vibeke kirjoitti:Tiede-lehdessä (9/2017, 5.9.2017) oli Panu Rädyn juttu "Pahan synkkä kolmikko". Narsismi, machiavellismi ja psykopatia. "Narsismi kuvaa itseriittoista, itsekästä ja omahyväistä käytöstä. Machiavellismi viittaa haluun manipuloida muita ihmisiä ja tilanteita keinoista piittaamatta. Psykopatia kertoo äärimmäisestä itsekkyydestä vailla katumusta tai myötätuntoa."
Tässä on se ongelma, että tässä käsitellään narsismia, machiavellismia ja psykopatiaa luonteenpiirteinä, tai tällaisina luonteenpiirreklustereina, joihin sisältyy tietyntyyppisiä luonteenpiirteitä.
Se rajatila-ulottuvuus puuttuu jälleen kokonaan. Psykopatia on kuitenkin nykykäytössä termi, joka viittaa tietyntyyppiseen persoonallisuushäiriöön. Eli pitää muistaa, että psykopaattisia piirteitä omaava henkilö ei välttämättä ole psykopaatti, jos hänellä ei ole tätä tiettyä persoonallisuushäiriötä, tai neurologista tilaa.
vibeke kirjoitti:Synkkien persoonallisuuksien erityispiirteitä tutkittiin myös paria vuotta aiemmin tutkimuksessa, jossa vapaaehtoiset koehenkilöt saivat mahdollisuuden kiusata viattomia kohteita kovalla äänellä.
Tässä kuitenkin puhutaan "persoonallisuuksista". Jos artikkeli on johdonmukainen, näillä "persoonallisuuksilla" tarkoitetaan sellaisia henkilöitä, joiden persoonassa on narsistisia, machiavellistisia, psykopaattisia ja/tai sadistisia piirteitä, eikä niinkään esim. narsistista persoonallisuushäiriötä, tai psykopaattista persoonallisuushäiriötä kapea-alaisesti.
vibeke/Tiede-lehti kirjoitti:Tieteellisen Psychological Schience -julkaisun artikkeli paljasti neljä vuotta sitten, ettei vahvasti sadistinen ihminen pelkästään nauti ihmisten satuttamisesta, vaan on todella valmis myös panostamaan aikaansa ja energiaansa kärsimysten lisäämiseen. Sadisteilla näyttää olevan sisäinen tarve tuottaa kipua uhreilleen.
Synkkien persoonallisuuksien erityispiirteitä tutkittiin myös paria vuotta aiemmin tutkimuksessa, jossa vapaaehtoiset koehenkilöt saivat mahdollisuuden kiusata viattomia kohteita kovalla äänellä.
Sadistisimmat koehenkilöt kasvattivat metelinä käytetyn valkoisen kohinan määrää huomattuaan, etteivät uhrit puolustautuneet.
Samalla tavoin synkän nelikon piirteitä omaavat trollit etsivät tietoisesti mahdollisuuksia loukata ja nolata muita verkon keskustelijoita.
Tutkimukset ihmisluonnon pimeistä puolista eivät ole iloista luettavaa, mutta ajan myötä niistä saattaa olla hyötyä meille kaikille. Parhaimmillaan tutkimuslöydökset voivat kasvattaa ymmärtämystä esimerkiksi perheväkivallan ja työpaikkakiusaamisen syistä.
Kyse ei aina ole vuorovaikutuksen pulmista, vaan joskus ongelmien syynä on yksinkertaisesti yksittäisen ihmisen pimeät luonteenpiirteet.
Tämä on kyllä ihan hyvää faktaa. Mielestäni valtaosalla ihmisistä on syvälle juurtuneena sellainen ajattelumalli, että kiusaamistapaukset ja muut vastaavat kaltoinkohteluskenaariot olisivat vuorovaikutuksen ongelmia ja syitä etsitään mielellään siitä henkilöstä, jota on kohdeltu kaltoin. Tällaisesta ajattelusta kertoo mm. viime aikojen käsiin räjähtänyt asperger-buumi, joka pyrkii esittämään, että kaltoinkohdellut henkilöt olisivat useimmiten itseasiassa asperger-henkilöitä ja, että kyse olisi enemmänkin asperger-oireyhtymän aiheuttamista kommunikointivaikeuksista, kuin varsinaisesta kaltoinkohtelusta per se.
Tällainen huomion keskittäminen vuorovaikutukseen on itsessään arjen sadismia. Poliittisesti tällä on taustaa sosiaalidarwinismissa, erityisesti kansallissosialismissa, mutta nykyään se näkyy voimakkaana vasemmistolaisen hyssyttelyajattelun taustalla, jolloin esim. psykopaatin lyödessä toista ihmistä lekalla päähän, voidaan lekalla päähän lyödystä sanoa: "sitä pitää ymmärtää, koska sillä on ehkä asperger".
Varsinkin hyvin menestyneet ja koulutetut nuorempien sukupolvien ihmiset ovat haluttomia näkemään arjen sadismia ja haluavat kieltää sen olemassaolon. Esimerkkinä tästä on näiden ihmisten vähättelevät puheet narsismi-ilmiöstä, että "narsisteja, eli psykopaatteja on iltapäivälehtien mukaan vain 0,9% väestöstä, joten on hyvin epätodennäköistä, että kukaan koskaan tällaiseen ihmiseen törmää", kun samaan aikaan se oma ihastuksen kohde on narsistisen persoonallisuushäiriön omaava henkilö.
Loppupeleissä arjen sadismi pysyy peitossa, koska osa ihmisistä näkee arjen sadismissa äitinsä siten, kuin äiti vauvana koettiin ja toisille ihmisille taas lyödään yliminän kautta syyllistävä paine olla näkemättä "äidin" salaisuutta ja velvollisuus kunnioittaa sitä, minkälaisiin kuoriin se kulloinkin on kiedottu, kúten vaikkapa näihin vuorovaikutuksen ongelmiin.