakko II:lta Vilhelmille ja Marialle ja toisaalta rajoitti monarkin valtaa ja pysäytti kehityksen kohti absolutismia muun muassa takaamalla kansalaisille ja parlamentille tärkeitä poliittisia oikeuksia, alistamalla parlamentille kuninkaan verotusoikeuden ja oikeuden pitää maassa sotaväkeä sekä kieltämällä kuningasta puuttumasta oikeuslaitoksen toimintaan. Laki myös poisti lopullisesti mahdollisuuden katoliseen kuninkaaseen, sillä lain voimaantulosta lähtien Englannin hallitsija on vannonut kruunajaisvalassaan puolustavansa protestanttista uskoa. Vuodesta 1689 Englannissa ja myöhemmin Yhdistyneessä kuningaskunnassa on katkeamatta vallinnut parlamentaarinen monarkia.
Hollantiin vuonna 1683 paennut "liberalismin isä", filosofi John Locke pystyi tällöin palaamaan Britanniaan ja julkaisemaan kirjoittamansa Kaksi tutkielmaa hallitusvallasta, joissa hän vastusti itsevaltiutta ja esitti yksilöiden suostumuksen hallitusvallan ehdoksi. Kirjoitukset saavuttivat heti suuren suosion etenkin liberaalin whig-puolueen piirissä. Locken ajateltiin aiemmin kirjoittaneen teoksensa oikeuttaakseen vallankumouksen, mutta myöhemmin ne osoittautuivat varhemmin kirjoitetuiksi.
Finanssivallankumous
Vuoden 1688 vallankumous oli merkittävä siksi, että se mahdollisti Englannin nousun maailmantalouden ja -politiikan merkittävimmäksi valtioksi. Termi finanssivallankumous viittaa vuosien 1688–1720 uudistuksiin brittiläisessä rahajärjestelmässä. Tuolloin luotiin systeemi, missä kansallinen velka saattoi kasautua niin, että hallitus sai kulutusvoimaa ylitse verotustulojen. Tämä tuli tarpeellisena tuloksena laajoihin sotilaallisiin velvoitteisiin kuten esimerkiksi sotaan Ranskaa vastaan, vuosien 1688 ja 1815 välillä. Samaan aikaan liike-elämä, jonka tarkoitus oli kasvaa, vaati turvallisen maksujärjestelmän sekä vakaan luottojärjestelmän. Vallankumouksessa oli kolme peruselementtiä: vaihtosetelin käyttöönotto rahasiirroissa, yritysten osakekauppa, joka alkoi 1688 Lontoon pörssissä, sekä hallituksen julkaisemat ikuiset elinkorot jotka olivat vapaita maksun laiminlyöntiin liittyvästä riskistä.
Näillä hollantilaisilla uudistuksilla ja tekniikoilla oli syvällisiä taloudellisia tuloksia. Ne järjestivät institutionaalisen viitekehyksen, jossa talous aktiivisesti kasvoi, ei ainoastaan luomalla puitteet, joissa maaseudun liiketoimet voitiin siirtää ja linkittää finanssikeskukseen Lontoossa, vaan myös paljon kriittisemmin, integroimalla Lontoo Euroopan finanssikeskukseen, Amsterdamiin.
Mirri kirjoitti:Toisin sanoen Wikipediassa oleva tieto lähteineen on aika luotettavaa. Ymmärsinkö viestisi oikein, m-vaiva?
.
Suomenkielinen Wikipedia toivoo, että lukijalla olisi rohkeutta muokata sivujen sisältöä. Wiki-tekniikkaan pohjautuva sivusto voi kehittyä paremmaksi vain siten, että itse tartut näppäimistöön: teet muutoksia, korjaat kielioppivirheitä ja virheellisiä tietoja, lisäät uutta, täsmennät ilmauksia ja niin edespäin. Toisaalta wiki-prosessi ei myöskään toimi, mikäli muokkaukset eivät paranna artikkelia. Jos teet laajoja sisältömuutoksia, pyri siis perustelemaan ne jotenkin. Lähteiden merkitseminen kuuluu hyvään käytäntöön.
Lukijalta tarvitaan aktiivista, osallistuvaa asennetta. Jos huomaat virheen, älä jää miettimään ”Miksei näitä sivuja oikolueta?”, vaan korjaa asia itse. Wikipedian artikkeleita voi kuka tahansa helposti muokata, joten pallo on sinulla. Ajan kuluessa vähäisistäkin yksittäisistä muokkauksista kasvaa yllättävän suuri virta, jossa artikkelit hioutuvat paremmiksi. Lukijalta virheiden metsästys ja artikkelien parantelu vaatii tietenkin hieman viitseliäisyyttä, mutta lopputulos on vaivan arvoinen – kuten varmasti pidempään Wikipediaa käytettyäsi huomaatkin.
Jos törmäät laadultaan heikkotasoiseen artikkeliin, tynkäartikkeliin, vitsiksi tarkoitettuun kirjoitukseen tai ilmiselvään höpöhöpöön, korjaa havaitsemasi epäkohta. Huonon tai epäasiallisen kirjoituksen voit korvata omalla loisteliaalla sanankäytölläsi.
Kirjoittajilla on usein tiedostettu tai tiedostamaton halu ”omistaa” kirjoittamansa teksti – jopa estää sen muokkaaminen. Sellainen ei Wikipediassa kuitenkaan ole mahdollista. Wikin käytäntöihin kuuluu rajaton korjaus- ja paranteluvapaus. Alkuperäisen kirjoittajan tunteita ei tarvitse tässä suhteessa ottaa huomioon. Tunteenomaista tarrautumista omaan tekstiinsä on hyvä oppia tietoisesti välttämään. Tekstiin voi ja saa tehdä rajujakin muutoksia, mutta vain silloin kun se parantaa lopputulosta – ja tietenkin myös muut muokkaavat sinun kirjoituksiasi armottomasti. Siitä on turha ottaa itseensä. Muista, että meillä kaikilla on yhteinen tavoite: tehdä Wikipediasta niin hyvä palvelu kuin suinkin on mahdollista. Sitä paitsi kirjoitukset eivät katoa kokonaan, vaan säilyvät artikkelin historiassa.
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 19 vierailijaa